Viikonloppuna ennen kolmannen harjoitteluviikon alkamista pistäydyin kävelemässä noin kolmen kilometrin päässä paikassa, jossa olen majoituksessa huhtikuusta suurimman osan, kun vaimo on tulossa lomallaan mua tapaamaan. Polttoaineiden hinnat ovat valuutassa KSH ja viimeksi eilen kun verkkopankissa kävin, yhdellä eurolla sai 121 Kenian shillinkiä, joten alle euron litralta maksaa toi lyijytön bensa, mutta ei vielä pärjää teille, jotka käytte Venäjällä tankkaamassa, kuten eräs hyvä ystäväni Imatralta on tehnyt jo vuosia. Taustalla näkyy tuk-tuk, joka on Piaggio -merkkinen kolmipyörä, jota kuski ohjaa kuten moottoripyörää ajetaan sarvista kääntämällä. Sitä en tiedä, miten vahteita käytetään, mutta polkupyörä parempi laite on, sillä takavuosien mainos väitti, että vain pakki puuttuu..tuk-tukista sekin löytyy. Kuvassa näkyvä epäsiisteys esimerkiksi tienlaitojen ja ojien ja muiden vastaavien suhteen on tyypillistä. Täällä poltetaan roskia yleisesti varhain aamulla tai illalla ja tien reunoilla näkyy hiiltyneitä nuotion pohjia vähän väliä. Siisteys ei ole aivan samaa tasoa kuin Suomessa, mutta hyviäkin asioita on, kuten se, että muovikassit ovat maassa kiellettyjä.

 

20180310_142903.jpg

Ma 12.3. Aloitan työt erityislasten osastolla. Esimerkiksi cerebral palsy eli CP voi olla syynä, jonka vuoksi lapsi on kyseisellä osastolla. Keniassa ei ole tavatonta, että synnytys tapahtuu ilman koulutetun midwifen läsnäoloa ja esimerkiksi erilaiset virheasennot voivat pitkittää synnytystä ja aiheuttaa hapenpuutosta syntyvälle lapselle ja sitä kautta eriasteisia aivojen vammautumisia. Yllätyin positiivisesti osaston käytännön järjestelyistä. Lapsille oli jräjestetty päivään kahdesti aisteja simuloivia harjoitteita ja lisäksi raajojen ja nivelten liikkuvuutta ylläpitävä, päivittäinen aktiviteetti hoitajien toimesta.

Ti 13.3. Vein kumpparit harkkapaikkaan niin suihkussa avustaminen sujuu kätevämmin. Paikalliset työntekijät käyttävät pääsääntöisesti varvassandaaleja, joissa isovarpaan ja seuraavan varpaan väliin tulee se tappi. Ovat lisäksi aina ilman sukkia. Ilahduin siitä, että lääkäri on paikalla päivittäin ja tekee kierroksen ja määrää lääkityksiä. Nyt viileän ilmanalan vallitessa (hehheh..päivälpt huonoimmillaankin ollut nyt sadeviikolla jotain 22-23 astetta) pikkulapset saavat vilustumisoireita ja nenät vuotaa, yskää ja lämpöä esimerkiksi esiintyy, näihin lääkäri sitten tutkittuaan lapsen, määrää käsin kirjoitetun reseptin. Päivän tunteeksi kirjasin itselleni tyytyväisyys näkemääni maan oloihin nähden voin sanoa, että tässä laitoksessa erityislapsia todella rakastetaan ja otetaan kontaktia rajoitusten sallimissa rajoissa.-

Ke 14.3. Normaalien perushoitotoimien lisäksi pääsin mukaan osastopalaveriin. Erityislasten osaston työntekijät kävivät yksilökohtaisesti lapsen tilanteen ja tarpeet läpi ja asia kirjatiin, mitä tulee tehdä jos on muuttuvia asioita. Esimerkiksi hoitokäytänteistä keskusteltiin, kuinka tietyssä tilanteessa on hyvä toimia yhteisesti sovitulla tavalla. Käytännön esimerkkinä palaverista mainittakoon esimerkiksi erään lapsen koulupuvun hankkimisen tarve. Taloudelliset raamit ovat hyvin ahtaat, siksi mahdollisia isompia tarpeita varten New Life kääntyy lahjoittajiensa puoleen. Myös pieniä keräyksiä järjestetään henkilökunnan sisäisesti.

Koska en itse ole käynyt maksullista koulua, halusin tietää, mitä ala-asteikäisen tytön koulunkäynti maksaa. Kuulin, että lapset käyvät yksityiskoulua, lienee hieman parempi laadultaan kuin hallituksen järjestämä koulu. Kolmelta kuukaudelta fee oli 20000 KSH ja loman jälkeen seuraava jakso maksaa 18000 KSH eli hinnat ovat pienipalkkaiselle henkilölle aivan liikaa. Kuulin, että sairaanhoitaja saisi noin 300 USD kuussa, mutta vähemmän vaativa työtä tekevä saisi esimerkiksi vain 10000 KSH niin jo tästä voi päätellä, että ei ihme, jos kaikki lapset eivät köyhistä perheistä pääse kouluun. Tätä samaa ongelmaa kohtasimme jo eka harkkaviikolla kun olimme tutustumassa Blue Cross -järjestön tekemään työhön. Koulupuvun hintaa en tullut kysyneeksi.

20180317_112802%5B1%5D.jpg

Majoituspäikan portista kun lähtee ulos ja vähän matkaa kävelee, niin pian alkaa kadunvarsilla näkyä kuvassa näkyviä rähjäisiä peltisiä tai puun riuúista tehtyjä koppeja, joissa sitten myydään vaatteita, hedelmiä, jopa teurastajan koju oli tällainen, lämpimässä roikkui pieni ruho naru takajalassa. Saattoi olla nyljetty vuohi. Lämpötilavaatimukset ovat näemmä tuntemattomia. Eräänä päivänä opiskelijajoukkomme oli ulkona syömässä ja muutama meistä tilasi kanaa. Ruokahalu oli koetteilla, sillä pian tilauksen jälkeen viereisessä myyntikojussa toiminut teurastaja toi pari juuri tapettua kanaa höyhenineen pesuvadissa ravintolan keittiöön. Siinä kävi ajatus, oliko näin, että tuossa ovat meille tulevat kanat, emme toki varmasti tiedä, mutta sillä kertaa kana ei maistunut niin hyvältä kuin tavallisesti ja vaikutti jopa liian vähän aikaa kypsytetyltä. Monet talot ovat hyvin rähjäisiä ulkoasultaan, mutta on hienojakin taloja visusti muurien takana. Kämpille kävellessäni noin 10 minuutin kävelymatkaa iltaviiden jälken, kastuin pahanpäiväisesti. Sade on kuitenkin lämmintä kun lämpötila on jotain 24 astetta ja ei siitä vilustunut. Sontikka pitää muistaa ottaa reppuun mukaan, mutta kun käy kaupassa niin repua aina tyhjentää tavaroista pois eikä aina tule takaisin laitettua.

To 15.3 Tänään osa henkilöstöstä oli tulipalon hallintakoulutuksessa, vaikutti olevan samanlaista kuin meillä, luennoitsija näytti samat otteet mitä Suomessa opetetaan, kuinka apua tarvitseva saadaan palavasta rakennuksesta turvaan yhden auttajan tekniikalla ja kahden auttajan tekniikalla. Sammuttimien käyttöopastus tietysti kuului mukaan. Koulutuksen jälkeen tarjottiin ruoka ja jälkiruoka. Toivat minullekin riisiä ja papukastiketta. Kastike oli niin hyvää, että lienenkö milloinkaan näin loistavaa papukastiketta saanut. Sitä kun toivat kelpo annoksen ja verensokerit nousi, niin ei meinannut silmä pysyä auki seuraavan nivelten ja lihasten liikoratoja ylläpitävän tuokion aikana. Päivän tunteksi olin kirjannut päiväkirjaan ihailu. Ajattelin mielessäni, että kyllä on ihailtavaa se, kun nekin työntekijät, jotka eivät olleet vahvuudessa vaan olivat palokoulutuksessa, tulivat väliaikoina ja koulutuksen päätteeksi moikkaamaan lapsia ja vahvuudessa olevaa henkilöstöä. On tämä erilaista tämä ihmisen kohtaaminen täällä, kätellään paljon, joskus halataan, tosi vahva sosiaalisuus. Mulla oli omissa oppimistavoitteissa yhtenä asiana yhteisöllisyydestä oppiminen, todellakin jotain olisi viemisiä tältä alueelta Suomeen. 

Pe 16.3 Nämä harkkajaksoni alussa olevat viikot olen kiertänyt eri osastoilla viikon aina yhdessä. Tänään olen viimeistä päivää erityislasten osastolla. Osa on tavallista koulua käyviä lapsia, osa jatkuvaa hoivaa vaativia. Ensi viikolla olen todlersien kanssa. Nuo yli yksivuotiaat ovat kovasti vilkkaita ja vauhtia tulee riittämään. Vastaavalta sairaanhoitajalta on paljon kysyttävää, hän heti eka viikolla kehottikin kysymään ja kyllä niin paljon asioita tehdään toisin, että kysyttävää on runsaasti. Se tuli selväksi jo eka harkkapäivänä, että potilastietoja ei kirjata sähköisesti lainkaan. Iltapäivästä konttoristi kiersi osastolla ja kyseli lasten mieltymyksiä, mistä kukin erityisesti pitää. Joku hoitosuunnitelma tai vastaava oli varmaan rakenteilla, mutta sekin aikanaan selviää. Tämä henkilö ei ole hoitotyössä mukana kuin satunnaisesti kun hänellä on siihen aikaa. Päivittäin toimistosta 2 ihmistä kiertää muistilehtiöiden kanssa ja jotain he kirjaavat, lasten määrä voisi olla yksi, onko koulussa kuinka moni tai sairaalassa osastolla tai muualla, mutta näihin perehdyn harkkani loppuviikoilla tarkemmin. Illalla syötiin pasta bolognesea ja valkosipulia ja mausteita muutenkin oli riittävästi. Tiskasin ja osallistuin ruokaostoksiin. Pikkukaupasta ei löytynyt tuorejuustoa niin meni cheddarilla tää kerta.

Kysyin fysioterapeutilta, joka on siis jatkuvasti paikalla, voinko näyttää laptopilta jotain kuvia Suomesta lapsille ja hän piti sitä hyvänä ideana ja lupasi etsiä kaapelin television ja laptopin väliin. Aikuiset, sen paremmin kuin lapsetkaan eivät ole nähneet oikeaa lunta, etsin jotain kuvia ja ehkä videoita valmiiksi. Ensi maanantaina ajattelin ottaa koneen mukaan harkkaan ja kokeilla, näkyykö telkassa nämä läppäriltä otetut jutut.

20180317_120054%5B1%5D.jpg

Nousin Kisumusta Nairobiin lähtevän valtatien yli kulkevalle kävelysillalle ja nappasin oppilaitoksen viestintäosaston toiveesta opilaitoksen mainosrepun ja harjoittelukohteen maisemista yhteiskuvan. Taustalla näkyy koilliseen, Eldoretiin päin vuorijonoa, joka on Kenian halkaiseva the Great Rift Valley, jonka korkein vuori, Mount kenya kohoaa 5199 metriin Nairobista pohjoiskoilliseen hieman päiväntasaajan eteläpuolella. Kisumu sijaitsee 1131 metriä merenpinnan yläpuolella ja maan pääkaupunki Nairobi 1795 metrin korkeudessa, jonka vuoksi pääkaupungin ilmasto on viileämpi kuin tämän Kisumun ilmasto. Vertailun vuoksi palautetaan muinaiselta yläasteelta mieliin Halti-tunturin korkeus, joka on 1324 metriä, mutta koska se on Norjan puolella vielä korkeampi, voidaan ehkä hyväksyä Ridnitsohkka, jonka huippu on 1317 metriä merenpinnasta ja kokonaan Suomen rajojen sisällä.