Ti. 22.5. Aamupalan jälkeen pakkailin laukut valmiiksi. Kysyin yövuorossa olleelta työntekijältä, voinko notkua hotellin yleisissä tiloissa kunnes pääsen uuteen kohteeseen ja se kävi päinsä. Luovutin kämpän 10.30 am. ja sitten kulutin aikaa noin klo 1 pm. asti ja lähdin kävelemään laukun ja repun kanssa uuteen kohteseen noin 800 metriä. Kuuma auringonpaiste, joten lepäilin pariin otteeseen rantatien penkeillä. Monta kertaa kysyttiin, saako olla taksi.  Kello kahden maissa pääsin uuden majoituksen ovelle ja valvontakamerasta housekeeper näki mut ja avasi oven. Hyvä olikin, sillä siinä odotellessa kujalla olin liikkuvien kaupustelijoiden saaliina. Eräs yritti sinnikkäästi myydä musiikkia, hänellä oli cd paikallista musiikkia ja ei meinannut mennä viesti perille, että en osta. He myös vetoavat tunteisiin ja sanovat, että etkö voi tukea minua, on nälkä. Mun ongelma se ei kuiteskaan ole, että on low saeson, olen osaltani tukenut turismielinkeinoa maksamalla majoituksista, ruoasta ja vähän myös tuliaisista. 2.40 pm. tulivat muut ryhmäläiset ja saimme vuokrakohteen esittelyn. Kyse on vanhasta talosta, joka on aiemmin ollut perinteinen basaarikauppa, mutta on nyt muunnettu vuokrauskäyttään. Alakerrassa oli keittiö, pesukone ja kuivausrumpu sekä olohuoneena entinen myymälätila. Kierreportaat johtivat ylös. Toisessa kerroksessa oli pesuhuone ja 2 makuuhuonetta, joissa toisessa yksi vuode ja toisessa kaksi vuodetta, pääsin tuohon yhden hengen huoneeseen. Kolmannessa kerroksessa oli kahdessa makuuhuoneessa kaksi vuodepaikkaa molemmissa huoneissa ja kylpyhuone. Neljännessä kerroksessa, rooftopilla oli oleskelutila, pöydän ympärillä tuolit ja jääkaappi kylmiöä juomia varten. Vuokrakohteen ulko-ovesta noin 7 metrin päässä on pikkukaupan ulko-ovi. Juomista saa siis läheltä, mutta hedelmät on haettava kauempaa torilta. Joka ilta saa kaupan luota juuri paistettua leipää ja zapatia sekä paistettua kanaa, jota en uskaltanut kokeilla. 

Ke. 23.5 Aamulla seitsemältä lähdin torille. Ostin kokonaisen ananaksen ja banaaneja. Muu ryhmä lähti opastetulle kaupunkikierrokselle. Minä tapasin erään paikallisen henkilön, jota yritin tavoittaa jo viikonloppuna. Ei sitä koskaan tiedä, jos tulevaisuudessa onnistun työllistymään kehitysyhteistyöprojektiin niin tässä on yksi luotettava kontakti tälle saarelle ja Tansaniaan. Keniassa minulla on myös muutama luotettava kontakti, joista voi olla apua, jos joskus uudestaan palaan näille seuduille muussa kuin turistin roolissa. Parille sukulaiselle ostin pienet tuliaiset, vaimolle myös. Kahdesta isosta huivista, jotka käyvät kietaisuhameeksi esimerkiksi, toinen myyjä tahtoi 55000 TZS ja toinen tahtoi 20000 TZS ja koska kumpikaan ei tee hyväntekeväisyyttä turisteille, voidaan vain arvioida, onko hinnoissa valkonaamalisää. Illalla eräs ryhmäläinen ilmoitti, että huominen lento on peruttu. Oli tuuria, että hän sattui käymään sähköpostissa. Lentoyhtiö tarjosi meille seuraavaa lentoa. Annettiin viestiä, että meillä on yhteys Lontooseen ja sitä konettea emme saa missata. Lentoyhtiö rauhoitteli meitä, että aikaa on kyllä. Lähdemmekin vasta iltaseitsemältä, ja piti lähteä viittä vaile viisi.

To. 24.5. Tänään sanotaan hyvästit sansibarille. Taksit oli tilattu ja mentiin reilut pari tuntia ennen lähtöä lentokentälle. Taksi otti 30000 TZS per auto matkasta vanhasta kaupungista kentälle. Kentällä porter tuli käryn kanssa auttamaan, mutta häädimme hänet pois, ei haluta enää tippiä maksaa, vedettiin itse laukut. Kentällä oli kovasti porukkaa. Siellä oli meitä myöhemmin lähdössä suora lento Moskovaan ja venäläisiä oli tosi paljon, North wind -yhtiön iso kone oli heitä odottamassa, varsin yli 300 henkeä vetävä kone, en tunnistanut konetyyppiä. Me lähdettiin pienellä Atr 42, -potkurikoneella Nairobiin 15 minuuttia etuajassa, ilmeisesti kaikki olivat jo koneessa. Saimme selvitettyä laukut siten, että niitä ei tarvi ottaa Nairobissa haltuun, vaan menevät suoraan British airwaysin koneeseen Lontooseen ja sieltä Helsingin koneeseen. Kahdella ryhmäläisellä oli yli 23 kilon laukut. He eivät halunneet maksaa 5 dollaria ylipainokilolta, joten henkilökunnalta saadun ohjeen mukaan käsimtkatavaroihin saattoi purkaa ruumalaukusta sen verran, että painoraja saadaan kuntoon. Kaksi tyttöä sitten teki siirtotyötä ja me muut mentiin eteenpäin. Täällä ruumalaukut piti avata ja virkailija tutki laukut, niitä ei läpivalaistu. Mulla oli varmistusremmi laukun ympärillä monella solmulla, mutta kärsivällisesti vaan piti  näprätä auki. Mulla oli Neo amiseptia, käsidesiä ja hyttysmyrkkyjä, joissa on helposti syttyvän merkit, mutta virkailija ei niin tarkasti katsonut, sanoin, että aurinkorasvaa ja lääkkeitä ja vaatteita täällä on. 

Iltayhdeksän maissa oltiin Nairobissa ja turvatarkastus meni nopeasti. Söin Javahousessa kanasämpylän ja chipsit, juomaksi otin zero kokiksen. Nyt ei tullut pitkää odotusta, myymälästä ostin vettä ja vähän suklaata matkalle, vesi tosin pitikin juoda ennen turvatarkastusta, vaikka oli sinetti, ei mennyt täällä läpi. Boarding sisälsi yllättäen vielä turvatarkastuksen, mutta se meni nopeasti. Kenialaiselle tuttavalle siirsin oman airtimen mitä oli tähteenä Safaricomilta, se käy näppärästi, laitat vaan summan shillingeissä ja ohjeen mukaan tähtiä ja hashia ja vastaanottaja saa sun saldon.  Iso Boeing 737-400 lähti 23.35 kohti Lontoota. En sanut nukuttua, kun olin valinnut paikan väliseinän edestä ja siinä oli joku säilytystila ja penkkiä sai vain vähän taakse säädettyä. Siinä kärvistelin horroksessa ja selkä puutuneena. 

Pe 25.5. Suomen aikaa amukahdeksalta oltiin Lontoossa ja 13.25 Suomen aikaa lähtee kone Helsinkiin ja on siellä 16.20.  Suomeen lennettiin Airbus 320 -konetyypillä. Piti vielä Lontoon ajan takia kello siirtää pari tuntia taaksepäin, Tansania ja Kenia olivat siis samassa ajassa kuin Suomen paljon parjattu kesäaika. Vaihdoin dollarit ja Kenian setelit pois euroiksi, yksi kymppitonni Tansanian rahaa jäi lompsaan kun käyttämäni vaihtopiste ei tunnista kyseistä rahaa, ehkä Suomessa Forexilta käyn kysymässä, jos siitä pari euroa saisi. Lontoossa turvatarkastuksessa mulla oli erään ryhmäläisen reppu kannettavana ja heitin sen pokkana läpivalaisuun. No se jäi kiinni ja virkailija halusi avata sen ja selitin, että ei ole mun laukku ja omistaja lienee jo mennyt läpi. No siellä oli naisten tapan massiivinen meikkilaukku, joka pullisteli suteja ja erilaisia purnukoita ja pulloja, onnelsi olivat sallittujen kokojen puitteissa ja virkailija hyväksyi sisällön ja sanoi, että nämä olisi pitänyt olla eriteltyinä pusseissa niin ne olisi mennyt sukkana läpi. Tuli ostettua kanaleipä ja vähän vettä ja pieni määrä mkeisia tuliaisiksi. Tuntuu tosi hyvältä olla jo Lontoossa. Ajatus, että Afrikka on nyt takana, on vielä aika heikko, ei tätä heti saa kelattua kun on univelkaa viime yöltä, mutta totta se on. Tänään saan kävellä kotimaan kamaralla ja kaupassa puhua äidinkieltä. On kiva nähdä illalla vaimo, vaikka hän oli huhtikuun Keniassa lomansa aikana. Aina sitä ikävää tulee kun tuttu ja rakas ihminen on kuvioista pois.

Vaihtoblogini päättyy tähän. Eniten Afrikassa minua havahdutti äärimmäinen köyhyys ja vastakohtana erittäin huomattava vauraus. Mahtavia taloja hyvin vartioitujen muurien kätköissä. Monesti näihin vauraisiin taloihin meni loistokkaita autoja ja asukkaiden ihonväri oli usein joku muu kuin perinteinen afrikkalaisen ihonväri. Toki omassa maassamme on myös erittäin varakkaita ja loisteliaasti eläviä ihmisiä, mutta omaan kansaamme kuulivat kerjäläiset puuttuvat. Sydäntä särki nähdä ihmisten kärsivän lääkeiden puuttumisen takia esimerkiksi kovia kipuja. Ihmisten kuoleminen hoidettaviin sairauksiin rahan puuttumisen takia on tosiasia Keniassa ja monissa Afrikan maissa. Köyhillä asukkailla ei ole varaa maksaa kuukausittain terveyskortista, jolla perushoidon saisi sairastuessa. Juomaveden surkea laatu on tosiasia monissa maissa, myös Keniassa. Saamme olla kiitollisia Suomessa hyvistä pohjavesivarannoista. Minulle tuli tuttavaksi muutamia ihmisiä, joita olisi mukava nähdä joskus. Muutama heistä toivoi pääsevänsä joskus Suomea näkemään. Siellä oli eräs seurusteleva nuori pari. Vinkkasin heille, että kun menette naimisiin, ehkä voin sponsoroida häämatkaa Suomeen, mutta sanoin, että tulkaa tammikuun maissa, jotta saatte tietää jotain Suomen talvesta. Tämä blogi on vain pintaraapaisu siitä, mitä olen kokenut - matkalle kannatti lähteä ja tekisin saman ratkaisun nyt: lähtisin ilman muuta. Sanon kwaheri Kenialle nyt, saa nähdä, onko joskus mahista palata.

Ilmasto oli erilainen, tosi kostea ja lämmin yö. Aivan merenrantahiekan tuntumassa oli sitten 3 majoitusmökkiä, kaksi tytöille ja mulle oma. Ongelma oli sade. Sadetta riitti oikeastaan keskiviikkoon asti kun torstaina oli vaihto toiseen majoitukseen. Pesin muutamia vaatteita vielä lauantai-iltana., mutta ei ne kuivuneet. Tiistai-iltana sitten kuivasin ne matkasilitysraudalla. Samoissa kamppeissa tuli oltua pitempään kuin kotimaassa kun vaatteet olivat hikiset koko ajan, päivälpt siinä 29-30 ja yöllä siinä 26-27 eli pienet vuorokausivaihtelut.

Respan ja yläkerrassa olevan ruokailutilan kalustus oli merihenkistä, vanhoja veneitä oli käytetty eri tavoin sisustuksessa. Taustalla näkyvän näkäräisnurkan sivuutin kokonaan, vuokraan kuuluva aamupala tuli syötyä täällä, en sitten täältä omaan laskuun muuta syönyt. Tästä oli näkymä merelle, joka tosin aamupäivällä ei ole kovin kaunis kun laskuveden jäliltä ranta on roskainen heinistä ja liejuinen alue näkyy muutaman kilsan päähän, jossa Intian valtameren tyrskyt lyövät riuttoihin. Iltapäivä parasta uintiaikaa, ei tarvi kävellä pitkälle veden luokse.

Rannalla kun kävelee laskuveden aikaan niin sivuttain liikkuvien valkoisten rapujen lisäksi myös saa pitää varansa. Lasia on, mutta tässä Uhuru Beachillä Jambianissa ja sen lähellä rannat olivat suht hyvin siivottuja. Eräs ryhmämme jäsen teki virheen. Lähti aamulla paljain jaloin juoksemaan rantaa pitkin. Juoksulenkin aikana sattui ikävä episodi: merisiili oli parkkeerannut itsensä juuri siihen kohtaan, johon kyseisen kuntoilijan jalka osui maahan täydessä vauhdissa. Tulos oli 10 merisiilin piikkiä ihon sisällä. Majoituksessa oli onneksi henkilö, joka osasi paikallisen ensiavun, taisi olla papaijasta tehty voide siihen, kun ensin henkilö poisti 9 tikkua, yhden vilä jäädessä jalkaan. Seuraavana päivänä jalka oli jo parempi ja viimeinen tkku lähti pois ihon sisältä. Onneksi ei tullut lääkärireissua. Tästä oppineena uin meressä lenkkarit jalassa, joita en tosin saanut kuivaksi kahdessa vuorokaudessa, vaan jäivät kuivatettavaksi seuraavaan majoitukseen.

Torstaina ryhmämme hajaantui, kuuden henkilön suunnistaessa rantalomalle saaren pohjoisosaan. Allekirjoittanut sai merenrannasta tarpeeksi ja suuntasi kulkunsa jo Stone towniin eli Zanzibarin keskustaajaman alueelle. Maksoin 70000 TZS kyydistä eli karvan alle 30 USD. Otin pienellä lisämaksulla oman kylppärin, halvemmassa versiossa kylppäri on käytävällä.  Tulvaa oli yhdessä paikassa tiellä. Majoituin sataman lähelle, tästä vierestä lähtee lautat mantereelle Tansaniaan ja tässä aivan kohdalla on kalasatama ja hiilisatama.  Kova kuhina käy kalasatamassa aamun valjetessa ja ennen pimeää, kalastajat tuovat kalaa rantaan ja ostajia on tungokseen asti. Laskuveden takia aamulla kalanostajat kahlaavat ämpärin kansa veneelle, jopa niin kauas että uivat loppumatkan veneelle. Ämpäri täytetään veneestä ja uimari palaa lähes täyden astian kanssa rantaan.

Nythän on low season ja se näkyy turistien vähäisenä määränä. Kun rantabulevardia kävelee niin taksikuskit ja oppaat ampuvat kiinni ja tarjoavat palvelujaan, samoin erilaiset paitakauppiaat ja venematkojen tarjoajat. Lähellä sijaitsee mm.vankisaari ja maustematkoja tehdään myös, saarihan on kuuluisa entisajan maustesaari, ja vieläkin. Vanhan kaupungin kapeat basaarialueet ovat täynnä turistitavaraa myyviä kauppiaita. Vaatteita, koruja, tauluja ja ties mitä. 

Kuvassa näkyy leveämpi basaarialueelle johtava katu. Skootteri on oiva peli kapeilla kujilla, samoin polkupyörä. Huvikseni muutamissa rihkamamyymälässä kävin. Ehkä jotain pientä tulee ostettua kun en Keniasta ostanut matkamuistoja mitään.

Alla näkyy paikallinen bussi. Näillä paikalliset matkustavat ja tällainen on siitä kätevä, että mukaan mahtuu isot jauho- tai riisisäkit, mitä lienevät, niitä naisilla on aina kuljetettavana. Tällaiset sitten kulkevat kautta koko pääsaaren täältä keskustaajamasta alkaen. Katolle saa myös rössäkkää heitettyä.

Matkustajasatamassa käy säännöllisesti mantereelle kulkevia lauttoja ja kantosiipialuksia. Alla olevassa kuvassa näkyy tästä esimerkki. Noilla katoksella varustetuilla pikkuveneillä saa sitten maksua vastaan retkellä käydä. 20 USD:lla yrittivät mulle kaupata kyytiä, en tarttunut tarjoukseen.

Täällä alkoi muslimien paasto eli Ramadan keskiviikkona ja päiväsaikaaan sen takia paikallisia ravintoloita on suurin osa kiinni. On kuitenkin tarpeeksi paikkoja, jos haluaa ulkona syödä. Sunnuntaihin mennessä olen käynyt kerran ravintolassa ja muuten olen mennyt omilla ostamillani eväillä. Puolikas, hyvin paistettu kana lisukkeiden ja limpparin kera kustansi 30000 TZS eli siinä noin 14 euroa merenrantaravintolassa, joka ei selvästi ollut halvimmasta päästä. Tippiä en antanut.

Veikeä lintu tuli aamupalan aikaan norkoilemaan, josko hän saisi jotain hiukopalaa, ei tippunut minulta. Muuten, olen saanut olla yksin aamupalalla to-pe, mutta lauantaina tuli kolme muuta majoitukseen, eli tämäkin noin 15 huoneiston hotelli on melko vajaalla käytöllä. Pyykkiä kyllä huoltavat joka aamu noin 3-4 henkilön edestä, en sitten tiedä, onko alakerrassa jotain halpoja huoneita paikallisille, aamupalalla en ole muita kylläkään nähnyt. Rooftopilta on kiva näkymä merelle kun aamupala on siellä ylhäällä.

Ajattelin, että sunnuntaina kurkistan, onko mitään seurakuntaelämää. Myöhästyin anglikaanien englanninkielisestä tilaisuudesta kun en tarkistanut asiaa mistään, menin aamukympiltä paikalle, sanottiin turvatarkastuspisteellä, että tilaisuus on ohi ja muunkielisiä tilaisuuksia mm. kiswahiliksi on, mutta en sitten mennyt kuuntelemaan sellaista, josta en mitään ymmärrä. Jäi sit väliin tältä kerralta. Entisellä orjakauppapaikalla on siis nykyisin kirkko. Sellainenkin löytyy täältä lähes täysin muslimienemmistöiseltä saarelta. Muita uskontoja esiintyy tosi marginaalisesti. Alla olevassa kuvassa näkyvät kajarit (äänentoistoammattilaiset saa sit sanoa, mikä tän tyyyppisen kajarin oikea nimi tarkasti on) ovat yleisiä täällä ja useita kertoja sieltä ämyristä tulee muslimien rukoushuuto.

Alla on kuva siipeensä saaneesta roikasta. Siinä oli ainekset että ois saanu rynnätä sammutinta hakemaan huutaen fire, fire.

Sain aikaan tulipalon poikasen lauantaina aamupäivällä, tai en ollut mielestäni muuten syypää kuin että latasin läppäriä ja kahta puhelinta eli kuorma oli naurettavan pieni.. Roikka pamahti ja siihen tuli 3-4 sentin kokoinen liekki, joka poltti muovikuorta. Tuli kiire vetää piuhaa irti ja respaan ilmoittamaan. Hyvä että olin kämpillä, tiedä mitä ois tullu. Nää brittimallin socketit on varustettu kytkimellä, joka tekee jännitteettömäksi, ehkä tulee paremmin käytettyä jatkossa sitä ominaisuutta. Sulake ei palanut ja ylikuormaa ei siis ollut. 

Ma. 7.5. 

Olin New Lifella klo 6.40. Kamppeet päälle ja menin moikkaamaan erityislasten osastolla kouluun lähteviä tyttöjä, pojat olivat jo menneet eri kouluun. Aivan harkan alussa kolme tyttöä oli jalan virheasennon korjausleikkauksessa ja heillä oli kevytkipsi polven ja nilkan välissä 6 viikkoa ja kulkivat walkerilla silloin sisällä ja eivät olleet koulussa. Nyt vika viikolla oli kiva nähdä tytöt kun jalassa ollut kipsi oli pois ja kävelivät paremmin, yhdellä heistä tulee ilmeisesti vielä korjausleikkaus. Mulle kerrotun mukaan suomalainen lääkäri oli ollut leikkaamassa nämä tyttöjen jalat. Jonkun telkkariohjelman näin jokunen vuosi sitten, jossa kesäloman aikana eräät kirkkokunnan jäsenistöön kuuluvat lääkärit kävivät tekemässä vapaaehtoistyönä leikkauksia, nimenomaan ortopedisia leikkauksia olivat. En sitten tiedä, oliko tämä tyttöjen leikkaukset tehnyt ryhmä samaa tai muuta porukkaa, mutta hyvä joka tapauksessa, että jotkut lääkärit ovat mukana tällaisessa toiminnassa ihmisten terveyden hyväksi. 

Olin erityislasten osastolla tämän päivän. Erikoisen mukava oli nähdä kymmenen vuoden kieppeillä iältään oleva autistipoika, johon en aiemman kuuden viikon jaksolla saanut kontaktia. Nyt tuli iloisena halaamaan. Olin hyvällä mielin tästä. En ole autistien kanssa toimimisen erityisasiantuntija, mutta luottamuksen rakentaminen vie ainakin aikaa.

Senior supervisor pyysi minua mukaan the world orphans day tapahtumaan Nyamasaria primary schoolille. Olin valmis sinne menemään, pakettiautoon lastattiin monta säkillistä vaatetta, kenkiä ja leluja, jotka oli liian heikkoja New Lifen tasoon, tai kuluneisuutta vähän, mutta täysin pidettäviä vaatteita, samoin yksi syöttötuoli. Koulu oli hieno, saksalaisten rakentama, melko uusi ja siis hyvässä kunnossa. Iso juhlasali täyttyi yleisöstä kun esitykset alkoivat. Lapsilla oli paljon ohjelmaa. Sosiaalityöntekijät ja pari muuta työntekijää osallistui päivään. Komea torvisoittokunta lapsista oli paikalla ja rummun tahdissa monta sataa lasta marssivat pienehkön lenkin. Sitten takaisin ja soittokunnan johtaja ilmoitti osaston tarkastavalle henkilölle ja tarkastus suoritettiin juhlallisesti kuten presidentti tarkastaisi sotilasosastoa rivi riviltä.  Valitsin monista kuvista tänne sellaisen, että henkilöiden kasvot eivät ole juurikaan tunnistettavissa. Porukkaa oli sen verran paljon, että aina joku käveli kuvaan kun otit kuvia. Älyttömän huono tie sinne meni, Pakettiauton pohja jossain raapi maahan mutta sinne päästiin ja pois. Korkea maavara ja neliveto olisi poikaa.

Pyysin saada päästä kotiin kolmen äikaan, kun korvaustehtävän kirjoittaminen ahdistaa, sitä väkersin illalla. Tultiin vähän ennen kolmea takaisin harkkapaikkaan. Lounaana oli tilaisuudessa limsapullo ja vaaleaa leipää pieni pussillinen. Oikea lounas olisi pitänyt olla 1000 KSH pääsymaksuun mutta sitä ei ollut.

Ti. 8.5.

Olin taasen tänään erityislasten osastolla poikien kanssa. Henkilöstö on valittu siten tänne erityislasten osastolle, että tyttöjä hoitavat naispuoliset työntekijät ja poikia hoitavat miespuoliset työntekijät. Täällähän vanhimmat osaston asukkaat ovat jo siellä14-15 vuoden hujakoilla. Tällä viikolla ja kahdella edeltävällä samoin on ollut Leedsistä eli Englannista kotoisin oleva pariskunta auttamassa ja he ovat säännöllisiä lahjoittajia ja ovat täällä noin 3 kuukauden välein muutamia viikkoja kerrallaan. Ovat jo eläkkeellä ja heillä on joku yritys siellä kotopuolessa. Hienoa nähdä näin sydämestään työtä tukevia ihmisiä. Muutamat tytöt ryhmästämme Suomesta ovat myös tällä viikolla tutustumassa NLHT:n toimintaan. Päivärutiinit ovat melko selkeät: ekana herätellään ja autetaan pyörätuoliin pojat ja aamupapalle, avustetaan ruokailussa, käytönnössä kaikki pojat tarvitsevat täyden syöttöavun, diagnoosina esimerkiksi cerebral palsy. Aamupalana voi olla vaikka keittobanaania, protskuna kananmunaa tai herneitä/papuja kastikkeessa ja juotava puuro. Sitten aamupesulle, hampaat ekana harjataan, avustettuna suihkutuolissa tai kiinteällä, pehmustetulla pesutasolla pesu ja sitten pukeutumaan asuinhuoneen puolelle. Kaksi työntekijää kun on vahvuudessa tyttöjen ja poikien puolella, niin toinen on kylppärissä ja tuo puhtaan lapsen toisen puettavaksi. Vaippa, jos tarvitsee, iholle suojavoidetta, vaatteet päälle, sukat ja kengat jalkaan ja pyörätuoliin tai rattaisiin riippuen lapsen koosta. 

Lakanat vaihdetaan kerran viikossa, mutta kastuneet aina muulloinkin. Kello yhdeksältä alkaa päivä yhteisellä kokoontumisella ruokasalissa. Siinä opettaja, fysioterapeutti ja hoitajat ovat läsnä. Lauletaan paljon lauluja, joilla siirrytään eri toimintaan, kuten "now it's time to go to school, go to school, on this tuesday morning". Isot lapset, jotka eivät käy ulkopuolella koulussa, ovat opettajan opetuksessa mukana, siellä ovat myös vanhimmat toddlersit. Siellä käydään läpi viikonpäivät, montako lasta on mukana ja opettajalla eri teemat mitä hän kulloinkin opettaa, kuten värejä, eläinten nimiä tai kuukausia tai tunteita esimerkiksi. Sitten on palikoilla harjoittelua, palikat pitää osata laittaa kokojäörjestykseen tai värin mukaan tms. Koulunkäyntiin kykenemättömät, esimerkiksi vaikeampi kehitysvamma ja sokeus, nämä lapset ovat  kymmeneen asti aististimulaatioharjoituksessa. Kymmenen jälkeen on ulkoilu. Osa erityislapsista harjoituttaa jalkalihaksia siten, että heidät autetaan ja valjailla kiinnitetään kävelytelineeseen, johon saavat itse antaa vauhtia, hoitaja kulkee vierellä koko ajan. Eräällä on seisomistukiteline, hän ei pysty seisomaan omin lihasvoimin, mutta vartalosta tuettuna valjain hän saa oman kehon painon jalkateriin asti vaikuttamaan. Henkilökunta juo sopivassa välissä mixed tea and bread -yhdistelmää, talo tarjoaa tämän, laittavat reilusti sokeria siihen. Olen opetellut sitä juomaan, vaikka en erityisesti sitä rakasta, mutta menee se, ei jaksa vaatia strong teata itselle.

Lounaan klo 12 jälkeen on sensory room eli pimennetty huone, jonne menevät ne lapset, jotka eivät ole opetusessa mukana. Siellä on täristävä makuualusta, vaihtuvia valoja ja ääniärsykkeitä ja sitten erilaisilla palloilla ja rullilla ja riippumaton avulla annetaan ärsykkeitä rauhallisessa tahdissa. Sitten onkin aika henkilökunnan lounastauon. Tänään lähdin lounaalta pois, ajattelin nostaa pienen määrän jenkkivaluuttaa varalta kun lauantaina pitäisi olla Sansibarille lento siis harkan jälkeen lomalle.

Illan pakersin mielenterveysharkan korvaustehtävää ja vähän ennen kymmentä illalla olin saanut asiat kuntoon. Koska mulla ei ole täällä omaa, parempaa läppäriä mukana, ajattelin, että en haluaisi pelleillä oppilaitoksen nettiyhdeydessä olevan onlinewordin kanssa ja pyysin opelta armoa, että saisin lähettää työn hänelle ilman xamkin vaatimaa pitkien tehtävien asiakirjamallia ja sen mukaista asettelua. Onneksi opettaja hyväksyi tämän erityistapauksen takia, että riittää kun asiasisältö on kohdallaan. Lähetin siis open arvioitavaksi tehtävän jossa piti käsitellä harkan ajalta myönteinen ja mielteinen kokemus ja toinen näistä piti perata tosi tarkasti, ajattelu, tunteet ja sitten piti ottaa riittävästi lähteitä ja teoriaa, miksi olen toiminut kuten olen toiminut ja ajatellut kuten olen ajatellut tässä valitussa tilanteessa. Olisin päässyt paljon helpommalla olemalla läsnä mutta en ole tähän ikään mennessä osannut ratkaista sitä, miten olen fyysisesti sekä Keniassa että Suomessa. No tietty, periaatteessa videoyhteydellä ehkä olisin voinut seminaariin osallistua, kuten jihinkin luentoihinkin voi osallistua, mutta en jaksanut edes selvittää, olisiko se ollut mahdollista.

Sellainen henkilö, joka on nilviäisiin ja muihin vastaaviin perehtynyt, voi sitten sanoa, mikä otus tää on. Sinä se aamutuimaan puoli seitsemältä päivän valjettua oli kiivennyt compoundin muuria noin metrin morkeudelle maasta. Tuota kotiaan se raahasi selässä mukana ja pituutta sillä on noin 12-15 senttiä, olisin arvioinut, kun en viitsinyt vieraan tontin muurin viereen mennä, otin kuvan noin kolmesta metristä.

Ke. 9.5.

Olin harkassa klo 6.40-17.00. Fyssari tarjosi kyytiä omalla 100 cc motskarillaan, olin menossa main tusty's kaupan edustalla sijaitsevaan pizzaravintolaan, jonne opettaja tulee myös. Kyllä oli sadekausi saanut tulvaa aikaan, fyssari ajoi sellaista reittiä, että parissa paikassa oli reilusti vettä kadulla. Sain opelta takaisin allekirjoitetut harkkapaperit. Aamulla puoli yhdeksän maissa olin pukemassa isoa erityislasta. Ihmettelin, että  miten tuntuu kuin olisi tikku jalassa, hetkeksi kipu meni pois mutta kohta palasi. Sanoin, että pitää katsoa, mkä on jalassa. Otin sandaalin ja nilkkasukan pois. Sukan sisältä tippui lattialle tuollainen puolestoista sentin mittainen toukka. Se oli purrut pienen palan ihosta rikki, sehän se pisti jalkaan. Noin seitsemän vuotta sitten eräs lähetystehtävissä Afrikassa ollut sanoi, että aamulla tulee ensimmäiseksi ravistella kengät tyhjäksi, jos skorpioni on mennyt yöllä kenkään. Mulle Afrikka opetti, että muistapa poika tarkistaa lattialla yön olleet sukat, että ei oleyöllä mennyt toukka sukkaan. Erityispoikien hoidossa olin mukana. Klo 21 oltiin kämpillä. 150 KSH teki kolmelta tut tuk asunnolle, pyyti kahtasataa, mutta tytöt olivat tiukkana ja suostuivat vain maksamaan 150. Pizzaa piti mun ja open odottaa noin 50 minuuttia, vähän ketutti kun tytöt söivät omiaan jo siinä. Kotona kämpillä havaitsin, että ope oli yhden allekirjoituksen unohtanut, laitoin viestiä, ttä se puuttuu. Tytöt olivat iltapäivällä Orongossa lähtiäisissä, kaikki saatiin muistopaidat ja kortit sieltä.

Tuollainen punainen toukka oli sukan sisällä jalkaa puremassa. Näitä on asuntomme alakerran vessassa ja sieltä toukka oli tietysti tullut huoneeseeni ja sukan sisälle. Ei mtään käryä, mitä tosta toukasta isona pitäisi tulla.

to. 10.5. 

Kello yhdelksältä alkavassa erityislasten osaston aamunavauksessa oli brittirouva mukana. Osaston supervisor sanoi minulle, että saan kertoa jotain, miltä täällä new Lifessa olo on tuntunut. Menin siinä möläyttämään, että olen pitänyt siitä, että täällä on selkeä kristillinen pohja, jonka perustalle toimintaa ja työtä tehdään, pidän siksi, että olen newborn believer. Tätä ei olisi pitänyt sanoa. Brittirouva innostui ja sanoi että niinkö, en tiennyt ja kerro tästä jotain. No siinä sitten rallienglannilla selvitin, miten olen vuosia sitten päässyt irti eräästä riippuvuudesta ja yliluonnollinen tapahtuma kohdallani veti minut sitten seurakunta-aktiiviksi, nykyään tosin opiskelu on kutistanut vapaaehtoistyöt vähiin, joskus aiemmin on jopa avioliittoleirillä tullut oltua veturina. Osastolla työskentelevä fyssari tuli jälkikäteen kiittelemään, että olin puhunut hyvin ja yksinkertaisesti ja tämä oli kuuleman mukaan ollut hyvä puheenvuoro. Pitää todeta, että pakkotilanteessa englannin puhuminen on sillai hyödyksi, että väkisin niistä oppii, mutta täällä mun pitäisi olla muutama vuosi, että englanti olisi luontevaa, vaikka ääntäminen on mitä sattuu niin sujuvasti puhuvat henkilöt kyllä saavat tolkkua jopa mun puheesta. 

Ólin erityislasten kanssa klo 13 asti, jolloin johtaja oli kutsunut meidät taloonsa lounaalle, hänen vaimo on erinomainen kokki. Riisiä, herkullista herne-papukastiketta, intialaista leipää, ei lättymallista naan leipää vaan kuohkeaa, vielä lämmintä, oliko se pita vai mikä lyhyt nimi, herkullista. Alkukeitto oli ja vielä sitruunakakkua ja papaijaa jälkkäriksi. Brittipariskunta oli myös lounaalla täällä ja muutama työntekijä myös, työntekijät söivät eri tilassa. Kolmen pyörteissä olin kävellyt keskustaan ja ostin gigan verran dataa lisää puhelimeen. Olin pyytänyt yhden kolmesta  paikallisesta ystävästä lounaalle, en itse jaksanut syödä mitään, mutta siinä jutusteltiin kun hän söi ja kun rahat oli tiukalla, tarjosin hänelle, että osta kaupasta urgent needs ja niin hän teki ja maksoin hänen laskun. Jäähyväiset on toisaalta aina niin haikeita, only God knows if we sometimes meet again. 

Otin vain alkukeitosta ja intialaisesta leivästä kuvan, ei kehdannut enempää kuvia ottaa kun johtajan talolla lounasta syötiin, aluksi ja lopuksi rukoiltiin.

Aamupäivästä yksi työntekijä kertoi kahden kesken lyhyesti oman tarinansa. Hän oli isosta lapsikatraasta ja äiti ei pystynyt pitämään kunnon huolta, ei ruokaa kunnolla ym. Tämä tyttö päätyi kadulle ja onni oli se, että katutyöntekijät pelastivat tämän tytön ja hän ei onneksi joutunut syvälle katulasten maailmaan, liima, päihteet, hyväksikäytetyksi tuleminen ym. Hän on kiitollinen, että nyt asiat ovat kunnossa, hänellä on työpaikka ja ok elämä, kiitti Jumalaa tästä. Meikäläisittäin 15000 KSH kuukausipalkka tuntuu vaatimattomalta, mutta paikallisten tulee säätää kulut sen mukaan, näin tämä rouva sanoi palkan olevan.  Ei sillä palkalla voi asua 25000 KSH kuussa maksavassa kämpässä kuten minä tässä opiskelijana, uima-allas ulko-oven takana ja vartioitu, muurilla eristetty compound. Toi suuri lasten määrä on tosi ongelma. Köyhä perhe ei pysty kustantamaan koulumaksuja kaikille lapsille, ruoka ja vaatetus on työn takana, että olisi edes perusasiat. 

Hyviä asioita tapahtuu: tänään täällä harkkapaikassa kävi äiti, joka oli tammikuussa hylännyt lapsensa. Viranomaiset olivat saaneet hänet jäljitettyä ja nyt hän on valmis menemään oikeuteen ja tahtomaan lapsen takaisin itselleen. Tämä on erittäin toivottu tilanne, mutta äärimäisen harvinaista. Juuri tämä lapsi minulla oli sylissä kun meitä oli neljä henkilöä oikeudessa ja tuomari myönsi sen tavallisen kuusi kuukautta aikaa viranomaisille selvittää asiaa. Todella oli koskettavaa kuulla kun muistaa, miten juuri tämä poikavauva oli erittäin itkuinen, koliikin tyyppistä itkua ja sitä ei saatu rauhoittumaan, oli kuiva, oli syönyt, ei kuumetta, mutta itkua tuli. Ja nyt biologinen äiti on käynyt katsomassa lasta, jonka hylkäsi. Uskon, että ilman kyyneleitä äiti ei tilanteesta ole selvinnyt. En nähnyt itse tilannetta, koska olin alakerrassa ja lapsen ja äidin kohtaaminen tapahtui yläkerrassa. Ei voi kun iloita, että olosuhteista huolimatta äiti on nyt lapsen puolella ja haluaa hänet.

Kello 11 oli uuden lahjoituksena saadun 11 kg pesukoneen juhla. Lahjoittajat kävivät pesulassa itse näkemässä koneen olevan töissä ja sitten pihalla olevassa katoksessa heille oli vähän tarjottavaa ja johtaja piti tietysti kiitospuheen. Tuon koneen kävin itsekin katsomassa ja työntekijä sanoi, että kone pesee noin tunnissa satsin ja kun siihen menee kohtuullinen määrä pyykkiä niin on siitä iso apu. Pyykkiä on valtavasti joka päivä. Yö- ja päivävaatteet ovat vain yhden päivän kerrallaan päällä. lisäksi kangasvaipat ja petivaatteet ynnä muu.

Oli myös sellainen ilonaihe, että näin omin silmin erään pojan, jolla delayed milestones autismin takia, että hän aina konttasi menemään ja tukea vasten sitten nousi.  Nyt poika otti pieniä askeleita, ikä on siellä parin vuoden huitteilla jo. Muistan, miten tämä poika oli aina syliin pyrkimässä kun olin toddlersien puolella. Nyt hän opettelee kävelemään, erittäin kiva nähdä.

Ehkä täällä on nyt tullut oltua sen verran, että erilaiset torakan tai koppakuoriaisen tapaiset otukset ei hätkäytä. En ehtinyt napata kuvaa tikkuaskin kokoisesta kopiksesta, joka paineli erityislasten osaston keittiön lattialla, oli tullut avoimesta ovesta, mutta se oli äkkiä kengällä nitistetty. Seinillä kiipeävät pikkuliskot ei tunnu enää missään.

Pe. 11.5. olin viimeisen harkkapäivän baby unitissa. Syötin ja puin vauvoja. Nyt on kolmessa viikossa tullut kolme vauvaa. Kyllä kolmepäiväinen on pieni, oli vielä navan sulkuklipsi paikoillaan. On tosi kivoja vaatteita kyllä pienillekin, tälläkin tytöllä oli pikkuruinen bolero, ihmettelin, että miten tää takki oikein on ja sanoivat, että se kuuluu olla sellainen lyhyt kun se on bolero, ei nuo naisten vaatetusasiat aivat räpsässä ole. Kuumetta oli yhdellä vauvalla ja yksi toinen oksensi juodun maidon täysin pois, tällä epäiltiin, että ei siedä laktoosia, kuten nyt on yksi muukin lapsi, hänelle jatkossa kokeillaan josko laktoositon maito pysyy vatsassa eikä aiheuta oireita. Käväisin toimistossa tekemässä pienen rahalahjoituksen harkkapaikkaan. Lahjoituksista pidetään erittäin tarkkaa kirjaa, lahjoittaja saa skannatun laskun, mitä on ostettu. Yksi supervisor valvoo muun työn ohella näitä, että lahjoittajan rahat menevät lyhentämättömänä oikeaan kohteeseen, kuten minä sanoin tässä tapauksessa vauvan nimen ja maidonkorvikkeeseen nämä rahat.

Opettaja soitti 12.03, että tavataan 12.30 Kisumu hotellin kohdalla, siihen sitten kiirehdin, vaihdoin nopeasti vaatteet ja hyvästelin osaston työntekijät ja ryntäsin toimistoon allekirjoittamaan uloskirjautumisen. Onneksi headnurse oli jo kymmenen maissa pyynnöstäni hakenut leiman tuntilistaan ja se oli valmiina niin pääsin nopeasti singahtamaan ulos. Jätin omat työvaatteet New Lifen pyykkikoriin, käyttököön kuka haluaa, mulla on toinen pari vielä kotiin vietäväksi, mtta ei sille käyttöä pitäisi olla kun viimeisen harkan teen psykiatrisessa sairaalassa ensi syksynä tai alkutalvena. Pääsinpä loppuhehkutuksista pois, olen vähän vaivautunut kun on huomion keskipisteessä. Kadulle kun pääsin, ei boda bodaa mailla halmeilla, lähdin kävelemään kiiruusti kohti keskustaa. Eka motari kun tuli vastaan niin vilkutin erittäin selvästi, tämä oli siviilipyörä, joku taiteilija, joka maalaa tauluja ja myy niitä Impala parkin lähellä tienhaarassa. Tarjosin lyhyestä matkasta 100 KSH niin suostui viemään kohtauspaikalle kun aikaa oli vähän. Onneksi tavoitin open ja sain nimen paperiin. Sitten toivotin hyvästit ja blessings hänelle ja kävin kaupassa keskustassa, sitten otin 50 KSH bod bodan kämpille. Tässä se harkka nyt oli. Viimeinen päivä takana ja New Lifen leima tuntilistassa. Kämpillä vähän ruokaa ja sitten suihkuun ja tunnin päikkäreille. Olin niin väsynyt niukoista yöunista, että oli taivaallista oikaista raato sängylle tunniksi. 

Illaksi on sitten pakkaamista. Kirjoitan tätä klo 20.50 perjantai-iltana ja tavarat on pakattu, vain läppäri ja pari laturia on tuossa odottamassa että pääsevät huomenna muiden tavaroiden seuraksi. Pitää tunnustaa, että tullessa ollut tavaramäärä ei olisi mahtunut tähän laukkuun. Lahjoitin paikalliselle henkilölle mun vanhan lentolaukun ja muutamia lämpimiä vaatteita, kuten pakasta vedetyn vetoketjullisen collegetakin ja yhdet pukukengat, jotain collegehousuja parit ja oli jotain muutakin. Säästänpä 25 dollaria kun ei mene laukkumaksua ja pienellä palkalla elävä, leskeksi jäänyttä äitiä taloudellisesti tukeva henkilö sai jotain apua itselleen. Tämä tuttava esitteli minut äidilleen, joka asuu 1500 KSH kuukausivuokralla. Alkeellisessa talossa on sähköt, mutta leskirouva ei pysty ostamaan sähköä pienillä tuloilla, mitä sipulinmyynnistä saa. Lisäksi osa lapsista vielä kouluikäisiä ja on koulumaksua ja muuta.

Lento on 13.55 lähtö Kisumusta eli ei edes kovin varhain tarvi nousta.

Tuli pidettyä tunnesyömisen perinnettä sen verran yllä, että kun sain open nimen harkkaan niin kaupasta ostin perjantaipullon asemesta suklaalevyn. 

Mutta nokka kohti uutta. Tansaniaan kuuluvalle saarelle pitäisi lauantai-iltana klo 21 kiepeillä kone laskeutua. Siellä tunetaan amerikan dollari ja tällaiset rahat. Katsoin jostain taulukosta, että toi 10000 vastaa euroissa noin 3.67 euroa eli aika suurilla luvuilla pelataan. keniassa oli helppo ottaa kaksi nollaa valuutasta pois niin sai eurot karkeasti, mutta nyt on eri juttu.

Kun miettii, miten naiset hengittävät savukaasujen aineosia pienissä keittokopeissa, on todella kiva nähdä savuton aurinkokeitin. Sääli näitä naisia, ei todella ole terveydelle hyväksi vetää keuhkoihin palokaasuja vuodesta toiseen. Niin ja se ympäristöjuttu..puut ovat maapallon keuhkot ja aikamenekki niden keruussa, kuten on tullut todettua jo aiemmin. Orongon keittokatos kuvassa, jossa orpolasten ruoka valmistetaan. lapset tulevat läheisestäkoulusta lounaalle tähän orpokodin pihaan, matka on luokkaa puoli kilsaa suuntaansa.

Ti. 1.5. Nyt olin vapaalla koska on yleinen labour day. Kävin syömässä main tuskys ravintolassa, matka yksin boda-bodalla maksoi 100 KSH. Paikallinen tuttava oli ottanut asiakseen käyttää mun sandaalin suutarilla. Nilkan takaa kulkeva remmi irtosi ja sen korjaus onpelukoneella maksoi 80 KSH eli alle euron. Paikallinen opettaja kävi illallisella yhteisellä asunnollamme illalla ja laittoi tyttöjen harkkapaperit kuntoon. Omani ovat vielä kesken, koska englanniksi kääntäminen on yhtä tuskaa. Söin garlic chipsit vain, koska illalla on luvassa tyttöjen laittamaa ruokaa ja suomalaisen reseptin mukaisia munkkeja.

Kyyhkysiä orpokodin pihakirkon katolla. Bongarit saa määritellä oikean alalajin, en sitä tiedä.

Ke. 2.5. Tänään saimme Orongossa perusteellisen selvityksen, miten orpokotiministryn taloutta pyöritetään. Mama Florence on hoitanut asiat läpinäkyvästi ja todistettavasti. jokainen avustus pystytään yksilöimään ja osoittamaan, mihin jonkun antama avustus vaikkapa koulupukuun tai koulumaksuihin on käytetty. Erillinen kirjanpitäjä hoitaa asiat niin, että viranomaisten kanssa ei ole ollut koskaan vaikeuksia. Mama korosti sitä, että hän ei voi kristittynä maksaa lahjuksia mihinkään asioiden hoitumiseksi, vaan hoitaa asiat ja viranomaisten luvat ja tarkastusmaksut kuntoon, eikä oikaise missään, vaan tekee, kuten lakien mukaan asiat on oikein. Mama kertoi koskettavan tarinan siitä, miten eräs lapsista Orongon orpokodista sairastui vakavasti ja oli joutunut sairaalaan. Koska olot ovat köyhät, sairaalamaksuihin ei ole varaa. Orpokodin johtajana hänen tuli ratkaista, miten tilanteesta selvitään. Asian puolesta rukoiltiin ja mama sai rohkean ajatuksen mieleensä, josta meni puhumaan miehelleen. Asia oli se, voimmeko tehdä niin suuren uhrauksen, että myymme kaiken karjan: lehmät, vuohet pois ja kustannamme rahoilla pojan sairaalamaksut. Kova päätös tehtiin kuulemamme mukaan Jumalaan turvaten. Lopputulema oli se, että Orongossa ei ollut karjaa ja poika pääsi sairaalasta ja on tänään terve ja vahva. Nyt tilanne karjan suhteen on se, että kolme hiehoa on kasvamassa ja ovat pian jatkamassa sukua ja tuottamassa sen jälkeen maitoa vasikalle ja on siellä kuulemma myös lypsetty maitoa.

Orpokodin pihapiirissä oleva kirkkorakennus toimii sunnuntaisin paikkana, johon alueelta kokoontuu ihmisiä sunday serviceen. Maalattia ja puiset penkit sekä peltiseinät riittävät täällä. Paikassa voi pitää tietysti myös luentoja. Mama luennoi ajoittain luonnonlääkityksestä, josta hänellä on erittäin pajon tietoa ja puutarhassa kasvaa erilaisia kasveja eri tarkoituksiin koska lääkkeisiin ei juuri ole rahaa. Illalla Mama ja ruotsalainen Ola kutsuttiin illalliselle ja munkeille yhteisasuntoomme. Täytyy 49-vuotiaallle ruotsalaiselle nostaa hattua. Rakennutti talon Orongon orpokodin tontille ja muutti sinne. Rikkinäinen elämä takana ja nyt hän kokee paikakseen olla vapaaehtoistyöntekijä lasten ja leskien hyväksi. Hän on Ruotsissa rekisteröidyn järjestön puheenjohtaja - järjestö kanavoi apua juuri tarkasti valittuihin ja dokumentoitavissa oleviin tarpeisiin, välikäsiä ei ole - lahjoitusrahat saavuttavat kohteen luotettavasti. Tämän kun on itse nähnyt, voi luottaa siihen, että monia sihteereitä ja projektijohtajia ei ensin elätetä lahjoitusvaroilla ja sitten rippuja vaan menee avun tarvitsijoille, tässä tapauksessa toiminta kestää päivänvalon kaikilla mittareilla tarkasteltuna.

To. 3.5. Tänään aamupäivä meni paljon erilaisissa keskusteluissa, mutta kun olimme jo kärsimättömiä, eikä päästä töihin, saimme nähdä autenttisen tilanteen, miten luonnonlääkinnällä ihmisiä hoidetaan. 46 -vuotias äiti oli tulut apua saamaan. Tuberkuloosiepäily oli oletus, koska tähän sopiva yskä oli jatkunut pitkään. Tähän sitten vapaaehtoistyöntekijä antoi lääkitystä tiputtaen joitakin tippoja uutetusta nesteestä kylmään veteen. Osa näistä luontaislääkkeistä on hollantilaista alkuperää, joista saimme nettisivut tutkittavaksi, jos jotain kiinnostaa.

Vesi on elintärkeä juttu, kuten tiedetään. Jatkuvasti näemme, että naiset lähitaloista käyvät hakemassa vettä orongon pihapiirin kaivosta. Tämä nuori nainen tuli eka kerran ainakin neljän tyhjän vesipäppärin kanssa, vetoisuus ehkä 30 litraa ja kaivolla hän ne täytti ja nosti pään päälle ja siten kuljetti kotiinsa. Käsissä näin painavia taakkoja ei pitkään kanna, mutta afrikkalaiset naiset ovat vahvoja ja sitkeitä, tällä tavalla kulkee isoja taakkoja. En ota kantaa siihen, mikä on selkänikamien ja välilevyjen kunto kun keski-iästä käännytään vanhuuden puolelle kun tätä touhua tehdään jatkuvasti nuoresta pitäen. Tällaisessa parinkympin iässä asia ei vielä tunnu missään. Nainen on juuri poistumassa Orongon orpokodin portista pois.

Pe. 4.5. Tänään tyttöjen organisoima keräys Suomesta muuttui valuutasta tavaraksi. Suomalaiset apua antaneet olivat kerryttäneet lähelle pari tonnia meikäläistä kotivaluuttaa ja niillä rahoilla tytöt saivat paljon hyvää aikaan Orongon orpojen hyväksi. Esimerkiksi lopussa olevat patjat korvattiin uusila, samoin moskiittoverkot ja lakanat ja kenkiä iso kasa tulee uusille käyttäjille todella tarpeeseen. Joskus tulevaisuudessa haaveena on uusi asuntola, mutta nyt mennään tällä avulla.

Joka nurkasta raapiva pick-up kolmen litran moottorilla selviytyi leikiten kevyen lastin tuomisesta. Kantomatkaa asuntolaan jäi noin sata metriä. Naapuruston lapsia pyykillä polun vieressä ja suomalaisia opiskelijoita valmistautumassa kantotehtävään. Patjat teetettiin mittojen mukaan ja patjan päällys on materiaalia, joka estää mahdollisen yöllisen vesivahingon pääsemisen pehmusteeseen asti. Uloin kangas on pestävissä, tosin se pitää sitten yksinkertaisella ompeleella ummistaa, mutta siihen on orpokodilla jalalla poljettava Singer.

Iltapäivästä tulin kämpille ja vetäydyin selkäpiille muutamaksi tunniksi, koska olin sopinut New Lifen headnursen kanssa, että voin tulla yövuoroon perjantaina klo 19 alkaen ja lauantaiaamuun kello seitsemään saakka. Kuvauskiellon takia en voinut ottaa nuorimmasta vauvasta kuvaa, 19.4 syntynyt tyttövauva oli nuorin asukas, seuraava olikin jo kuusiviikkoinen poika. Kun näitä syötti ja vaippaa vaihtoi, niin taas tuli mieleen, että kyllä se on pienestä kun kohdun ulkopuolella elämä alkaa. Ovat ne niin ihania, että ihan näistä ilahtuu. Etenkin kun tietää, että saavat new Lifella asianmukaisen hoidon. Tuo kuusiviikkoinen oli juuri perjantaina saanut IV-antibioottia ripuliin ja nesteytystä tietysti samalla. Oli jo kohentumassa, mutta kyllä otti aikaa, että sai imettyä 1 oz verran maitoa.

La. 5.4. Yövuorosta tultua piti ottaa unta jokunen tunti. Tytyön olivat pitäneet illalla läksiäisiä joillekin pihapiirin henkilöille ja sain maistella rocky road. makeisia. Olivat hyviä, sulatettua suklaata ja pähkinää ainakin, toivottavasti reseptit tulee jossain vaiheessa pilveen kaikkien halukkaiden luettavaksi. Ovat taitavia nämä tytyöt tkemään ruokaa, sekä suolaista että makeaa. Munkitkin olivat kuin aikanaan äidin tekemät, tosin tekee vaimokin yhtä hyvin, mutta tuli ihan lapsuus ja kookosrasvassa keitetyt munkit mieleen kun Keniassa söi 1.5 munkkeja, siis vappuna.

Jääkaapin sisällä leivinlaudalla olevat herkut ovat siis erittäin hyviä, ehkä niissä on jokunenkalori, mutta ei näitä vedetä joka viikko.

Osa ryhmäämme kuuluvista tytöistä on jo ollut mutaman viikon Orongon yhteisössä ja minä liityin heidän joukkoonsä tänään. Orongon keskushahmo on rouva Florence O Gundo, joka yli 70 -vuotiaana vaikuttaa ikäistään nuoremmalta ja yllättävän pirteä ja touhukas mama hän onkin. Hänellä on paljon tietoa luonnonkasvien käytöstä lääkinnässä. Hän esitteli muutaman kasvin meille, muun muassa sellaisen, jota käyttämällä henkilö pääsi irti s.c. -insuliinipistoksista. Todella hieno asia. Orongosta löytyy verensokerin pikamittari ja verenpainemittari, joilla saadaan edes joitain perusasioita tarkistettua. Sairaat hakeutuvat Orongon toimistoon ja monesti rahattomina saavat jotain luontaista lääkitystä. Kylän terveysasema on melko lähellä, jossa voidaan ultraäänilaitteella tutkia potilasta, mutta potilaalla tulee olla rahaa joitakin satoja shillinkejä, ilmaiseksi on turha pyrkiä tutkittavaksi.

Orongo widows and orphans pitää sisällään sitä, että orpoja lapsia kasvatetaan ja tuetaan isoksi asti. Poikia ja tyttöjä asuu eri asuntolassa kumpaakin sukupuolta,  yhteensä kolmekymmnetä, joista 11 tyttöjä. Lisäksi ympäristössä on kymmenittäin taloja, joissa monissa asuu iäkkäitä ihmisiä, joilla saattaa olla melko pieniä lapsia muutamia huollettavana, koska vanhempia ei ole tai eivät pysty huolehtimaan lapsista. Eräskin äiti oli nostanut kytkintä ja jättänyt lapset isovanhemmille, en nyt tätä muista, oliko mies kuollut vai oliko avioero tullut, mutta pokkana vaan äiti päätti lähteä ilman lapsia.

Poikittain olevasta kuvasta selviävät Orongon visio, missio ja keskeiset toiminnot. Kristillinen arvopohja näkyy poikittain asetetussa keltaisessa kartongissa, joka kuvaa ristin poikkipuuta. Osin näkyvä motto kertoo sen, että autetaan nyt ja tehdään se, mitä nykyisillä resursseilla on tehtävissä, eikä jäädä toimettomana odottamaan parempaa aikaa auttamiselle. Mama sanoikin, että häntä kannustaa toimimaan mm. tämä Raamatun kohta (Matthew 25: 34-36 ESV) Then the King will say to those on his right, ‘Come, you who are blessed by my Father, inherit the kingdom prepared for you from the foundation of the world. For I was hungry and you gave me food, I was thirsty and you gave me drink, I was a stranger and you welcomed me, I was naked and you clothed me, I was sick and you visited me, I was in prison and you came to me.’

Ti. 24.4.

Loistava keksintö on ollut se, että proteiinin lähteeksi on yhdeltä osin valittu crickets. Mailla asuneet voinevat muistaa, kuinka ärsyttävä tuo koirassirkkojen hankausääni onkaan. Mama Florence kertoi, että aikuiset sirkat upotetaan pariksi sekunniksi kiehuvaan veteen, sitten kylmään veteen. Tämän jälkeen ne voidaan kuivata ja jauhaa jauhoksi, toki voi paistaa sellaisenaan pannullakin.

Muutama haastattelu tehdään päivässä ja mahdollisesti muuta, mitä mamalla on suunniteltuna. Tytöt kertoivat, että olivat päässeet siistimään taloa, johon muutti ruotsalainen vapaaehtoistyöntekijä. Tapasin miehen heti ensimmäisenä päivänä. Itse HIV-positiivinen mies on juuri muuttanut Keniaan ja Orongoon, Kertoi viime syyskuussa käyneensä eka kerran Orongossa ja oli menettänyt sydämensä Orongon orvoille lapsille. Hän on ruotsalaisen yhdistyksen puheenjohtaja, joka auttaa Orongoa ja kerää varoja ja muuta tukea Orongon hyväksi. Alla olevassa kuvassa hän näkyy selin kameraan vasemmassa alalaidassa.

Ke. 25.4. Keskiviikkona olimme YWCA -järjestön vuosikokouksessa, jossa lopuksi uudet jäsent otettin yhteyteen mukaan. Mama Florence näkyy punaisessa hameessa pitäen paperia selän takana. Hyvä ja rohkaiseva puhe kuultiin. Liikaa tapahtuu pahoja asioita vielä naisille, mutta nämä henkilöt haluavat omalla paikallaan vaikuttaa, että järjestön arvot etenevät yhteiskunnassa ja paikallistasolla. Maailmanlaajuinen järjestön arvopohja tiivistetään Raamatusta löytyvään jakeeseen Zec. 4:6, joka on KJV-käännöksen mukaan Not by might, nor by power, but by my spirit, saith the Lord of hosts. 

Mottona järjestön toiminnassa on find your voice - tell your story. Lyhyen hartauden pitänyt pastori liikutti monia. Kelvottoman isän lapsesta tuli jotain, koska äiti päätti, että maksoi mitä maksoi, vaatipa mitä uhrauksia vaan, tämä poika on saatava koulutettua ja niin pojasta tuli kouluja kiertävä pastori, joka esimerkillään ja omalla kertomuksella pyrkii vaikuttamaan nuorten asenteisiin, jotta tekisivät hyviä elämänvalintoja. Päivän päätteeksi tarjottiin lounas. Otin tietoisesti valkoista ugalia pienen palan ja ajan kanssa se katosi lautaselta. En tosin itse aivan kympn arvosanaa tälle anna, mutta kyllä sillä nälkä siirtää, perussafkaa täällä.

To. 26.4. Olin yksin tulkkina toimivat Stephenin kanssa. Kumpparit olivat ihan tarpeen, mutaiset tiet ja liejuiset polut ovat tosi kamalia. Parissa paikassa käytiin, ekassa tarjottiin riisiä meille, tokassa maallikkouskova piti alkuun kunnon palopuhen ja antoi traktaatin. Kylä se sydäntä repii, kun satasen tai parin puute on että pääsisi lääkärin katsottavana käymään. Jätin molempiin paikkoihin parasetamolia ja toiseen myös ibuprofeenia. Raskaan työn kuluttamat polvinivelet kun ovat jatkuvasti kipeät niin sano siinä nyt sitten jotain. 

Pe. 27.4. 

Parissa talossa käytiin aamusta ja kello 11 tuli aurinkohellan esittelijät saksalaisen henkilön johdolla. Jätemateriaalista voi koota alumiiniteipillä vuoratun kaukalon ja sillä voi keittää mietoa lämpöä tarvitsevia ruokia. Kuvassa näkyvä iso malli on tehokas ja nopea. Pienen perheen hellan saksalainen henkilö arveli saavan noin 30 eurolla. Mama rukoilee ja toivoo, että saadaan kerättyä raha aurinkohelloihin, jotta naiset vapautuisivat puun keräämiseltä muihin töihin.

Tässä kuvassa on iäkäs rouva, joka asustaa kroonista sairautta sairastavan tyttönsä kanssa.Ajoittain tytär pystyy auttamaan äitiä, välillä taas ei pysty olemaan keittiötehtävissä mukana. Asunnot ovat vaatimattomia.

La. 28.4. Harjoittelusta vapaata. Vähän pakkailin tavaroita ja paikallinen ystävä ehdotti, että käydään 7. päivän adventistien tilaisuudessa, Heillehän lauantai on pyhäpäivä. Sateiden takia liejuiset tiet, ei yllätys. Tuli käytyä näkemässä tämäkin seurakuntayhteys. Saarna oli Mark 10: 46-52 sokean parantamisesta, erittäin havainnollinen saarna, joka ei jättänyt kuulijoita kylmäksi. Illalla vähän kirjoittelin harjoittelupapareita, jäänyt vähän roikkumaan, mutta täytyy ne saada kirjoitettua valmiiksi. Harjoitteluviikot käyvät vähiin ja jossain vaiheessa paikallisen opettajan nimikirjoitusta pitää kysyä.

Vuoroveden takia uintiin on käytettävissä aamupäivä ja uiminen on lopetettava kolmeen mennessä, koska meri palaa takaisin ja riutat, jotka näkyvät taustalla, eivät enää anna suojaa korkeilta aalloilta.

Ti. 17.4. Käytiin päivän retkellä lähellä sijaitsvalla Shimba hills luonnonpuistossa, jonne on pääsymaksu mzunguilta 25 USD per nokka ja paikalliselta autonkuljettajalta luokkaa pari sataa shillinkiä. Vain kaksi kirahvia suu puistossa, eikä autokuski onnistunut niitä näkemään, vaikka yritti parhaansa. Samoin norsuja on vain muutama, eikä niitä nähty. Norsujen määrää on vähennetty siirtämällä niitä muualle, koska ne tulevat paikallisten kyliin ja demolish ihmisten omaisuutta. Nähtiin pienempiä otuksia buffalosta pinempään päin. Lähellä olevassa ravintolassa syöty neljän ruokalajin lounas välillä ja hotellille viiten mennessä illasta. Tiedettiin, että ei voi luonnonpuistolta vaatia samaa kuin oikealta safarilta, joka tehdään tasauspyörästön lukollisilla, alennusvaihteistollisilla, keulavinssillisillä aidoilla nelivedoilla, joissa on maavaraa, eikä leikkinelivedoilla eli haldex-kytkimillä varustetulla muka nelivedoilla tai vastaavilla katuautoilla. Koska tiedettiin, että ei voi satavarmasti kaikkea puistossa nähdä, ei petytty, koska aikaa ei ollut muuhun.

Ke. 18.4. Uin toisen kerran Intian valtameressä. Onhan se kokemus uida suolaisessa, sinertävässä merivedessä. Aaltojen pauhu koralliin tai riuttoihin on hienoa kuultavaa ja nähtävää:  niin kauas kuin näkee oikealta vasemmalle, näkyy noin puolen kilsan päässä aaltojen valkoiset kuohut aavan ulapan aaltojen tullessa rantaa kohti. Sinne riutoille paikalliset yrittivät myydä snorklausreissuja ja valokuvausreissuja. Ei lähdetty niihin rahan kalasteluihin mukaan. Kuiteskin aloe vera -kasvin lehtiä ostettiin, koska tuntuivat auttavan itikan puremiin ja auringon polttamiin hyvin. 

Keskiviikkona otettiin ainoa tuk-tuk reissu, mentiin rannalta reilun parin kilsan päähän, ylämäkeen rannalta Ukunda -nimiseen keskuksen. Siellä kaivinkone tuhosi valtatien levennyksen tieltä laittomasti rakennettuja taloja, jotka olivat liian lähellä nykyistä, Tansanian rajalle menevää tietä. Otettiin milkshaket ja mangomehut Naivas -kauppakeskuksen kahviossa, vaimo läysi edullisen ja sopivan uima-asun ja yhdet Afrikka -tyylin housut.

To. 19.4. Lähdettiin aamusta kello kuusi samalla taksilla takaisin Mombasaan, jolla tultiin lauantaina. Lauttamatkalle päästiin pienemmän ruuhkan kautta ja oltiin jopa tunti ja vartissa kentällä. Parempi ajoissa kuin missata lento. Kuski sanoi, että high season kun on eli elokuusta helmikuulle, niin turistit jopa missaavat lentoja kun eivät osaa ennakoida ruuhkassa tärväytyvää aikaa. Lauttoja etelään Mombasasta on kaikkiaan neljä ja riippuu päivästä, montako on käytössä, siinä ne rinnatusten ajavat. Oltiin vartin yli yksi iltapäivästä Kisumussa, tuttu tuk-tuk oli vastassa kentällä. 

Siellä mombasan suunnalla oli näitä veikeitä otuksia, meillä taitaa olla tuhatjalkaiseksi kutsuttu otus. Pikkuotuksia harrastavat voivat sitten sanoa kuin kaupan hyllyltä, mikä otus tämä tarkasti ottaen on. Otin videon, mutta tämä alusta ei salli liikkuvaa kuvaa, joten tässä vain kuva. Vaimo ei ollut yhtä ihastunut pikkuotuksesta kuin minä. Oli se ehkä noin 15 cm pitkä eli ihan kohtuullisen kokoinen. Kiipesi pystysuoraa kiinteistön betoniaitaa ylös kuin tyhjää vaan, ei vaikeuksia.

Ottavat 25 USD ylimääräisestä ruumalaukusta, joten riitti yksi per nuppi, olisi mennut sata dollaria neljältä lennolta, jos toinen olisi ottanut tuplana ruumalaukkuja. Kisumussa oli sovitusti tuttu tuk tuk vastassa. Hotellille ja sitten illasta syömään kaupungille ja vaimo kävi paikallisn ompelijan luona sopimassa kokopuvun teettämisestä. Mittojen kanssa, kiinniommellun sisävuoren kanssa 1700 KSH oli hinta, sunnuntaina valmis.

Pe. 20.4. Ihan hotellilla aamupäivä ja iltapäivästä kaupungille, vaimo vielä toisen ompelijan kanssa sopi, että jos haluttu fabric löytyy, niin vaimo teettää wrapping skirtin samasta fabricista kuin hällä on jo paita ja huomenna ompelija tietää, saako hän samaa kangasta hankittua. Syötiin ulkona ja yleisellä tuk-tukilla mentiin, 20 KSH suuntaansa noin 5 kilsaa, eli vajaat 20 senttiä meidän valuuttaa. Vielä milkshaket otettiin ja mangomehut loman kunniaksi. Meikäläinen kävi yleisessä vessassa ja piti ikuistaa oheinen kyltti vessan seinältä.

Oli vain tyhjä hylsy muistona kohtuullisesta paprun käytöstä, mutta jos milloin tarviin taysistunnolla käydä, olen sen verran maata oppinut tuntemaan, että pidä poika aina reilu pätkä tissue paperia taskussa tai repussa matkassa, älä luota siihen, että vessassa on paperia. Käynti maksoi 20 KSH eli yleisen kulkuneuvon taksan, sillä näkyvän polkupyörämatkan maksavan myös. Olen huomannut, että vessapapru on kiven alla myös harkkapaikoissa yleensä ollut, samoin suojahanskat, jotka ovat jemma nimisessä piilossa. Oltuani 6 viikkoa putkeen, opin työntekijöiden huomaamattomat tavat ja piilot, missä tavaroita oli.

La. 21.4. Aamulla vaimo kirkui, että joku otus on nurkassa. No olihan siellä vihertävä sammakko, jonka pyydystin kartonkilootaan ja heitin pihalle. Tuli käytyä Kisumun museossa. Hinnat olivat epäsuotuisat mzungulle, ylläri ylläri.

Mut ihan kiva. Yhdessä hallissa vanhoja esineitä, toisessa oli kaloja akvaarioissa, sitten oli käärmeitä terraarioisa, kilpikonnien bunkkeri ja krokotiilien aitaus, kaksi krokotiilia oli. Vaikuttivat kuolleilta ja opas sanoi, että teeskentelevät kuollutta ja nappaavat otuksen, joka tulee liian lähelle. Sitten oli perheyhteisön majat rakennettu. Eka vaimon talo oli iso ja korkea, toisen ja kolmannen vaimon talot vaatimattomampia, samoin toisen pojan talo. Perinteisesti eka poika piti saada naimisin, jotta toinen poika saattoi ottaa vaimon ja vaimoja oli yleensä muutama. Käärmetalossa oli kunnolla myrkyllisiä sylkykobria ja kyitä muun muassa. Sitten oli vielä tansiryhmä,jotka esitti alkuperäisiä lauluja ja tansseja ja vetivät turisteja mukaan tanssiin ja tahtoivat tippiä lopuksi.

Ei nää pythonit mitään kivoja ole, pitää sanoa. 

Aamulla sattui lähes hauska tapaus kun the waiter rebuked me because I took 4 sausages and allowed only 2 sausages. Oltiin kyllä 5 päivää pois maksetulta aamupalalta että ei pitäisi olla valittamista, mutta oli kuiteskin. Ei ollu missään lappua että vain kaksi makkaraa saa ottaa. Otin sitte 2 makkaraa, keitetyn munan ja mandaazeja, potut ei napanneet aamusta. Illalla kova meno ja mekkala, avoimet ovet hotellin poolin ympärille

Su. 22.4. Aamulla oli iso koppakuoriainen vaimon yöpöydän luona, heitin sen pihalle kuten eilen sammakon. Ulko-oven alla kun on huoneeseen viettävä kaato ja noin 3 cm rako niin tulee siitä liskot ja pikkuotukset kylään. Yhtään serpentiä ei oo tullu, onneksi, tää musan mekkala iltaisin karkottaa ne kyllä tiehensä. Nyt oli aamupalalla munia, pottuja, leipää, hilloa, pähkinävoita ja vesimelonia. otin pitkästä aikaa kupillisen murukahvia ja toisen mixed teata, hyvin meni sulassa sovussa masuun. Nairobilainen KBC jalkapallojoukkue joka on kolmantena yläsarjassa, kävi voitamassa paikalliset ja yöpyi täällä hotellilla. Pojat tuli syömään kun oltiin jo otettu, putsasivat varmaan loput mitä oli. Tuli käytyä paikallista seurakuntaelämää katsomassa ja tietty pastori pyysi vieraat kertomaan mistä ootte ja esittelemään itsenne, siinä sitte jotain sönkötti että on sh-opiskelija ym.

Iltapäivästä käytiin tutuksi tulleen sinkkunaisen kanssa syömässä, kun oli vaimo mukana niin saattoi tätä henkilöä tavata, en tietenkään yksin olisi tavannut paikallista naista. Ihan kiva kyllä vähän oppia tietämään, mistä ihmiset unelmoivat ja mitä ajattelevat asiosta. Kaduilla kuulee yleensä sen mzungu, how are you, olen saattanut vastata salama tai mzuri sana, hujambo tai mambo vipi ja siihen se paljolti jää.

Otin kuvan kun syötiin kolmestaan. Paikallinen ystävä otti ruskeaa ugalia ja kanaa, mie boneless chicken masala with 2 garlic naan ja vaimo otti chicken garlic pizzan. Siinä rauhassa syötiin ja juteltiin monenlaisia. Kävin nostamassa rahaa Barclayn automaatista ja lähdettiin hotellille, yksityinen tuk-tuk maksoi 200 KSH. Ystävä halusi, että vielä rukoillaan ja hotellikämpässä rukoiltiin ja hän lähti kävellen omalle asunnolle. 

Tämä lomaviikko on irrotellut harjoittelusta aika kivasti. Huomenna menen uuteen harkkapaikkaan kahdeksi viikoksi, vanhusten paikkaan, mutta lienee siellä lapsiakin. Lomasäät olleet rain season huomioon ottaen ihan kelvolliset. Joitain itikan pistoja tullut, mutta kyllä tässä pärjäilee.

Puhelinoperaattorin pakeilla piti käydä uusimassa datapaketti. Yhteiskäytön wifi  on melko hidas, täytyy sanoa, ja siinä menee hermot, jos teet jotain tärkeää ja kone vaan miettii. Riittävän iso datapaketti edes peruskäyttöön ja kohtalaiseen latauskäyttöön on hinnakas, jos en ole tullut maininneeksi niin 30 G dataa maksaa 3500 KSH. Suomessa rajaton paketti ei tarjouksena kustanna pariakymppiä enempää.

Olen tämän kuudennen viikon tässä harkkapaikassa toddlersien unitissa. Pitää sanoa ja sanoinkin hoitajille, että tämä unit tuntuu eniten haastavalta. Tappelua, ärsyttämistä, hampaiden puhkeamisen aiheuttamia itkuja, sisäsiistiksi opettaminen, asiallisten ruokailutapojen opettaminen, kaksikieliseksi opettaminen. Tässä esimerkkejä asioista, joita hoitajat arkisen työpäivän aikana kohtaavat - paljon asioita tapahtuu lapsen kehityksessä. Kuten kaikki äidit tietävät, normisti maitohampaisto on valmis 3. ikävuoden aikana ja jotain muistikuvaa isän roolista on siinä, että itkua esiintyi jo tämän asian takia. Hoitajien tulee muistuttaa, että sinä ja sinä, ennen ulos leikkimään lähtemistä pitää tehdä susu. Lapset kyllä menevät sitten potille, mutta tämä sisäsiistiksi opettaminen vaatii määrätietoista ja yhtenäistä linjaa. Hoitajien tuntiessa lapset perin pohjin, he osaavat ennakoida tilanteita, joissa vaipoista pois opetteleva lapsi tarvitse muistuttamista rakon säätelyssä. Lisäksi pienet erityislapset ovat ennen Amani-unitiin siirtymistä tavanomaisten lasten joukossa ja vaativat erityishuomiota yksilöllisissä delayed milestones -asioissa. Käyttökieli täällä on Kenian englanti ja englantia paikallisella aksentilla palkattu opettaja täällä opettaa, mutta lapsille ja henkilökunta puhuu keskenään sulavasti vaihtaen myös swahilia. 

Ti. 10.4. Tänään klo 7-14 harkassa. Lounastunnilla olin Mikkeliin yhteydessä harjoittelua valvovaan opettajaan, jolle selvitin harjoittelun sujumista ja tavoitteiden saavuttamista, näköpuhelu what´s upissa toimi moitteetta omalla datapaketilla. Opettaja jutteli vielä nursing manager Christinen kanssa. Hän on ollut työpaikaohjaajana. Tämä johtava sairaanhoitaja tekee nyt sairaanhoitajavajauksen takia itse normisairaanhoitajan vuoroja. Sairaanhoitajilla on tässä yksikössä lääkehoidon toteuttamisen kokonaisvastuu sen mukaan, miten lääkäri on määrännyt plus oman harkinnan mukaan tehtävät toimenpiteet ja lasten kehitysseuranta, kuten paino, pituus ja päänympärys. Tietysti adoptioprosessin aikana tapahtuva kuukausittainen lapsen tarkastus ja lapsi-vanhempisuhteen arvio kuuluvat sairaanhoitajalle. Sairaanhotajan tutkimus ja sosiaalityöntekijän tapaaminen tapahtuvat kuukausittain, kunnes laillinen adoptio astuu voimaan ja New Life vapautuu vastuusta lapseen. Vaimo oli toista päivää erityslasten osastolla tekemässä havaintoja ja lukemassa potilaskansioita. 

Illalla sanoi vettä ja vaimo vielä liukastui uima-altaan luona ja kolhaisi polvea, mutta ei vakavasti. Muutamana päivänä on ollut vesiongelmia - hotellissa ei ole tullut vettä moneen tuntiin. Niin nytkin ja siksi hikisenä oli saatava hiet huuhdeltua pois uima-alteeseen. Normaalisti pitää käydä suihkussa ennen pooliin menoa, mutta mites käyt suihkussa jos hanasta kiertämällä ei tapahdu niin mitään. Toinen juttu on se, että generaattori on hurissut melkein koko päivän ja edellisenkin päivänä tuntikaupalla. Ei sähköjä siis.

Täytyy sanoa, että alkuviikon aikana ja edellisenä viikonloppuna ötökät hakkasivat jalkaan kunnon osumia, kuten kuvasta näkyy. Jalka myös oli turvoksissa tässä kuvassa ihan kunnolla. Kovasti kutiavia olivat nuo osuman paikat, mutta onneksi on olemassa apua tähän, kuten hydrokortisonia ja tiikerisalvaa, mutta en aivan pieniin kutinoihin ole mitään laittanut. Nyt olen muutamana iltana Autan-nimisellä hyönteiskarkoitteella suihkuttanut jalat ja paikallisella repellentillä olen käsivarsia sivellyt tai heronut.

Ke. 11.4. Vaimo jäi potemaan kipeää jalkaa, minä menin tutun boda-boda -miehen moottoripyörän kyydissä harkkapaikalle. Toddlersien aamurutiinit alkavat tulla tutuksi. Ekana porridge juodaan, se on sen verran sakeaa, että se tulee mukista ulos hallitusti. Sitten potalle istumaan. Ne, joilla on pupu housussa, siivotaan hansikkaat kädessä, paikalliset eivät käytä hansikkaita jos on vain susu vaipassa.. Kangasvaippoja käytetään ja muovisuoja sen päällä, yhdellä on vaippapantsit käytössä. Kaikkiaan lapsia on nyt 11 unitissa ja kolme-neljä on osin sisäsiitejä, vesivahinkoja tai pupu-vahinkoja tulee aika ajoin. Potalla istuessa lapset harjaavat itse tai autettuna hampaat, sitten hoitajan auttamana aamupesu vannassa istuen tai lattialla seisten hoitajan tavasta riippuen. Sitten vaipat ja vaatteet päälle. Ihon hoitoon käytetään Valon -merkkistä vaseliinin kaltaista rasvaa. Aamupalalle sitten ja leikkituokio kymmeneen asti, jolloin isot toddlersit lähtevät esikouluun opettelemaan numeroita ja muita perusasioita. Pienet toddlersit ovat aamunavauksen jälkeen kehittävässä leikkituokiossa, kuten leegojen rakentelussa puolisen tuntia ja sitten ulkoleikeihin.Ulkoleikit kestävät pienillä toddlerseilla lounaaseen asti, isot todlersit jatkavat noin 11.30 jälleen luokassa oppimisen alkutaipaleen asioita ja yleensä hoitajan vetämänä. Varsinainen opettaja opettaa erityislapsia.

Aamupalaksi otin kuvassa näkyvän setin. Kylmät potut eivät täysin nappaa aamutuimaan klo 6.10, mutta mandaazit , kananmuna, makkarat ja mixed tea menee. Olen oppinut juomaan paikallisten teetä, joka ei tietysti korkeita arvosanoja saa, mutta en jaksa aina olla pyytämässä ja jäähdyttelemässä strong teata tai saisihan sitä pikakahvia, mutta tässä saa vähän maitoa ohessa. Tapa ei tule siirtymään Suomeen, sen tiedän jo nyt. Illalla ystäväksi tullut työntekijä pistäytyi mun ja vaimon luona tyttöystävänsä kanssa. Ilmeni, että työntekijän nuorempi sisko oli tänään joutunut boda-boda -onnettomuuteen ja viety district -sairaalaan. Työntekijä selitti, että hän on suvun vanhin mies ja hänen tehtävä on huolehtia sisko pois sairaalasta huomenna.Ilmeisesti enintään noin kolmekymppisen miehen isä on kuollut. Paikallinen tapa on, että sairas haetaan sairaalasta  heti kotiin, koska sairaalamaksuja ei kyetä maksamaan kuin yhdeltä yöltä Siiispä jatkohoito annetaan kotona. Muutama tonni paikallista rahaa on iso apu hänelle ja suomalaiselle vähätuloiselle opiskelijalle vajaa 20 euroa on vielä summa, jonka menetys varmuudella hyvään tarkoitukseen on siedettävissä. Tämä työntekijä joutui pyytämään huomispäivän töistä vapaaksi, jotta saa järjestettyä siskon ulos sairaalasta. 

To. 12.4. Vaimon kanssa mentiin harjoittelupaikalle. Hän on laatinut suosituksia joihinkin asioihin, joita voisi muuttaa. Eräs mutisti on erityislasten joukossa. Vaimo sai häneltä ulos kuitenkin suomenkielisen sanan kun leikki lasten kanssa laskemall ykkösestä kymppiin suomen kielellä. Mutistilla puhumattomuus johtuu psyykkisistä syistä, eikä elimellistä syytä puhumattomuuteen ole olemassa. Fysioterapeutille tuli ehdotuksia ottaa käyttöön eräitä autistien kanssa kommunikoinin apuvälineitä, joita Suomessa käytössä. Marita jäi viimeisen työpäivänsä jälkeen kaupungille ja syö ulkona ryhmääni kuuluvien tyttöjen kanssa. Itse kirjoitan koko illan raporttia New Lifen johtajalle huomioistani ja esitän ehdotuksia muuttaa joitain asioita, joita voisi tehdä eri tavalla. Eka kertaa vaimo tulee pieällä yksin pois kaupungista. On sovittu, että käyttää luotettavaksi tiedettyä, harkkapaikan työntekijän ystävää tuk-tuk -kuskina. Näin tapahtui ja vaimo tuli iltakahdeksalta hotellille. Tytöt saivat leivinpaperia ja joitain sairaalatarvikkeita, joita Mikkeliläinen opettaja oli tuonut Suomessa vaimon kuljetettavaksi. Olivat kuulemma olleet ns. buddha-ravintolassa ja yllätysvetona pizza oli valikoitunut nokan eteen:)

Täytyi pestä vaatteita. On toi käsipyykkäys vähän mukavuusalueen laitamilla, mutta tää on Afrikka ja asiat on täällä osin eri tavalla kuin Suomessa. Jätin tarkoituksella kaikki bokserit kotiin, koska luontaisesti laiskana ajattelin, että niissä on enemmän kangasta ja enemmän työtä, otin siksi esihistoriallisen mallisia pikkuhousuja mukaan. Ei tuo sappisaippualla peseminen ole kovin kivaa, voisi täältä toki ostaa parempaa pesuainetta, mutta kun lähtöinfossa oli ohjeena hommata, niin minä menin uskomaan ohjeita, vaikka Kisumusta saa kaiken tarvittavan, jos leivinpaperia, Pandan lakritsaa ja ruisleipää ei lasketa mukaan...okei, on ehkä muutakin, mitä täältä ei saa, mutta kattavasti on kyllä kaupassa tavaraa.

Sain ravintolassa syöneen vaimon tuomana garlic naan -leipiä pari kappaletta syötäväksi alumiinifoliossa. Pidän noista valkosipulileivistä. Paistavat pannulla letun tapaisen leivän, joka on siis enempi suolainen syötävä, Sillä voi sitten vaikka korvata riisin tai chipsit tai ugalin eli maissipuurokakun . Tuli kyllä vieressä olevasta kaupasta haettua jäätelöä ja vähän makeita keksejä myös. Yöllä raju kaatosade, vettä tuli asunnon lattiallekin ulko-ovesta, jossa on kaato huoneeseen päin. Vaikka on katos asunnon edustalla niin raju sade tuo silti vähän vettä huoneeseen, laattalattiat on kaikissa osissa lattiaa materialina, ei kastu parketti.

Pe. 13.4. Olin viimeisen päivän kuuden viikon jaksosta harkkapaikassa. Klo 7-13.30 toddlers care siis. Kovan vesisateen takia aamupäivän ulkoleikkihetki on jouduttu pitämään sisätiloissa. Nurmikko ei ehdi kuivua aamupäivällä, jotta leikkiminen olisi viisasta, etenkin nyt kun vettä sihnutti aamukymppiin asti. Olen huomannut eroja hoitajissa. Kun aamun pesutoimien jälkeen toddlersit tulevat pyyhe ympärillä yksitellen kävellen puettavaksi, ensin puetut odottavat makuuhuoneessa, kunnes kaikki 11 ovat valmiit. Toiset hoitajat saavat rauhallisella käytöksellä ja ottamalla isot toddlersit ensin, aikaan sen, että tappeluita ei juuri tule. Nämä hoitajat pitävät todlersit kiireisinä, kun heille annetaan omat vaatteet ja heidän tulee itse pukeutua kaikessa, mitä yksin osaavat tehdä. Toiset hoitajat tekevät puolesta liikaa ja säntäilevät rauhoittelemaan kuumentuneita tilanteita saaden lapset rauhattomiksi. Kyllä on suuri vaikutus, miten hoitaja osaa ottaa lapset haltuun. Toisilla on sanaton auktoriteetti, joka toimii hyvin.

Aamulla sain todistaa hellyttävää tilannetta kun nairobilainen pariskunta lähti kaksosten kanssa kotiin ryömintäikäisten unitista. Lapset on tuossa crawling children unitissa 6-12 kk välisen ikähaarukan ja ylikin, jos toddlersien unit ei vedä ja sinne ei mahdu. Olivat nimenomaan halunneet adoptoida kaksoset. Tosi lapsirakas ja mukava pariskunta, varmasti kaksoset saavat rakastavan kodin sieltä. Olivat maanantaista lähtien rakentamassa vaadittavaa bonding prosessia ja perjantaina aamusta yksi hoitaja huikkasi että twins are leaving ja tosiaan siinä pihalla toimistotyöntekijä nappasi muutaman kuvan ja lähtivät kotiin. Tiiviisti olivat viikolla sosiaalityöntekijän kanssa laittamassa vaadittavia asioita kuntoon. Sellaisia juuri kävelemään opettelevia lapsia olivat.. Heillä on mukana gate pass kun menevät portille, ilman sitä maintenance worker ei päästä lapsia portista ulos.   

Kun tuttu boda.boda -mies vei minua harkan jälkeen hotellille, ajaen jalkakäytävällä eka kilometrin, jotta pääsi keskikorokkeellisen tien sille puolelle, josta hotellille mennään, näin erikoisen saattueen. Ruumisarkku oli laitettu tuk-tukin kyytiin.Tietenkään arkku ei mahdu laitteen sisälle kokonaan, vaan osa arkusta oli ajoneuvon ulkopuolella. Kolme-neljä tuk-tukia oli saattueessa, joka liikkui hitaasti. Oli jälleen tosi raju vesisade yöllä ja vielä aamulla. Kysyin tutulta työntekijältä, miten onnettomuudessa olleen siskon kävi. Sain kuulla, että hänet oli tosiaan kotiutettu ja nyt tulee vielä muutama tonni KSH-valuuttaa löytää eli vajaa parikymmentä euroa, jotta tarvittava lääkitys saadaan käyntiin. Kun näitä kuulee, niin saa olla kiitollinen paljon parjatulle meikäläiselle terveydenhuollolle. Mutta onhan se niinkin, että vastapainoksi saamme maksaa kelpo tavalla veroja. 

Illalla kirjoitin puoli kymmeneen asti New Life Homen johtajalle raporttia. Lähetin saman tien sähköpostilla ja huokasin helpotuksesta. Sitten pakkaamaan laukkua, koska huomenna klo 10.50 Kisumun kentältä nousee kone embraer 190, johon mahtuu 100 henkeä. Sillä mennään Nairobiin ja siellä vaihdetaan konetta ja samanlaisella konella mennään Moi international kentälle Mombasaan. Tuk-tuk -kyyti on jo tilattu meitä hakemaan. Edessä on siis viikon loma harkasta.

La. 14.4. Tuk-tukilla vesisateessa lentokentälle. Kaksi turvatarkastusta. Lähtöselvitys oli nopea. Passia näyttämällä virkailija tulosti boarding passit meille. Sain kikkaltua sinetillisen litran vesipullon, joka Kisumun kentältä ostettiin, vielä Nairobissa kahden turvatarkastuksen läpi käsimatkatavaroihin. Lennolla tarjottiin vettä tai tuoremehua ja sekoituspähkinöitä, sama molemmilla lennoilla. Nairobiin kesti vajaan tunnin ja tunnin verran Moi -kentölle Mombasaan. Otettiin taksi Mombasan kentältä hotellille, 41 kilsaa matka. Emme tienneet taksiin astuesamme, että tosiaankin eto matka kestää yli kaksi tuntia, ehkä noin vartin yli kaksi tuntia. Mombasa on saari ja sieltä pääse mantereelle lautalla, joita on kuulemma neljä kaikkiaan. Nyt oli kaksi vanhaa lauttaa käytössä, molemmat lastasivat ja ajoivat vieretysten. Valtava ruuhka ihmisiä, autoja, tuk-tukeja, moottoripyöriä, rekka ja kyllä siinä oli aikamoista suhinaa kun joka suunnasta tunkivat väliin mihin pääsivät. Taksina oli pikku Nissan, meikäläistä Tiida-kaliiperia oleva pikkuauto automattilaatikolla. Ei ihan mukava takapenkki, aika ohut pehmuste ja selkänoja ei ihan kymppiä saa, mutta sillä tultiin. Eka ehkä kymmenisen kilsaa kesti reilun tunnin, lautta hidastaa kovasti. Kuski kertoi, että suunnitteilla on tehdä silta, mutta siihen menee aikaa. Taksin listahinta noille kilometreille oli meille näytetyn hinnaston mukaan 5000 KSH, mutta saatiin siitä 500 pois. Tuo 4500 KSH tekee euron kurssilla tarkasti 37,50 euroa kun Forex käyttää täällä tällä viikolla rate 120 kun euroja vaihtaa shillingeiksi. Meikäläinen taksikuski kun V70 kärrynsä tuo asiakkaan kohdalle, niin tuolla hinnalla ei pitkälle pötkitä. Tosin totta on sekin, että pienkoneella pääsee Diani beachille hintaan 2500 KSH, mutta omien aikataulujen on silloin satuttava kohdallen, me ei edes ymmärretty selvittää, lennetäänkö tuota reittiä nyt kun on low season ja turistien määrä on minimissä. Mutta elokuussa kun turistien määrä hyppää täällä pilviin, niin sitten on toinen juttu.

Hyvin hoidettu uima-allas. Eka päivän iltana ei ollut energiaa lähteä Intian valtamereen uimaan. Ollaan täällä sentään torstaiaamuun asti. Tihkusateista ilmaa, mutta täällä on lämmintä. Onneksi hotellihuoneessa on kattotuuletin ja ilmastointi. Jääkaappi ja kaasulla keittomahdollisuus oli kiva ylläri. Eka ilta syötiin supper ihan vaan hotellilla, ei jaksettu lähteä muualle.

Sivuttain olevassa  kuvassa näkyy parisänky ja vasemmalla keittonurkkaus ja kylppärin ovi taustalla. Oli jopa naisten arvostama bidee-suihku, jota ei huonoissa majoituksissa ole. Suihku on vain ylhäältä tuleva kiinteä malli, käteen ei saa käsisuihkua, mutta tällä mennään. Yksi pyyhe oli vaan varattu ja kahden hengen lakana ilman täkkiä. Emme kovasti pidä samasta lakanasta, koska yöllä se on vaihdellen jomman kumman ympärillä ja toinen yrittää nykiä laidasta, että saisi vähän itselleenkin. Täkkiä täällä ei tartte edes sadekaudella. Ollaan kuiteski eteläisellä pallonpuoliskolla, päiväntasaajan eteläpuolella, heittäisin arvion, että noin 400 kilsaa linnuntietä päiväntasaajan eteläpuolella.

Su. 15.4 Aamupala oli ihan riittävä. Kun tehtiin lähtöä, kokki tuli kysymään, otammeko kananmunaa, piti vielä pyytää paistamaan muutamat kananmunat. Paahtoleipää, hilloa, vesimeloni-ananas smoothieta, ja oli siinä joku kolmaskin hedelmä, sitten kokolihanakkeja, salaattia, pottuja ja lettuja kuten meillä. Näillä pärjättiinkin iltaneljään asti, Vettä vain lipitettiin.

Kuvassa näkyy Intian valtameri, jossa uimaan vaimolla oli kova halu ja sunnuntaina tämä toteutui. Rannalla oli paljon paikallisia myyjiää ja kameliajelukin. Itikanpuremiin vaimo osti myyjältä aitoja aloe vera -kasvin meheviä lehtiä. Myyjä näytti, miten kasvia käytetään. Vaimo kävi myös puolivartalohieronnassa 500 KSH hintaan. Ei kuulemma ihan suomalaisen hierojan veroinen ollut, mutta ei hintakaan, alle 5 euroa, kovin kova ole. Laitoin hotellilla itsekin aloe veraa itikan puremiin, jotka kutisivat ja pitää sanoa, että kyllä se tepsii. 

Ikävä piirre rannalla on se, että paikalliset tulevat mielellään auttamaan vaikka millä tekosyyllä ja tämä pitää tietää. Seuraavana päivänä teemme niin, että emme ota rannalle rahaa lainkaan mukaan, näin korujen ja jalkineiden kaupiaat saavat olla meistä rauhassa, samoin muut riuttojen esittelijät ja ketä toimijoita ikinä esiintyykin. Sanomme myyjille, että meillä ei ole rahaa mukana, niin uskoisin, että mielenkiinto loppuu saman tien. Vuorovesi on metka ilmiö. Täällä Dianilla meri palaa klo 3 PM mennessä siihen pisteeseen, että uiminen on lopetettava. Pitää tulla aamupäivästä seuraavana päivänä. Eka päivä meni ns. opetellessa tavoille.

Vanha sanonta meilläpäin kuuluu seuraavasti: " ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se, joka maksaa". Tämä puhki kulutettu sanonta piti meikäläisen kohdalla tänään paikalla. Tunsin itseni idiootiksi, kun olen Kisumussa ostanut vettä ruokakaupoista, joissa se on sikakallista, 5 litraa 185 KSH. . Täällä kun satuttiin menemään rautakauppaa tai olkoon sitten sekatavarakauppa, niin siellä myytiin 10 litran päppäri vettä 150 KSH hintaan, sinetti oli paikallaan,eikä pohjaan oltu tehty reikää, josta hyvä vesi valutettu pois ja johtovettä tilalle ja reikä umpeen kuumailmapistoolilla sulattamalla muovitäppä reikään. Tätä vanhaa trikkiä ei oltu käytetty, vaan vesi oli okei. Tästä kauppa ottaa oman provikan vielä, joten kun olen maksanut Kisumussa 185 KSH ylihinnan viiden litran päppäristä, niin tuli ikävä olo, enpä ole ottanut asioista selvää ja taas tietämätöntä ulkomaalaista on höynäytetty ostamaan kallista vettä. Mutta tää on tätä. Summat ei tietty ole tähtitieteellisen suuria, harmitus on osin periaatteellista laatua.

Kymmenen litran määrä kuluu täällä nopeammin kuin Kisumussa, koska täällä on lämpimämpää. Saa nähdä, tuleeko kaasukeitintä käytettyä. Kerta päivään on ulkona syöty. Tänään syötiin keitettyä kokolihaa syvältä lautaselta ja chapatia sn kanssa. Vaimo otti coca cola zeron ja mie puoli litraa pullovettä. Maha tuli sopivan täyteen tällä ruoalla. Lasku oli peräti 580 KSH kahdelta. Jätettiin 50 KSH tippiä, koska mielestämme hinta ja laatu oli hyvässä suhteessa.

Tänään näin paikallisen tavan käsitellä tuoretta lihaa. Puolenpäivän maissa New Lifen pakettiauto ilmaantui pihaan ja sieltä tulee keittiövastaava lasten yksiköstä driverin kanssa. Tuovat nyljetyn, teurastetun vuohen ruhon sellaisenaan ilman mitään kääreitä. Kaksi poikaa ovat vastuussa keittiöstä, joten housemama määrää heidät pilkkomaan vuohen kattilaan sopiviksi paloiksi. Nurmikon päälle laitetaan aaltopahvin palanen ja työvälineenä ovat machete-veitsi ja kaksi tavallista leikkuuveitseä. Raatokärpäset pyörivät villisti lihapalasten kimpussa. Työ tehdään suorassa auringonpaistessa. Aikaa menee noin tunti tai vähän yli. Kun kaikki on pilkottu kattilaan, lisätään vain vettä kattilaan ja kattila lämpenemään.

Kämpille pääsin noin viideksi. Aloin heti paistamaan lettuja kun eräs tytöistä oli tehyt taikinan valmiiksi. Täytteeksi tuli sipulia, kurpitsaa ja papuja. Letut pysyivät huomosti kasassa ja oli vaikeuksia paistaa ja varmistaa letun eheys.  hajonneita lettuja tuli melko monta, kyllä ne kelpasi muillekin ryhmäläisille, mutta söin niitä itsekin melkoisen kasan ja jäi seuraavaksi päiväksikin vielä tähteeksi. Täytteet olivat hyviä:  lihaa ei ole pakko syödä, kyllä proteiinit löytyy muistakin lähteistä. Tämä vanha totuus tuli taas toteen näytettyä.

Ti. 3.4. Olin tänään erityislasten osastolla. Harmittava yhteensattuma kävi kun head nurse olisi tahtonut minut mukaan neurologiselle poliklinikalle kolmen lapsen käynnille siellä tänään. Oli asunnon muutto ja pakkausjutut tälle illalle ja keikka olisi kestänyt iltaviiteen niin jouduin sanomaan että, muuton takia en pysty tulemaan mukaan. Harmi kun juuri olin tahtonut että pääsisin näihin reissuihin mukaan mitä tulee. Olin isojen poikien hoidossa mukana, ovat pyörätuolissa kaikki kolme. Sitten on pari poikaa, jotka ovat autismikirjon diagnososin alla ja ovat koulua käyviä ja yksi pieni CP-poika. 

Menin lounastunnilta suoraan kämpille ja aloin rauhassa pakkaamaan tavaroita. Iltaviiden maissa sain pakattua ja hieman tavaraa jätin tyhjään huoneeseen, jonne siis palaan kun vaimo on poistunut Keniasta. Vaimon talviloman ajan asun erillään muusta ryhmästä. Laitoin viestiä eräälle tuk tuk -kuskille, jonka numero mulla oli, mutta hän ei vastannut, niinpä menin vain Ring Roadin varteen matkalaukun, ison kassin ja repun kanssa, Eka boda-boda -mies bongasi mut ja sovittiin satasen hinnasta. Hän köytti matkalaukun tavaratelineelle ja siinä sitä pääsin hotellille. Oma prosessi oli se, että kesti puolisen tuntia, että löysivät varauksen ja sain avainkortin ja pääsin huoneeseen. Ikävä juttu on se, että joudun kulkemaan kumipyörillä harkkapaikkaan, koska en ala kävelemään viittä kilometriä suuntaansa ainakaan aamulla. Edelliseltä majoituspaikalta oli vaivatonta kävellä keskustaan, koska oli niin lähellä. Nyt hotellilta ei tarvi lähteä ruokakauppaan, koska kauppa on aivan vieressä, mutta harkkaan ja keskustaan pitää ottaa boda-boda tai tuk-tuk. Toisaalta yhteiskäyttöinen tuk-tuk maksaa hotellilta keskustaan sen 20 KSH, joten kulkeminen ei maksa paljoa, jos hyväksyy tuntemattomia ihmisiä samaan kulkuneuvoon.

Ke. 4.4. Olin erityislasten osastolla 7-12.30 töissä ja sitten lähdin etukäteen varatulla tuk-tukilla lentokentälle vaimoa vastaan. Kuski odotteli vajaan puoli tuntia ja vaimon kone saapui noin vartin myöhässä. Sitten päästiin lähtemään hotellille. 

Lentokentällä odotellessa konetta havaitsin taas yhden linnun, joka oli outo minulle. Koneen tuloa oli katsomassa iso liuta koulupukuisia koululaisia, varmaan pari-kolmekymmentä. Kentälle ei ajeta kuten meikäläiseen S-markettiin. Aseistettu poliisivartio pysäytti puomilla tuk-tukin ja kysyi millä asialla. Kun selitin, että vaimo tulossa Nairobista ja menen häntä vastaan, niin sillä selityksellä pääsi läpi, eikä ruumiintarkastusta tehty.Hotellilla käväistiin ja lähettiin takaisin keskustaan, jotta vaimolle saatiin Kenian puhelinliittymä ja datapaketti hommattua. Syötiin pizzat ja palattiin kämpille. Mullakin on matkalaukku purkamatta.

To. 5.4.menin aamulla 100 KSH maksavalla tuk-tukilla harkkaan, jossa olin 13.30 asti. Teen nyt lyhyempää päivää, että ehtii olemaan vähän aikaa vaimon kanssa. Tulin hotellille boda-bodalla. Lähdettiin sitten vaateostoksille ja muutamia hyviä vaatteita löytyi kohtuulliseen hintaan. Syötiin ravintolassa, jossa ei anneta tippiä, eikä tippiä ollut lisätty ruoan hintaan. Soitettiin meille tuttu tuk-tuk -kuski viemään hotellille. Muutamilla erityislapsilla on päiväohjelmassa kävelyharjoituksia kävelytuen kanssa. Lapsi laitetaan telineen valjaisiin, jolloin  jaloille ei tule kehon painoa ja jalkoja on helppo käyttää. Yksi lapsi seisoo seisomistuen varassa noin puolisen tuntia. Tämäkin tyttö käyttää lastenrattaita, eikä kykene itsenäiseen kävelyyn, vaikka on jo noin viisivuotias.

Vähintään kerran viikossa keittiön vastaava käy autonkuljettajan kanssa ruokaostoksilla. Olen oma-aloitteisesti mennyt auttamaan tavaroiden kantamisessa sisään. Nytkin tuli säkillinen pottuja, yleensä irish potatoa ja sweet potatoa. Sitten tuo banaaniterttu on niitä keitettäviä banaaneja. Sipuleita kassillinen ja kolme vesimelonia. Niin ja jauhoja tietysti iso määrä myös jotka ei kuvassa.

Pe. 6.4. Aamulla selvisi, että torstain ja perjantain välisenä yönä poliisi oli tuonut hylätyn vauvan yövuorossa olevan sairaanhoitajan hoiviin. Nyt on seitsemän tämän vuoden puolella syntynyttä vauvaa hoidettavana. Uuden vauvan tullessa, hänet pidetään eristyksessä eri huoneessa kuin muut vauvat muutaman viikon. Aamuhartaudessa supervisor pyysi minua rukoilemaan hartauden loppurukouksen, joka tehdään piirissä sisten ja käsi kädessä. Tein työtä käskettyä, mutta koska englanti ei ole sydämeni kieli eli en ajattele englanniksi, rukoilin osin suomeksi ja osin englanniksi. Kieltaitoni on sen verran alkeellinen, että en luontaisesti ajattele englanniksi vaan äidinkielellä, siksi luulen, että puheen tuottaminen ei ole niin sujuvaa kuin sen tulisi olla. 

Menin 20 KSH maksavalla yhteistuk-tukilla Ring roadin risteykseen ja sieltä harkkapaikkaan yhden työntekjän kanssa samalla boda-bodalla kun hän sattui samaan tilanteeseen kun olin hintaa kyselemässä. Satasella mentiin noin kolme kilsaa.

Vähän ripsutteli vettä aamupäivästä, mutt asilti lähdettiin kävelyretkelle. Opettajalla oli mukana iso kuvakirja, jossa oli tarina tytöstä, joka laittoi pään päälle koriin 7 hedelmää ja villieläimet pihistivät yksi kerrallaan hedelmän korista. Lapset vastasivat, mikä eläin oli varas ja minkä hedelmän varas vei ja montako hedelmää on jäljellä jne. Vähäinen sade loppui ja emme kastuneet. Käveltiin noin puoli kilsaa ja tien laitaan nurmelle levittivät pari huopaa, joiden päälle kävelevät lapset istuivat. Rattaissa ja pyörätuolissa olevat lapset istuivat niissä missä olivat. Kahden maissa lähdin pois harkasta. Head nurse ilmoitti, että olen viimeisen viikon toddlersien kanssa. Sanoin, että tarvitsen aikaa kirjoittaa raporttia johtajalle havainnoistani. Ensi viikolle pitää open kanssa sopia aika puhelinkeskustelua varten. Tavoitteiden saavuttamisesta puhutaan. 

Hotellille ja sitten kauniimman puoliskon kanssa kaupungin keskustaan Tusky´s tavarataloon. Jotain kivoja vaatteita oli siedettävissä hinnoissa alennusmyynin takia. Naisille tosiaan löytyy kivan näköisiä afrikkalaisesta kankaasta ja kuvioista tehtyjä vaatteita. Syötiin kauppakeskuksen B-siivessä, jonka ravintola on tunnettu siitä, että siellä maan tavasta poiketen ei jätetä tippiä, kuten saatoin mainita jo jossain edellä. 

La. 7.4. Aamu-uinti altaassa, ihan kivaa teki. Laitoin aamupävällä kuntarekryn hakemukseni edistämiseksi viestiä psykiatrisen sairaalan asiakaspalvelupäällikölle. Paha mennä kuntarekryn haastattelupäiviin kun olen fyysisesti päiväntasaajalla ja pitäisi olla Kouvolassa. Tunnen itseni lähes tumpeloksi kun huhtikuun alussa mulla ei ole lukkoon lyötyä kesätyötä aimpien vuosien tavoista poiketen, mutta paikkakunnan muutto juuri ennen Afrikkaan lähtöä sotki kesätyökuvioita. Uskon, että ainakin perusperus hoitotyötä löytyy jos ei sh-sijaisuuteen onnistu pääsemään. Vanhasta kesätyöpaikasta jo puhuttiin sh-sijaisuutta kun opintopisteet riittää, mutta nyt olen ihan nollatilanteessa kun ei ole paikkakunnalla suosittelijaverkostoa. Mut ne on sitte edessä kun täältä kotiutuu toukokuun lopussa Suomeen. 

Päivällä pistäydyttiin keskustassa kun mulla on puhelimen data loppunut ja koko verkkoyhteys kadonnut, vaikka on airtimea jäljellä niin en voi soittaa. No siellä Safaricomin liikkeessä ei apua tullut. Kehotettiin tulemaan toisena päivänä. No, mun pitää maanantaina sinne mennä. Vähän kierreltiin tienvarsimyyjiä ja syötiin ravintolassa.

Ajateltiin ostaa kämpille pari makeata pullaa. Pari mandazia ja noi mitä kuvassa. Toi kolmiomallinen oli rapisevan lehtitaikinan tapaista mitä kotimaassa on kaupan tähtitortut ja vastaavat. Mandazit on vähän meikäläisen munkin tapaisia mutta ei ole sokerissa pyöritelty, on kyllä rasvassa paistettu. Näitä jos vetäisi vakituisesti, saisi vesijuosta altaassa kilsan tai pari vastapainoksi. No, pitihän se paikallinen makea maistaa. Jäätelö on asiallista täällä, vaikka on sillä hintaa Suomen tasoisesti. Ei oo pakki menny sekaisin jätskeistä eikä hotellin kuumista makkaroista, joita aamupalalla toisinaan on. Huoneen hintaan kuuluva aamupala on kiva. Aamupala tosin alkaa vasta 6.30, joten töihin menevälle liian myöhään. Nyt jätinkin respaan kirjallisen toiveen, että saisi ensi viikolla aikaistetun aamupalan, saa nähdä, toimiiko.

Su. 8.4. Käytiin paikallisen nuoren parin kanssa ulkona syömässä ja hippoparkissa sekä aamusta katsomassa, millaista sunday serviceä keskustan laitamilla peltisessä pienessä kirkorakennuksessa pdetään. Musiikki ja rytmi, on siinä eroa. Kun kotimaassa vedetään urkusäestyksellä vaikka mollivetona virsi 361 Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen, on yhä hämärää? Taivaalle nostan yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan. Onhan se juhlallinen ja kaunis ja asiaa siinä sanoissa on, mutta on vähän toinen poljento, kun paikalliset taputtaen saavat sellaisen rullaavan laulun päälle, se ikäänkuin pulppuaa tsestään. Olihan siellä peltirakenteisessa kirkossa sähköinen kosketinsoitin, jolla worshipia normisti säestetään, mutta sitä ei käytetty. Tilaisuus jatkui hääjuhlalla, joten emme jääneet iltakuuteen asti paikalle.

Paikalliset ystävät hoitivat tinkimisen hippoparkissa ja sen halvempaa hintaa kuin 1500 KSH kahdelta ja vain me suomalaiset veneessä, emme saaneet, mutta suostuimme nyt tuon ulkomaalaishinnan pulittamaan. Jos veneessä olisi ollut useampia, olisi hinta ollut luultavasti huokeampi. Olihan niitä otuksia kiva bongata vedestä. Rannalla kasvaa muinaista paperin tekotarvetta eli papyrusta. Tuli oltua Viktoriajärvellä veneessä, uimaan sinne ei saa tietenkään mennä skistosomiaasin eli bilhartsian takia. Tämä tauti on malarian jälkeen yleisin trooppisten alueiden loistauti. Aiheuttajamadon toukka-aste tunkeutuu makeassa vedessä uivan ihon läpi ja saa aikaan mm. kuumetta ja virtsa- ja suolisto-ongelmia. Muutamat suomalaisetkin saavat vuosittain taudin uituaan tropiikissa makeassa vedessä.  

Kävelin kämpille ja laitoin lap topin valmiiksi että kun hetki koittaa, olen valmiina varaamaan paikan. Helmikuinen muutto toiseen maakuntaan aiheuttaa sen, että haen sairaalaan, jonne en ole jalallani sisään astunut koskaan elämässäni. Onneksi oma oppilaitos toimii neljällä paikkakunnalla ja mihin vain näistä kampusalueista voi haun kohdistaa. Ongelmat alkavat heti. Järjestelmään sisään kirjautuminen ei meinaa onnistua. Muka ei ole ryhmätunnusta, vaikka taatusti on asia kunnossa. Eikun uudestaan selainta päivittämään ja odottelemaan, haku pomppaa useasti pois tiedotuksella: varaus ei onnistunut, yritä uudestaan tai jotain tähän suuntaan. Raivostuttavaa. Olen varma, että hyvillä ja nopeilla yhteyksillä varaavat opiskelijat vievät parhaat paikat ja noinkohan tästä mitään tulee. Mutta ihme tapahtuu, 17:12 avautuu hetkeksi mulle tilaa ja saan hädissäni ruksattua 10 viikkoa ainoaan harkkapaikkaan, jonka sain auki, suljetulle psykiatriselle osastolle. Paikka ei ihan satasella vastaa syventävien opintojen sisältöä, mutta viitekehys on oikea ja uskon opettajan hyväksyvän tämän paikan. Siellä sitten olisin elettävän vuoden 10 viimeistä viikkoa harjoittelussa. Tahdoin tarkoituksella vetää harkkaviikot ihan vuoden loppuun, jotta jää aikaa tehdä tätä koskeva teoria kohtuullisen hyvin ja lisäksi saada opparin suunnitelma esitettyä seminaarissa. Riippuu tulevasta kesästä, miten paljon saan opparisuunnitelmaa tehtyä kuviteltujen kesätöiden ohessa. Eka kesä vuosiin, että en maaliskuussa pysty osoittamaan paikkaa, josa olen kesätöissä, kiitos muuton. Entinen kesätyöpaikka on liian kaukana.

Päivän tunteeksi kirjaan vihaisuus: eletään Suomessa, joka mainittu tietotekniikan mallimaana jne. Jo viime syksynä sai pelleillä Jobiilin kanssa ja vastuutahot eivät ole viisastuneet edellisistä ongelmista, olen tosi vihainen. Tunnustan samantien, että en itsekään osaa edes alkeellista C-kieltä, eli en koodausasioista ymmärrä mitään, mutta maassa on paljon huippuväkeä tältä alalta, miksiköhön tämä tunarointi on mahdollista. Ehkä järjestelmän omistava oppilaitos osaisi antaa jotain vastausta.

Kuvia en saa ottaa harkasta, mutta pihapiirin puusta nappasin kuvaan tän linnun. Kyyin englanninielistä nimeä, mutta oli outo mulle eikä jäänyt mieleen, näitä on kuulemma monia alalajeja. Mut kuiteski nätti lintu, mutta karmean paha ääni, Mikä sitte lieneekin.

Ti. 27.3. Vauvojen syöttämistä, hyssyttelyä, pukemistaja vaipanvaihtoa. Sairaanhoitaja selitti lääkkeenjakorutiinit. Sanoi, että kahden sairaanhoitajan lääketarkistusta ei käytetä. Aion loppuraportissa ehdottaa, että koska vuorossa on vain yksi sairaanhoitaja, hän jakaisi lääkket siten, että seuraava sairaanhoitaja tarkistaisi ne ja jakaisi. Tämä sopisi etenkin po. lääkkeille mutta nesteitä ei tietty oteta puolta vuorokautta ennen käyttöä valmiiksi. Kivi putosi illalla sydämeltä siinä, että sähköpostin mukaan hätäpäissä tehty varaus on pätevä.

Illalla taas ukkonen jyrisee kuten eilen illalla. Näköjään tää sadekausi on tällä kertaa tätä että pimeän aikaan tulee ukkosta ja vettä. Tunteeksi kirjaan huojennus, toi harkkapaikka rasitti tosi paljon, on nyt edes joku paikka fillarimatkan säteellä kämpiltä.

Ke. 28.3. Pääsin mukaan Children´s Chamber -nimisessä paikassa. Meitä lähti driverin lisäksi 4 henkilöä koska 4 vauvaa vietiin oikeuteen. Hylätyn vauvan laillinen huoltajuus saadaan, kun New Life Home hakee huoltajuutta kahteen kertaan. Eka kerralla niin kuin nyt oli näillä, Magistrate esitteli tuomarille jokaisen vauvan taustan, yleensä tausta oli abandoned and rescued by a good samaritan. Nämä yleensä poliisiasemalle päätyvät ja sieltä heti turvaan sopivaan paikkaan, kuten tähän mun harkkapaikkaan. Kun vauva on esitelty eka kerran oikeudessa, siinä on puilen vuoden jakso ja toki poliisi yrittää jäljittää äitiä, joskus onnsituu, usein ei ja ajan kuluttua umpeen, vauva esitetään oikeudelle uudestan ja koska huoltajaa ei olesaatu vastuuseen, huoltajuus siirtyy laillisesti tälle harkkapaikalle ja aikanaan adoption myötä sitten kasvattivanhemmille.

Vauvojakun oikeuteen vietiin niin nappasin auton ikkunasta joitakin kuvai matkalta. Nämä kyytiä odottavat kuskit ovat siinä tarjolla uppopäivät toisensa jälkeen, on sekin ammatti. Toisaalta, ei niitä työllistymismahiksia niin vaan ole.

Oli jännä kokemus siellä oikeudessa istua vauva sylissä. Onneksi tuomari käsitteli vauvat heti putkeen alta pois ja päästiin lähtemään siedettävän ajan päästä pois. Tää lasten tuomioistuin oli tosiaan sitä. Siellä oli poliisin vartioimina nuoria, enimmäkseen poikia, ehkä siinä 12-15 vuotiaita odottamassa asiansa käsittelyä. Mentiin jotain 9.15 paikalle ja noin puolen tunnin kuluttua kuului sisäovesta koputus ja kaikki nousivat ylös tuomarin saapuessa. Hän sitten nyökkäsi antaen näin luvan istua. Kaikki käsittelyä odottavat istuivat paikalla ja kaikki kuulivat toistensa tapauksen käsittelyn, ei yksityisyyttä. Tuomari istui pikku salin etuosassa muita ylempänä, hänen edessään oli pikku pöytä, jossa oli tuomarin avustaja, joka käsitteli papereita siinä ja sitten saman pöydän ääressä olivat asianajajat, kysyinkin harkkapaikassa, oliko se lakimies, joka esitteli vauvojen tapaukset, mutta tuota magistrate -sanaa mulle vastauksessa tarjottiin, joka puhui lasten puolesta tuomarille. Pois lähtiessä kumarrettiin kevyesti tuomarille. Olipahan tuokin kokemus nyt koettu. Ulkoisesti hyvin vaatimaton rakennus, hyvin aidattu ja poliisien vartioima toki. Loppupäivä meni totutusti vauvojen hoidon parissa. Jos aikaa jää ennen lounasta, menen syöttämään muutaman crawlersin toiselle osastolle, jonne nämäkin pikku piltit päätyvät, kunhan puoli vuotta ovat tässä babypuolella. Näen pari amerikkalaista merkittävää lahjoittajaa, ottavat joitakin kuvia ja menevät Nairobin  yksikköön täältä. Lahjoitusten varassa mennään kokonaan, lahjoittajat ovat olellinen lenkki tässä karusellissa, ilman heitä kone yskii välittömästi.

To. 29.3. Herään yöllä monta kertaa, hiottaa ja vessassa käyn muutamia kertoja. Herään vasta varalla olevaan herätyskelloon, ekana soiva kännykkä oli yöllä mennyt oudosti sekaisin (kyllä: kyseessä on windows-käyttiksellä varustettu Nokia -nimeä kantava historiallinen laite, eläkkeellä muuten, mutta hoitaa herätyskellon virkaa ja toimii siinä, kun en löydä androidiani ja pitää siihen soittaa). Olin ihan sekaisin, tosi väsynyt ja puolittain zombina tein aamutoimet ja ihmettelyyn ei ollu aikaa, aamupalaa helttaan ja tien päälle kävelemään. En varsinaisesti kokenut olevani sairas eikä kuumeinen olo. Työpaikalla kuulostelin oloa ja arvioin itseni kykeneväksi olemaan pienimpien lasten osastolla, koska laitoin oloni huonon yön piikkiin. Ei ollut oikein nälkäkään. Pakotin itseni syömään paikallista leipää ja otin teetä hitaasti juoden. Iltapäivää kohti olo parani, mutta ei niin huipuksi, että olisi ruoka maittanut illalla. Normipäivä, vauvoja hoidin, mutta väsymyksen takia työ sujui hitaammin. 

Pe. 30.3. Klo 7-18 harkassa. Alle kolmekioisen vauvan kylvettäminen ei ole kauhean sujuvaa, mutta kyllä siitä selviää näköjään. Halusin olla lääkekierron mukana, koska se ajoittuu mun harkkatuntien ulkopuolelle normaalisti. Hoitopuolen ylin johto eli johtajan rouva kävi pyytämässä lounaalle ja menin ko 13 johtajan talolle. Siellä 7 nuorta harjoitteli yhteen laulamista moniäänisesti, taitavia olivatkin, näin he lauloivat ja johtaja korjasi vähän väliä äänenkorkeutta ja lausumista: Come to the table of mercy / Prepared with the wine and the bread / All who are hungry and thirsty / Come and your soul will be fed. Ymmärsin laulun aiheen siten, että kun täällä on Good Friday niin se selittää lauluvalinnan.

Toi rapeakuorinen leipä, chapati se lienee, niin se on todella herkullista ja toi kastike, en sit iiä, oliko linssejä ja kikherneitä tai mitä, mutta riisin kanssa erittäin hyvää. Kastiketta santsasin pari kertaa.  Sitte oli makea pottu ja vaaleita kasviksia. Käsien pesulle ohjatiin vessaan. Mitään ruokajuomaa ei ollut, täällä ehkä syödään ilman juomaa ja teetä litkitään usein. Tällaista johtajan rouva tarjosi ja oli hyvää.

Kun tulin johtajan talolta harkkaan, hetken päästä tuli yllätys: minulle tarjottiin henkilökunnalle valmistettua ruokaa. Valkoista ugalia eli maissijauhoista tehtyä puuroa, kiinteä sellaista. Sitten oli vihreitä kasviksia ja vuohenlihaa. Ei hullumpaa, kyllä tuon vuohenlihan söi. Olin jo melko täysi aiemmasta ruoasta, joten ugalia jäi tähteeksi.

Lääkekierto oli hyvä olla mukana. Muutamille lapsille lääkkeen ottaminen vaati päättäväisiä otteita vastustelun takia. Vauvojen HIV-profylaksia menee tällä hetkellä pikatestin perusteella parille vauvalle, mutta tilanne voi muuttua kun aikaa menee - tulos voi ollakin negatiivinen myöhemmin. Tulipahan harjoiteltua erittäin hankalasti lääkettä ottavan lapsen lääkitystä.

Päivällä isot pojat ilmestyivät läheiseltä asunnoltaan tähän isompaan yksikköön. Pelailivat jalkapalloa pihassa ja kävivät katsomassa eri osastoilla olevia lapsia. Henkilökunta välillä patisteli heitä pois jos olivat tiellä liikaa.

La. 31.3. Aamulla menin aamuhartauteen ja siellä olikin kuukauden viimeisen päivän takia jokaisella puheenvuoro. Mun vuoron kohdalla kerroin, miten olen aikanaan kokenut Jumalan olemassaolon todellisena ja juuri omalla kohdalla todella todeksi, kun nyt olen mielestäni jonkun sortin seurakunta-aktiivi, ainakin näin oli ennen opintoja, jolloin oli enempi aikaa olla mukana jopa avioparityössä. Englanniksi kun mulla toi puhuminen ei ole kovin sujuvaa niin lyhyesti vain esitin pääasian, joka mulle eniten merkityksellinen. Hartauden jälkeen sain palautetta että olen kehittynyt fellowshipissä. Sanoin, että kun toi kielitaito on niin heikko niin rohkaisivat  että on sujuvoitunut. Onhan se tosi, että kun pakosti on kaikki sanottava puhuttava sllä englannilla mitä on, niin kait se ilmaisu vähitellen kehittyykin.

Hartauden jälkeen eräs työntekjä lupasi escort mut sinne isojen poikien kämpille. On muuten hieno juttu, että joku lahjoittaja oli aikanaan lahjoittanut merkittävän summan, jolla harkkapaikka saattoi ostaa poikien asuntolaksi sopivan ison omakotitalon aidatulla tontilla. Nyt siellä asuu yhdeksän poikaa, vanhin 17 täyttänyt ja nuorimmat alun toisella kymmenellä. Hyvin käyttäytyviä poikia. Paikalla on house mama, mulle sanottiin very mature hoitaja, joka osaa käsitellä poikia kuten pitää. Pojilla on vastuutehtävät ja kouluahan he käyvät arkena ja herätys täällä on tosi aikaisin koulupäivinä. Kouluaamuina hartautta ei ole, iltaisin on ja vapaapäivisin aamuin ja illoin. Sinä noin yhteentoista asti olin poikien kanssa opiskeluhuonessa, jota laittoivat siistiin kuntoon ja siinä uunoa ja jotain muistipeiä korteilla pelasivat ja uunoon otin myös osaa.

Koska olin eilen luvannut pojille, etä tuon lap topin niin pojat sitä odoti. Heillä on vanha kuvaputkitelkkari ja siinä kuulemma näkyy vain yksi kanava. Eihän heillä ole puhelimia, läppäitä tai ipadeja tai muuta. No, mie sitten jaoin omasta puhelimesta netin läppärille ja nääytin esttelyvideoita Suomesta ja sitten pojst sai katsoa youtubelta elokuvaa ja kyllä he toimintaleffoja löysivät ja samoin paikallista räppärimusiikkia. Jonkun verran veristä jälkeä siinä oli mitä pojat katsoivat, mutta heillä oli tieto, mitä etsiä, joten ehkä koulussa ovat päässeet nettiin tutustumaan kun osasivat kyllä etsiä.

Söin poikien kanssa aamupalaa, teetä ja makea pottu. Lounaalla oli siellä puoli kahden tienoilla keittobanaanista tehtyä muhennosta. Suolaa vaan siihen vähän ja vettä kyytipojaksi. Tarvitsin vettä, mutta pojista vain yksi otti mukilla vettä, mulle olisi tullut huono olo jos en juonut vähän väliä pikkuisen, vaikka sisätiloissa oltiin. Mietin päivän tunteeksi myötätuntoa. Mietin poikien tilannetta kun tulevat aikuisuuteen. Ei ketään sukulaista maassa, joka on sukukeskeinen. Ei helppo startti, mutta harkkapaikka osaa tehdä kevennetyn laskeutumisen aikuisuuteen. Mama komentaa pojat puoli viideltä iltatoimiin eli suihkuun ja sitten lounaalle. Lähden 16.40 yhden pojan saattaessa että varmasti osaan oikealle kadulle, jossa pääasiallinen harkkapaikka sijaitse. Pojille oli varattu iltaruoka varmen näköjään vajaan kilon kimpale meikäläistä jauheihaa muistuttava nyssykkä. Kuulin, että yleensä se on cow meat kun lihaa tarjotaan. Kuulemma aiemmin ollut jotain pikkukalaa, mutta nyt sitä ei ole ollut. Mutta jostain se proteiini on saatava. Leipää ei tarjottu aamupalalla eikä lounaalla, ehkä se oli varattu ltapalaksi tai lounaan kanssa. Samaa vaaleata leipää näytti olevan pahvilaatikossa, mitä olen nähnyt aiemmilla viikoilla.

Kokonaisuutena tällä viikolla on tullut uutta nähtyä ja se on toki tarkoituskin. Hieman olen jo harjaantunut näkemään hieman erilaisia tapoja hoitaa ja kohdata lasta. Yleisesti hoito on hyvälaatuista ja en osaa merkittäviä asioita sanoa, että olisi pahasti pielessä.

Olen paikalliseen teehen totuttautunut. Brewed tea, johon maitoa ja sokeria. Olen huomannut joinain päivinä, että ei meinaa silmät pysyä auki kun lounastauko on noin 13-14 välillä ja sitten taas töitä siitä eteenpäin. Olen syönyt tarjottua vaaleaa leipää ja omia eväitä Kyllä väsytti kun olin auttamassa päivähedelmän tarjoilussa ja syöttämisavussa ja sitten iltapäivän leikkihetkessä päivälliseen asti, joka tarjotaan klo 17.00. 

Ti 20.3 Edelleen päivän tunne on riittämättömyys. Kun vain olisi mahdollista ottaa talteen tuo lasten energia aikuisna käytettäväksi. Sairaanhoitajalta kysyin lääkitysasioista. Kuuden maissa aamulla ja illalla jaetaan lääkkeet. Kaksoistarkastusta ei ole käytössä. Jätän vaipanvaihdot hoitajille pääosin, mutta pitihän se kokeilla..on kömpelöä kun ei ole aikoihin enää tarvinnut noita juttuja hallita.  Käytän vaipanvaihdon tilanteessa hanskoja, mutta paikallisesti näin ei aina ole.

Ke. 21.3 Senior supervisor tuli hetkeksi juttelemaan kanssani. Pyysin, että hän voisi huomenna lounastauolla jutella ja kysellä jotain. Lounastauolla näytin erityislasten osastolla lisää videoita Suomesta. Kerroin jotain samalla asioista, jotka on eri tavalla kuin suomessa. Äitiyspakkaus on vaikkapa yksi erikoisuus. Hoitajat ovat niin tehokkaita, että ajoittain tulee tunne, että olen vain tiellä. Mutta harjoittelu tämä onkin vain ja minusta ei olekaan tarkoitus tulla lasten hoivan osaaja, vaan sairaanhoitaja, jonka syventävä jakso on tulevana syksynä lasten ja nuorten psykiatrinen hoitotyö. 

Noita pieneläimiä on paljon, tosin nautojakin on jonkun verran. Ja vuohia.

To. 22.3 Lounastauolla senior supervisor selitti laitoksen toimintaa ja esimiessuhteita. Paikallinen tapa on, että erotessa usein paikallinen henkilö tahtoo rukoilla vierailijan puolesta ja niin nytkin. Ajattelin, että on kohteliasta tehdä samoin ja sanoin rukoilevani suomeksi hänen puolestaan niin hän saa kuulla, miltä suomen kieli kuulostaa. Halusin ottaa erityisesti puheeksi erityislasten tulevaisuuden. Hallitus ei tue heitä, vaikka lain mukaan kuulemani mukaan heille kuuluu tietty avustus, mutta nyt sitä ei ole saatu. Kaikessa ollaan lahjoitusten varassa. Aikuisikää kohti kasvavien lasten asia on jotenkin ratkaistava. Tämän harjoittelupaikan toiminta-ajatus on hylättyjen lasten pelastaminen aina adoptioon asti. Aikuiseksi kasvavat erityislapset tarvitsevat joko ympärivuorokautisen hoivan tai osa heistä tätä vähemmän tukea. Tällaisen palvelukonseptin järjestäminen on uusi asia. Tarvittaisiin kiinteistö, henkilökunta ja niin edellen. Tilanne on uusi ja tulee ratkaista muutaman vuoden kuluttua.

Pe. 23.3. Olen tänään lähdössä yövuoroon ja olen asunnolla aamupäivän. Kirjoitin harjoittelutavoitteiden lomakkeelle tietoja englanniksi. Sähkökatkon takia yhteinen päivällinen ei ehtinyt ennen lähtöäni iltakuudeksi harjoittelupaikkaan. Otin näkkileipää ja tonnikalaa. Kävelin harjoittelupaikkaan ja vauvojen osastolle oli tullut lyhyessä ajassa kolme vauvaa lisää, nyt vauvoja on kuusi kappaletta, vanhimmat tammikuussa syntyneitä. Siinä sitten headnursen kanssa hoidtaan vauvoja. Yksi vauvoista saa kuumetta yöllä ja seuraan, kuinka sister antaa parasetamoli-ibuprofeeni osaaliliuosta. Aamulla kuume on laskenut kaksi astetta ja oli 36,6. Näin myös pakallisen tavan imeä nenän eritteet pois. Kysyin valmisteesta, jota vauvat saavat ja kirjaamiskäytännöistä. Perehdyn lasten kansioihin myöhemmin, samoin treatment sheetit aion lukea läpi, jotta saan yleiskuvan lääkehoidon ja lääkärin toiminnan. Seuraan aamulääkeiden jaon valmistelut. Tosiaan ei tulostettu LÄÄKEO -välilehdeltä listaa osastolääkityksistä, vaan luettiin käsin kirjoitettua treatment sheet -korttia.

Surullista, että vauvoja hylätään. Sain kuulla, että jotkut äidit hylkäävät vauvan siinä vaiheessa, kun syntymän jälkeen on tehty HIV rapid test ja tulos ollut reaktiivinen eli positiivinen. Joissain korteissa luki, että good samaritan oli toimittanut löytämänsä vauvan poliisiasemalle. Näinkin viikolla yhtenä aamuna kun laitoksen sosiaalityöntekijä pakkasi aamulla ennen seitsemää pienen vauvan kantokassia ja valmistautui lähtemään hakemaan vauvaa, joka olikin nyt hoidettavien joukossa tänä yönä.

La 24,3. Aamuhan sieltä tuli yövuoron jälkeen. Kuten tiedetään, näitä pieniä syötetään 3 h. välein. kello aamukolmen syöttöjen jälkeen oli lupa oikaista selkää sohvalla. Sainkin nukuttua ehkä tunnin ja vartin. Toisen pätkän sain nukuttua ennen aamukuutta, ehkä puolisen tuntia. Headnurse sanoi, että hän herää vauvan itkuun ja uskaltaa ottaa torkut. Näin olikin. En ollut itse kuullut mitään kun hän oli käynyt syöttämässä ja vaipat vaihtamassa parilta vauvalta ainakin. Vauvat kun eivät aina suostu olemaan nälköisiä tarkasti kolmen tunnin välein, vaan tekevät omia sovelluksia ohjesäännöstä. Huvitti, kun pe. iltana moikkasin erityislasten osaston työntekijöitä, varoittelivat, että et pärjää aamuyöllä lyhythihaisella. Sanoin, että etsin sitten jotain. Totruus oli, että aamuviideltä, ennen auringonnousua, kun on kylmintä, oli kuiteski 18 astetta plussaa eli ihan ookoo. Sanoinkin lauantaiaamuna näille työntekijälle että ei ollut kylmä ja olin ennemminkin sweaty kuin kylmissään. Puoli kahdeksan maissa raportti päivävuoroon tulleesse sairaanhoitajalle, Sitten kämpille. Sain ihme kyllä nukuttua puoli ysistä puolille päivin. 

Söin eilistä perunasalaatia ja parsaa ja vahingossa kahden ihmisen lämpimät voileivät, toiset oli toiselle varattu. Taas oletin asioita. Jääkaapissa oli kaksi samanlaista alumiinifolioon käärittyä nyyttiä päällekkäin. Oletin, että alimmäinen on samaa kuin päällimmäinen. Alimmainen olikin mandaaseja eli paikallisia munkkeja. Piti anteeksi pyytää leipiä ilman jääneeltä. Tää yhteisöasuminen, 7 henkeä amasa talossa, teettää joskus pieniä tilanteita, joita ei oman perheen kanssa asuessa voi tulla, mutta tää oli ennalta tiedettyä ja ei siitä sen enempää. Tällä viikolla illalla usein kun pimeys tulee, niin salamoi ja ukkostaa ja sataa vettä. Päivällä ei ole tällä viikolla satanut. Kivaa, että Suomessakin alkaa kevään merkkejä kuulemaan mukaan olla, vaikka kylmää ja lunta on ihan tarpeeksi. Päivälämpötilojen kipuaminen nollan kieppeille, jopa plussalle on kiva asia. Kysyin yöllä sisteriltä, voiko joskus olla niin kylmää kuin vain plus 10 ja sanoi, että on se joskus mahdollista. Että tällei täällä. Kertoivat, että täällä oli erittäin kuivaa vielä helmikuussa mutta nyt sateet virvoittavat ja kukat kukkii kuin keväällä tai kesällä ainakin.

Käväisin kaupassa iltapäivästä ja kuljin pikkukatua, jonka varrella oli pikaruokaa ja varrasruokaa. Kyllä yrittivät saada syömään heillä. Mennessä kävelin keskustaan pari kilsaa, mutta tullessa pois otin boda.bodan. 50 KSH teki yhteen suuntaan matka. Onhan se erikoista ilman kypärää painella motskarin takaosassa istuen.