Viikonlopun aikana tein pienen kävelylenkin ja kellotin kävelyajan harjoitelupaikan portille. 2 kilometrin matkaan suuntaansa kun varaan puoli tuntia niin ehdin hyvin. Juttelin portinvartijan kanssa, että olen tulossa tulevana maanantaina kuudeksi viikoksi peräjälkeen teille harjoittelemaan ja vielä muun ryhmän kanssa toukokuussa viikoksi. Porttivahti oli kiinnostunut, mitä lennot ja visa maksaa ja missä asun täällä ja mitä vuokran suuruus on. kerroin myös Suomen sijainnista ja ilmastosta.

Harjoittelupaikkani portilla on tällainen kyltti ja muurin takana sitten tulen viettämään edellä mainitut viikot. Muureilla ja aidoilla ympäröityihin taloihin täällä on saanutkin tottua. Käytännössä melkein joka laitoksen ja vauraampien asuntojen portilla on vartija yötä päivää, näin myös ryhmämme majoituskohteissa.

Kuva tahansa voi käydä lukemassa harjoittelupaikastani ja sen arvoista ja muusta toiminnasta enemmän kopioimalla hakukoneeseen osoitteen http://www.newlifehometrust.org/  joka avaa kotisivut. Sieltä löytyy perustiedot siitä, että tämä järjestö on keskittynyt alle 6 kk ikäisten haavoittuvien vauvojen pelastamiseen. Usein vauvat ovat hylättyjä ja osalla heistä on HIV-positiivinen tulos verikokeesta. Järjestö järjestää vauvan asiat siihen pisteeseen asti, että uusi, vauvaa rakastava perhe voi ottaa vauvan vastaan ja adoptoida laillisesti hänet. Adoptio on mahdollinen yhdellekin vanhemmalle, mutta toistaiseksi adoptiot ovat mahdollisia vain maan sisällä. Hallituksen toimesta ulkomaille suuntautuvat adoptiot ovat tällä hetkellä pysähdyksissä - toivottavasti voivat jossain vaiheessa jälleen jatkua. Vauvan hylkääminen tapahtuu esimerkiksi siten, että tuore äiti tulee vauvan kanssa jonkun henkilön luokse ja sanoo, että voitko vahtia vauvaa sen aikaa, että käyn vessassa ja äiti ei koskaan palaa lapsensa luokse. Valokuvaaminen ja videoiden ottaminen on kiellettyä, siksi en voi kuvata muurien sisällä mitään. Valokuvia muurien sisältä on kuitenkin nähtävissä luvallisen kuvaajan ottamina mm. syntymäpäivää juhlittaessa. Kiinnostuneet voivat katsoa kuvia mm. Facebookissa ja Instagrammissa.

5.3 maanantaina olen kello 7.40 harjoittelupaikan portilla. Portinvartija käy esittelemässä minut 6-12 kk ikäisten hoitajille ja jään odottelemaan toimiston aukeamista kello 8. Minut luvattiin pyytää sisään kun vastaanottoon on tullut työntekijä. Odottelen lähelle puolta yhdeksää ja sitten päätän, että hiippailen itse kyselemään tilannetta. Hetken päästä pääsenkin oikean ihmisen puheille, jolle annan yliopiston kirjoittaman paperin, jossa ryhmämme jäsenille pyydetään lupaa harjoitella ko. paikassa. Lisäksi passista kopio tarvitaan, samoin englanninkielinen rikosrekisteriote (12 € hintaan Suomesta tilattava ennen matkaa ja esitettävä koulutusjohtajalle ennen ulkomaan vaihtoa jos lasten kanssa työskentely sisältyy harjoitteluihin) ja kopio visasta. Kenian visa maksaa euroissa jotain 44, mutta tätä haettaessa hinta näkyy Amerikan dollareissa hiukan yli viisi kymppiä. Sitten vielä täytin vapaaehtoistyöntekijän lomakkeen, jossa taustat kysytään ja miten olen valmis tekemään tunteja järjestölle.

Pääsen vielä tutustumaan vähän töihinkin. Päivävuoron matron opastaa minulle vauvojen ruokinnassa auttamista. Käytän omia työvaatteita (MKS:n vanhaa valkoista työasua, housut ja takki, jotka olen värjännyt vaalean siniseksi, näitä minulla on kaksi paria mukana. Työvaatteiden päälle puetaan talon tapaan apron, sillä pienet lapset helposti pulauttelevat kuten yleisesti tiedetään. Kisumun toimintojen johtajapariskunta tahtoi tavata minut ja rouva esitteli talon paikat minulle. Herra puolestaan tahtoi, että teen kattavan raportin havainnoistani ja mahdollisista kehitystarpeista, joka sitten esitetään kaikissa neljässä toimipisteessä, jotka sijaitsevat eri puolilla maata. Olin yllättynyt moisesta tehtävästä, sillä en todellakaan ole lastenhoidon erityisasiantuntija. Rouvan mielestä he sokeutuvat asioille kun ovat aina paikalla ja siksi toivovat rehellistä raportointia asioista, jotka ovat hyvin ja niistä, joita voisi kehittää. Ensivaikutelma paikasta on hyvä. 

6.3 tiistaina lähden aamuhämärässä kävelemään harjoittelupaikkaan. Päivä valkenee nopeasti juuri ennen seitsemää. Kävelen polkupyörätaksien, moottoripyörien ja autojen vilistäessä ohitseni. Kävelijöitä on myös paljon liikkeellä ennen seitsemää, samoin koululaisia, jotka koulupuvuissaan erottuvat selvästi katukuvassa. Heitä on matkustajina polkupyörien tarakoilla, moottoripyörien kyydissä 1-2 peräkkäin kuljettajan takana, samoin koulubusseissa, jotka ovat läheistä sukua meikäläisille busseille, paitsi ohjauslaitteet siirtomaa-ajan muistona vasemmalla puolella.

Aamu alkaa morning devotionilla. Afrikkalaiset osaavat mukaansa tempaavan poljennon. Työntekijät lauloivat laulun How excellent is Your Name O Lord, ja eräs luki pätkän Raamatusta ja seurasi lyhyt ajatus luetun pohjalta, kuinka kuultu asia voisi koskttaa juuri tätä elettävää hetkeä ja päivää. Lopuksi tehtiin piiri kädet käsissä, kuultiin loppurukous ja käteltiin kaikki paikalla olijat ja toivotettiin hyvää tätä päivää.  Sitten töihin. Syötin alle puolivuotiaiden osastolla vauvoja, samoin sieltä vapauduttuani 6-12 kuukautisten osastolla.

Suomalainen opettaja tuli käymään harjoittelupaikassani ja lyöttäydyin hänen seuraansa. Johtajapariskunnan rouva esitteli jälleen talon opettajalle ja sain kuulla lisää toiminnasta. Opettajan vapauduttua esittelystä, vetäydyimme vapaaseen huoneesen ja pidimme ensimmäisen harjoittelun puolivälin ohjauskeskustelun poikkeuksellisesti livenä. Tavoitteiden laatimiseen sain hyviä vinkkejä. Myös kulttuurierojen merkityksestä puhutaan ja yleisesti siitä, miten olen sopeutunut maahan ja onko mitään hankaluuksia. Lopetan työt kelo 17.00. Aamuvuoro jatkaa vielä lähtöni jälkeen kaksi tuntia. Täällä tehdään siis 12 tunnin päivävuoro ja yövuoro on tietysti saman mittainen, iltaseitsemästä aamuseitsemään. Matron eli the sister näytti pikaisesti tapahtumien kirjaamiskäytännön. 

Illalla sain nauttia erinomaista kotiruokaa, johon osallistuin ostamalla tarvikkeista osan, kuten juustoa, mutta jätin vaativamman osuuden eli valmistamisen kauniimman sukupuolen kontolle. Jos vertaa lähikaupan juustohyllyä mihin tahansa suomalaisen pienenkin ruokakaupan juustohyllyyn niin on siinä vissi ero. Valikoimat ovat melko niukat, Tosin kaupungista löytyy kalliimpi ja laadukkaampi kauppa nimeltä Tuskie´s, mutta se sijaitse hieman kauempana, eikä sinne viitsi kipaista, kuten noin 200 metrin päässä olevaan lähikauppaan. Hedelmät kannattaa ostaa kadulta ja opetella paikallisen tavan tinkiä hinnasta.

Tässä kuva niukasta juustotiskistä. Kuvan alareunassa näkyy myös pöyristyttäviä voin hintoja. 

7.3 keskiviikko. Aamuhartauteen osallistui paikallisen toiminnan johtaja Gilbert. Hän puhui tulevista asioista, mitä muutoksia on tiedossa ja rohkaisi tulemaan hänen luoksen, jos on jotain kysyttävää, jotta ei tulisi epäselvyyksiä ja oletuksia ja väärin ymmärryksiä. Johtaja vaikutti erittäin pätevältä johtamistyössään ja samalla tuli helposti lähestyttävä vaikutelma. Viime syksynä esimiestaitojen kurssilta opitusta teoriasta jotain hyviä ominaisuuksia sain liitettyä tähän henkilöön. Voin kuvitella, että lahjoitusten varassa pyörivä toiminta on ehkä häiriöherkkää ja johdolta vaaditaan viisautta pitää kokonaisuus kasassa. Harjoittelin kangasvaipan laittamista viisikiloislle vauvalle. On vähän kömpelöä kun ei ole ollut viime vuosina oma leipälaji. Matron tarjosi teetauolla (juuri ennen lasten lounasaikaa) maito-sokeri-kuumavesi -juomaa, jota nyt sitten sanotaan teeksi, vaikka en tiedä, onko siinä teetä mukana. Luontaisetuna kuuluu teen lisäksi kelpo palanen leipäkyrsää, joka on vuokaleivästä käsinmurrettu noin 5-6 sentin paksuinen palanen paljaaltaan. Tulipa tämäkin koettua.

Illalla menen tyttöjen kanssa syömään. Kenian ryhmään kuuluvat tytöt ovat aloittaneet toisaalla omat harjoittelunsa. Tilaan thailaisittain laitettua lohta kanariisillä. Hyvää oli ja maksoi 500. Jos yksi euro on pankista seteleitä nostettaessa noin 122 shillinkiä, niin siitä voi laskea, paljonko annokseni kustansi euroissa. Tulos on lähempänä neljää kuin viittä euroa. Kahden nollan poistaminen shillingeistä käy nyrkkisääntönä hyvin, vaikka summa euroissa on hieman alempi.

8.3 torstai. Uusi työpäivä. Vaipan vaihtoa on tarpeen opetella toisenkin kerran, melko oleellinen taito kun kyseessä on tällä kertaa näitä pikku babyja. Läääri pistäytyy erään räkätautisen lapsen luona. Oli juuri kuunnellut kehkot ja kirjoitti reseptiä kun saavuin paikalle. Matron ei ollut kertonut mitään lääkärin tulosta, mutta ajattelin, että olen eka viikon tässä tekemässä mitä pyydetään ja alan sitten vähitellen esittämään omia oppimistavoitteita. Aikaa on mulla melko hyvin. Tarkoitus löytää aineksia lasten hoitotyön harjoitteluun ja jotain aineksia perhehoitotyön harkkaan myös. Tulevan adoptioperheen bondingprosessi ainakin palvelee perhehoitotyön tavoitteita erinomaisesti. New Lifen konsepti adoption viemiseksi maaliin saakka sisältää mm. sosiaalityöntekijän osuuden ja suunnitellun sitouttamisohjelman onnistuneen läpikäymisen. Olen tähän mennessä nähnyt yhden adoptioperheen käymässä lapsen luona New Lifessä. 

Pääsin todistamaan erään lapsen yksivuotissynttäreitä. Luvallinen kuvaaja nappasi tilanteesta muutamia kuvia ja saimme kaikki palasen levykakkua, oli muuten hyvää. Yksivuotispäivä on sikäli merkityksellinen, että silloin lapsi saa ylennyksen todlerseihin, joka käytännössä on sitä, että lapsi muuttaa suunnilleen vuoden ikäisenä alakertaan kävelemistä treenavien ja jo kävelevien lasten joukkoon. Adoptio voi tapahtua loppuun vietynä ennen vuoden ikää, mutta todlerikä on toki vielä hyvää adoptioaikaa. Minulle selvitettiin oikeusprosessi, joka tarvitaan hylätyn lapsen saamiseksi lailliseksi ja rekisteröidyksi henkilöksi. Poliisi, sosiaalityö ja oikeuslaitos toimivat tahoillaan. Lapsen äitiä ei aina saada jäljitettyä poliisin toimesta, vaikka synnytyssairaalasta saadaan vihjeitä ajankohdasta. Tarvitaan kaksi oikeuskäsittelyä, 3 kk välein, jotta lapsi saadaan oikeudessa virallisesti New Lifen lapseksi ja saadaan syntymätodistus sairaalasta. Tämän jälken adoptoiva perhe käy valitsemansa asianajajan avulla oman prosessin oikeudessa ja sitä ennen käytännön sitouttamisen lapseen New Lifessa adoptiotoimiston osoittaman lapsen kanssa. Sitten perhe saa lapsen kotiin ja käy kuukausittain näyttämässä lapsen New Lifessa, jossa sairaanhoitaja tutkii tarkasti lapsen. Kuukausittain käynti New Lifessa jatkuu, kunnes laillinen huoltajuus ja adoptio on valmis. Sain kuvan, että lapsen etu varmistetaan  New Lifessa erittäin huolellisesti: lapsi on varmasti hyvissä käsissä adoption jälkeen.

9.3 perjantai. Tänä aamuna en osallistu morning devotioniin, sillä matron sanoi, että aloitamme kylvetyksen kello 7.00, kuten tapahtuikin. Viisikiloisen vauvan kylvetys oli tehtävä, johon tarvitsin pientä ohjausta. Toisaalta, minusta ei tarvitse tulla vauvojen hoidon mestaria, kunhan osaan työn oikein. Nopeus ja jouhevuus tulevat sitten toistojen kautta, jos siihen olisi tarvetta. Tänään tapasin laitoksen sairaanhoitajan. Hän oli ollut jossain poissa, koulutuksessa ainakin, mutta nyt sain käsityksen, että kyllä tämä harkka tästä lutviutuu. Juttelin sairaanhoitajan kanssa muutamaan otteeseen. Hänen mielestään nursing-osioita on aika niukasti ja ehdotti, josko tekisin paikallisessa sairaalassa jonkun viikon. Sanoin, että olen suorittanut Suomessa sairaalaharkat ja en tosiaan ole menemässä sairaalaharkkaan vaan että nämä olosuhteet kattavat riittävästi harjoittelun sisältöä. Kysyin mahdollisuudesta vierailla Nairobissa tai Nakurussa, joissa myös on toimipisteet ja sairaanhoitaja lupasi selvittää, jos jaksoni aikana tulee mahdollisuus vierailla näissä tai toisessa niistä. Pyysin sairaanhoitajaan selvittämään kirjaamiskäytännöt kun hänellä on siihen aikaa. 

Pienimpien osastolla vauvat punnittiin kylvetyksen jälken. Kaupasta kämpille kun raahaa viisikiloista vesipönikkää, voi ajatella, että tämän painoisia ihmistaimia siellä hoidetaan, ja toki pienempiäkin, kun keskoskaappi kuuluu varustukseen.

Olen ihaillut henklöstön sitoutumista työhön. Hoitajat ottavat erittäin hyvin lapsiin kontaktia. Selvästi huomaa, että tänne on valikoitunut tai valittu erittäin lapsirakkaita työntekijöitä, jotka jakavat lasten tarvitsemaa rakkautta ja hoivaa sydämestä, eikä niin kuin palkattu "olen vain täällä töissä" -tyyppi saattaisi tehdä olematta lapselle emotionaalisesti läsnä. 

Pääsen lähtemään kello 1 PM pois hajoittelupaikalta. Tapaan Suomeen tänään lähtevän opettajan. Käymme syömässä ulkona. Tilaa 500 shillingillä pizzan ja veden. Opettaja kysyy vielä fiiliksiä ja onko mitään huolia, murheita, tässä voi nyt purkaa tunteita ja tuoda ajatuksia, mutta eipä tässä murheita ole. Harkkapaikka on ihan asiallinen. Laadultaan maan tasoon nähden hyvä. Moikkaan opettajan, seuraavan kerran saatan nähdä hänet opparisuunnitelmani esitystilaisuudessa syksyn alussa. Mutta sitä ennen on edessä vielä monet ropinat. Olen pitkästä aikaa mm. tilanteessa, että maaliskuussa minulla ei ole kesätyöpaikkaa. Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle, eikä tuttu kesätyöpaikka ole enää järkevän ajomatkan päässä. Saa sitten nähdä, mitä kuntarekry tuottaa tullessaan. Laitoin vuoden vaihteessa hakemuksen sisään. Illasta pesen pyykkiä. Käsinpesu ei ole kovin kivaa, mutta eikä tarvitse olla Suomen kevättalvessa. En ole tätä ennen helmi-maaliskuussa mennyt aamulla duuniin t-paidassa ja ohuissa housuissa lierihattu päässä ja sandaalit jalassa. Ennemminkin on ollut pitkät kalsarit ja topakasti vaatetta päällä ja nastarengas fillarin rengastuksena.

Alla kuva Kibosin alueelta, jossa tosin oltiin eka viikolla, mutta sorateistä on tässä mallia. Päällystetyt tiet loppuvat heti kun vähän keskustasta sivuun menee. Täällä kävellään paljon, mutta paljon on yksityisiä kuljetusyrittäjiä polkupyörästä moottorilaitteisiin asti. Moottoripyörätaksit eli boda-bodat, kolmipyörämopot eli tuk-tukit ja sit ne Hiacebussit eli matatut. Toki normi henkilöautoja on taksina jonkun verran myös. Uber löytyy myös mut ei oo tullu vielä kokeiltua. Hyvät kengät kannattaa olla ja jos on altis saamaan hiertymiä niin rakkolaastareita vaan mukaan. Lenkkarit olisi paremmat kuin sandaalit sen takia, että kivenmuruja ei tule soratieltä jalan ja sandaalin väliin, joita saa sitten ravistella pois, mutta pidän mieluummin sandaaleita koska eivät hiosta.  

Ryhmäni muut henkilöt ovat viikonlopun poissa, joten teen ruoan vain itselleni. Saatan käydä kadunvarsimyyjältä ostamassa kokonaisen vesimelonin ja muutaman mangon tai kokonaisen ananaksen ja teen niistä syömistä. Hedelmissä on täällä eri lailla makua kuin Suomessa.

 Vaikka mulla on heikohko makuaisti, jopa minä havaitsen, että on eri maata nämä paikalliset hedelmät, eivät varmaan kauhean kaukaa tänne tule. Valkosipuli on mun lemppari Suomessa, onneksi muutkin Kenia-ryhmässä ymmärtävät tämän ihanuuden päälle ja sitä käytetään yhteisissä ruoanlaitoissa. Taidanpa laittaa huomisaamuna paahtoleivän päälle kokonaisen kynnen, kuten Suomessa ruisleivän päälle tulee laitettua.

Niin..tämä kuva voisi olla missä tahansa otettu..aamukahvia ja vesimelonia..heti herättyä piti muistaa ottaa päivittäinen maitohappobakteeritabletti, jotta maha sietää päivittäisen antibiootin....valitsin sen malarian estoon, koska pitäisi ehkäistä turistiripulia samalla..eka viikon oli kyllä stomach upset fiilis ja nyt toka viikolla yhtenä iltana ja aamuna, mutta muuten tässä on pärjäilty. Muutamana päivänä oli pää kipeä ja sen laitoin liian vähän juomisen piikkiin..vaikka vettä on aina mukana, sitä pitäisi vielä enempi muistaa juoda eikä ottaa paikallisista mallia.