Ma. 9.4. Vaimo tuli mukaan harjoittelupaikalle. Mielenterveystyön ja terapian ammattilaisena hän oli lupautunut konsultoimaan joitain tapauksia ja tekemään mahdollisia muutosehdotuksia toimintoihin. Käytetään harjoittelupaikan työntekijän suosittelemaa boda-bodaa, joka velottaa 150 KSH suuntaansa 5 kilometrin matkasta. Syötiin Java-nimisessä ravintolassa. Huonon kielitaidon takia tuli sotkua laskuun. En tuntenut sanaa, mitä tarkoittaa laskussa beverage. Myöhemmin selvisi, että meille oltiin tuomassa keltaista juomaa, jota emme koskaan olleet tilanneet. Luulin, että tässä paikassa juomaraha sisältyy laskuun ja että toi sana olisi sitä merkannut, mutta kun tarjoilija otti oma-aloitteisesti 80 KSH vaihtorahasta itselleen, aloin ihmetellä, miten tämä juomaraha menee tuplana.

20180409_154112.jpg

Puhelinoperaattorin pakeilla piti käydä uusimassa datapaketti. Yhteiskäytön wifi  on melko hidas, täytyy sanoa, ja siinä menee hermot, jos teet jotain tärkeää ja kone vaan miettii. Riittävän iso datapaketti edes peruskäyttöön ja kohtalaiseen latauskäyttöön on hinnakas, jos en ole tullut maininneeksi niin 30 G dataa maksaa 3500 KSH. Suomessa rajaton paketti ei tarjouksena kustanna pariakymppiä enempää.

Olen tämän kuudennen viikon tässä harkkapaikassa toddlersien unitissa. Pitää sanoa ja sanoinkin hoitajille, että tämä unit tuntuu eniten haastavalta. Tappelua, ärsyttämistä, hampaiden puhkeamisen aiheuttamia itkuja, sisäsiistiksi opettaminen, asiallisten ruokailutapojen opettaminen, kaksikieliseksi opettaminen. Tässä esimerkkejä asioista, joita hoitajat arkisen työpäivän aikana kohtaavat - paljon asioita tapahtuu lapsen kehityksessä. Kuten kaikki äidit tietävät, normisti maitohampaisto on valmis 3. ikävuoden aikana ja jotain muistikuvaa isän roolista on siinä, että itkua esiintyi jo tämän asian takia. Hoitajien tulee muistuttaa, että sinä ja sinä, ennen ulos leikkimään lähtemistä pitää tehdä susu. Lapset kyllä menevät sitten potille, mutta tämä sisäsiistiksi opettaminen vaatii määrätietoista ja yhtenäistä linjaa. Hoitajien tuntiessa lapset perin pohjin, he osaavat ennakoida tilanteita, joissa vaipoista pois opetteleva lapsi tarvitse muistuttamista rakon säätelyssä. Lisäksi pienet erityislapset ovat ennen Amani-unitiin siirtymistä tavanomaisten lasten joukossa ja vaativat erityishuomiota yksilöllisissä delayed milestones -asioissa. Käyttökieli täällä on Kenian englanti ja englantia paikallisella aksentilla palkattu opettaja täällä opettaa, mutta lapsille ja henkilökunta puhuu keskenään sulavasti vaihtaen myös swahilia. 

Ti. 10.4. Tänään klo 7-14 harkassa. Lounastunnilla olin Mikkeliin yhteydessä harjoittelua valvovaan opettajaan, jolle selvitin harjoittelun sujumista ja tavoitteiden saavuttamista, näköpuhelu what´s upissa toimi moitteetta omalla datapaketilla. Opettaja jutteli vielä nursing manager Christinen kanssa. Hän on ollut työpaikaohjaajana. Tämä johtava sairaanhoitaja tekee nyt sairaanhoitajavajauksen takia itse normisairaanhoitajan vuoroja. Sairaanhoitajilla on tässä yksikössä lääkehoidon toteuttamisen kokonaisvastuu sen mukaan, miten lääkäri on määrännyt plus oman harkinnan mukaan tehtävät toimenpiteet ja lasten kehitysseuranta, kuten paino, pituus ja päänympärys. Tietysti adoptioprosessin aikana tapahtuva kuukausittainen lapsen tarkastus ja lapsi-vanhempisuhteen arvio kuuluvat sairaanhoitajalle. Sairaanhotajan tutkimus ja sosiaalityöntekijän tapaaminen tapahtuvat kuukausittain, kunnes laillinen adoptio astuu voimaan ja New Life vapautuu vastuusta lapseen. Vaimo oli toista päivää erityslasten osastolla tekemässä havaintoja ja lukemassa potilaskansioita. 

Illalla sanoi vettä ja vaimo vielä liukastui uima-altaan luona ja kolhaisi polvea, mutta ei vakavasti. Muutamana päivänä on ollut vesiongelmia - hotellissa ei ole tullut vettä moneen tuntiin. Niin nytkin ja siksi hikisenä oli saatava hiet huuhdeltua pois uima-alteeseen. Normaalisti pitää käydä suihkussa ennen pooliin menoa, mutta mites käyt suihkussa jos hanasta kiertämällä ei tapahdu niin mitään. Toinen juttu on se, että generaattori on hurissut melkein koko päivän ja edellisenkin päivänä tuntikaupalla. Ei sähköjä siis.

20180409_212434%5B1%5D.jpg

Täytyy sanoa, että alkuviikon aikana ja edellisenä viikonloppuna ötökät hakkasivat jalkaan kunnon osumia, kuten kuvasta näkyy. Jalka myös oli turvoksissa tässä kuvassa ihan kunnolla. Kovasti kutiavia olivat nuo osuman paikat, mutta onneksi on olemassa apua tähän, kuten hydrokortisonia ja tiikerisalvaa, mutta en aivan pieniin kutinoihin ole mitään laittanut. Nyt olen muutamana iltana Autan-nimisellä hyönteiskarkoitteella suihkuttanut jalat ja paikallisella repellentillä olen käsivarsia sivellyt tai heronut.

Ke. 11.4. Vaimo jäi potemaan kipeää jalkaa, minä menin tutun boda-boda -miehen moottoripyörän kyydissä harkkapaikalle. Toddlersien aamurutiinit alkavat tulla tutuksi. Ekana porridge juodaan, se on sen verran sakeaa, että se tulee mukista ulos hallitusti. Sitten potalle istumaan. Ne, joilla on pupu housussa, siivotaan hansikkaat kädessä, paikalliset eivät käytä hansikkaita jos on vain susu vaipassa.. Kangasvaippoja käytetään ja muovisuoja sen päällä, yhdellä on vaippapantsit käytössä. Kaikkiaan lapsia on nyt 11 unitissa ja kolme-neljä on osin sisäsiitejä, vesivahinkoja tai pupu-vahinkoja tulee aika ajoin. Potalla istuessa lapset harjaavat itse tai autettuna hampaat, sitten hoitajan auttamana aamupesu vannassa istuen tai lattialla seisten hoitajan tavasta riippuen. Sitten vaipat ja vaatteet päälle. Ihon hoitoon käytetään Valon -merkkistä vaseliinin kaltaista rasvaa. Aamupalalle sitten ja leikkituokio kymmeneen asti, jolloin isot toddlersit lähtevät esikouluun opettelemaan numeroita ja muita perusasioita. Pienet toddlersit ovat aamunavauksen jälkeen kehittävässä leikkituokiossa, kuten leegojen rakentelussa puolisen tuntia ja sitten ulkoleikeihin.Ulkoleikit kestävät pienillä toddlerseilla lounaaseen asti, isot todlersit jatkavat noin 11.30 jälleen luokassa oppimisen alkutaipaleen asioita ja yleensä hoitajan vetämänä. Varsinainen opettaja opettaa erityislapsia.

Aamupalaksi otin kuvassa näkyvän setin. Kylmät potut eivät täysin nappaa aamutuimaan klo 6.10, mutta mandaazit , kananmuna, makkarat ja mixed tea menee. Olen oppinut juomaan paikallisten teetä, joka ei tietysti korkeita arvosanoja saa, mutta en jaksa aina olla pyytämässä ja jäähdyttelemässä strong teata tai saisihan sitä pikakahvia, mutta tässä saa vähän maitoa ohessa. Tapa ei tule siirtymään Suomeen, sen tiedän jo nyt. Illalla ystäväksi tullut työntekijä pistäytyi mun ja vaimon luona tyttöystävänsä kanssa. Ilmeni, että työntekijän nuorempi sisko oli tänään joutunut boda-boda -onnettomuuteen ja viety district -sairaalaan. Työntekijä selitti, että hän on suvun vanhin mies ja hänen tehtävä on huolehtia sisko pois sairaalasta huomenna.Ilmeisesti enintään noin kolmekymppisen miehen isä on kuollut. Paikallinen tapa on, että sairas haetaan sairaalasta  heti kotiin, koska sairaalamaksuja ei kyetä maksamaan kuin yhdeltä yöltä Siiispä jatkohoito annetaan kotona. Muutama tonni paikallista rahaa on iso apu hänelle ja suomalaiselle vähätuloiselle opiskelijalle vajaa 20 euroa on vielä summa, jonka menetys varmuudella hyvään tarkoitukseen on siedettävissä. Tämä työntekijä joutui pyytämään huomispäivän töistä vapaaksi, jotta saa järjestettyä siskon ulos sairaalasta. 

20180413_062001.jpg

To. 12.4. Vaimon kanssa mentiin harjoittelupaikalle. Hän on laatinut suosituksia joihinkin asioihin, joita voisi muuttaa. Eräs mutisti on erityislasten joukossa. Vaimo sai häneltä ulos kuitenkin suomenkielisen sanan kun leikki lasten kanssa laskemall ykkösestä kymppiin suomen kielellä. Mutistilla puhumattomuus johtuu psyykkisistä syistä, eikä elimellistä syytä puhumattomuuteen ole olemassa. Fysioterapeutille tuli ehdotuksia ottaa käyttöön eräitä autistien kanssa kommunikoinin apuvälineitä, joita Suomessa käytössä. Marita jäi viimeisen työpäivänsä jälkeen kaupungille ja syö ulkona ryhmääni kuuluvien tyttöjen kanssa. Itse kirjoitan koko illan raporttia New Lifen johtajalle huomioistani ja esitän ehdotuksia muuttaa joitain asioita, joita voisi tehdä eri tavalla. Eka kertaa vaimo tulee pieällä yksin pois kaupungista. On sovittu, että käyttää luotettavaksi tiedettyä, harkkapaikan työntekijän ystävää tuk-tuk -kuskina. Näin tapahtui ja vaimo tuli iltakahdeksalta hotellille. Tytöt saivat leivinpaperia ja joitain sairaalatarvikkeita, joita Mikkeliläinen opettaja oli tuonut Suomessa vaimon kuljetettavaksi. Olivat kuulemma olleet ns. buddha-ravintolassa ja yllätysvetona pizza oli valikoitunut nokan eteen:)

Täytyi pestä vaatteita. On toi käsipyykkäys vähän mukavuusalueen laitamilla, mutta tää on Afrikka ja asiat on täällä osin eri tavalla kuin Suomessa. Jätin tarkoituksella kaikki bokserit kotiin, koska luontaisesti laiskana ajattelin, että niissä on enemmän kangasta ja enemmän työtä, otin siksi esihistoriallisen mallisia pikkuhousuja mukaan. Ei tuo sappisaippualla peseminen ole kovin kivaa, voisi täältä toki ostaa parempaa pesuainetta, mutta kun lähtöinfossa oli ohjeena hommata, niin minä menin uskomaan ohjeita, vaikka Kisumusta saa kaiken tarvittavan, jos leivinpaperia, Pandan lakritsaa ja ruisleipää ei lasketa mukaan...okei, on ehkä muutakin, mitä täältä ei saa, mutta kattavasti on kyllä kaupassa tavaraa.

Sain ravintolassa syöneen vaimon tuomana garlic naan -leipiä pari kappaletta syötäväksi alumiinifoliossa. Pidän noista valkosipulileivistä. Paistavat pannulla letun tapaisen leivän, joka on siis enempi suolainen syötävä, Sillä voi sitten vaikka korvata riisin tai chipsit tai ugalin eli maissipuurokakun . Tuli kyllä vieressä olevasta kaupasta haettua jäätelöä ja vähän makeita keksejä myös. Yöllä raju kaatosade, vettä tuli asunnon lattiallekin ulko-ovesta, jossa on kaato huoneeseen päin. Vaikka on katos asunnon edustalla niin raju sade tuo silti vähän vettä huoneeseen, laattalattiat on kaikissa osissa lattiaa materialina, ei kastu parketti.

20180412_170420.jpg

Pe. 13.4. Olin viimeisen päivän kuuden viikon jaksosta harkkapaikassa. Klo 7-13.30 toddlers care siis. Kovan vesisateen takia aamupäivän ulkoleikkihetki on jouduttu pitämään sisätiloissa. Nurmikko ei ehdi kuivua aamupäivällä, jotta leikkiminen olisi viisasta, etenkin nyt kun vettä sihnutti aamukymppiin asti. Olen huomannut eroja hoitajissa. Kun aamun pesutoimien jälkeen toddlersit tulevat pyyhe ympärillä yksitellen kävellen puettavaksi, ensin puetut odottavat makuuhuoneessa, kunnes kaikki 11 ovat valmiit. Toiset hoitajat saavat rauhallisella käytöksellä ja ottamalla isot toddlersit ensin, aikaan sen, että tappeluita ei juuri tule. Nämä hoitajat pitävät todlersit kiireisinä, kun heille annetaan omat vaatteet ja heidän tulee itse pukeutua kaikessa, mitä yksin osaavat tehdä. Toiset hoitajat tekevät puolesta liikaa ja säntäilevät rauhoittelemaan kuumentuneita tilanteita saaden lapset rauhattomiksi. Kyllä on suuri vaikutus, miten hoitaja osaa ottaa lapset haltuun. Toisilla on sanaton auktoriteetti, joka toimii hyvin.

Aamulla sain todistaa hellyttävää tilannetta kun nairobilainen pariskunta lähti kaksosten kanssa kotiin ryömintäikäisten unitista. Lapset on tuossa crawling children unitissa 6-12 kk välisen ikähaarukan ja ylikin, jos toddlersien unit ei vedä ja sinne ei mahdu. Olivat nimenomaan halunneet adoptoida kaksoset. Tosi lapsirakas ja mukava pariskunta, varmasti kaksoset saavat rakastavan kodin sieltä. Olivat maanantaista lähtien rakentamassa vaadittavaa bonding prosessia ja perjantaina aamusta yksi hoitaja huikkasi että twins are leaving ja tosiaan siinä pihalla toimistotyöntekijä nappasi muutaman kuvan ja lähtivät kotiin. Tiiviisti olivat viikolla sosiaalityöntekijän kanssa laittamassa vaadittavia asioita kuntoon. Sellaisia juuri kävelemään opettelevia lapsia olivat.. Heillä on mukana gate pass kun menevät portille, ilman sitä maintenance worker ei päästä lapsia portista ulos.   

Kun tuttu boda.boda -mies vei minua harkan jälkeen hotellille, ajaen jalkakäytävällä eka kilometrin, jotta pääsi keskikorokkeellisen tien sille puolelle, josta hotellille mennään, näin erikoisen saattueen. Ruumisarkku oli laitettu tuk-tukin kyytiin.Tietenkään arkku ei mahdu laitteen sisälle kokonaan, vaan osa arkusta oli ajoneuvon ulkopuolella. Kolme-neljä tuk-tukia oli saattueessa, joka liikkui hitaasti. Oli jälleen tosi raju vesisade yöllä ja vielä aamulla. Kysyin tutulta työntekijältä, miten onnettomuudessa olleen siskon kävi. Sain kuulla, että hänet oli tosiaan kotiutettu ja nyt tulee vielä muutama tonni KSH-valuuttaa löytää eli vajaa parikymmentä euroa, jotta tarvittava lääkitys saadaan käyntiin. Kun näitä kuulee, niin saa olla kiitollinen paljon parjatulle meikäläiselle terveydenhuollolle. Mutta onhan se niinkin, että vastapainoksi saamme maksaa kelpo tavalla veroja. 

Illalla kirjoitin puoli kymmeneen asti New Life Homen johtajalle raporttia. Lähetin saman tien sähköpostilla ja huokasin helpotuksesta. Sitten pakkaamaan laukkua, koska huomenna klo 10.50 Kisumun kentältä nousee kone embraer 190, johon mahtuu 100 henkeä. Sillä mennään Nairobiin ja siellä vaihdetaan konetta ja samanlaisella konella mennään Moi international kentälle Mombasaan. Tuk-tuk -kyyti on jo tilattu meitä hakemaan. Edessä on siis viikon loma harkasta.

La. 14.4. Tuk-tukilla vesisateessa lentokentälle. Kaksi turvatarkastusta. Lähtöselvitys oli nopea. Passia näyttämällä virkailija tulosti boarding passit meille. Sain kikkaltua sinetillisen litran vesipullon, joka Kisumun kentältä ostettiin, vielä Nairobissa kahden turvatarkastuksen läpi käsimatkatavaroihin. Lennolla tarjottiin vettä tai tuoremehua ja sekoituspähkinöitä, sama molemmilla lennoilla. Nairobiin kesti vajaan tunnin ja tunnin verran Moi -kentölle Mombasaan. Otettiin taksi Mombasan kentältä hotellille, 41 kilsaa matka. Emme tienneet taksiin astuesamme, että tosiaankin eto matka kestää yli kaksi tuntia, ehkä noin vartin yli kaksi tuntia. Mombasa on saari ja sieltä pääse mantereelle lautalla, joita on kuulemma neljä kaikkiaan. Nyt oli kaksi vanhaa lauttaa käytössä, molemmat lastasivat ja ajoivat vieretysten. Valtava ruuhka ihmisiä, autoja, tuk-tukeja, moottoripyöriä, rekka ja kyllä siinä oli aikamoista suhinaa kun joka suunnasta tunkivat väliin mihin pääsivät. Taksina oli pikku Nissan, meikäläistä Tiida-kaliiperia oleva pikkuauto automattilaatikolla. Ei ihan mukava takapenkki, aika ohut pehmuste ja selkänoja ei ihan kymppiä saa, mutta sillä tultiin. Eka ehkä kymmenisen kilsaa kesti reilun tunnin, lautta hidastaa kovasti. Kuski kertoi, että suunnitteilla on tehdä silta, mutta siihen menee aikaa. Taksin listahinta noille kilometreille oli meille näytetyn hinnaston mukaan 5000 KSH, mutta saatiin siitä 500 pois. Tuo 4500 KSH tekee euron kurssilla tarkasti 37,50 euroa kun Forex käyttää täällä tällä viikolla rate 120 kun euroja vaihtaa shillingeiksi. Meikäläinen taksikuski kun V70 kärrynsä tuo asiakkaan kohdalle, niin tuolla hinnalla ei pitkälle pötkitä. Tosin totta on sekin, että pienkoneella pääsee Diani beachille hintaan 2500 KSH, mutta omien aikataulujen on silloin satuttava kohdallen, me ei edes ymmärretty selvittää, lennetäänkö tuota reittiä nyt kun on low season ja turistien määrä on minimissä. Mutta elokuussa kun turistien määrä hyppää täällä pilviin, niin sitten on toinen juttu.

20180414_173030%5B1%5D.jpg

Hyvin hoidettu uima-allas. Eka päivän iltana ei ollut energiaa lähteä Intian valtamereen uimaan. Ollaan täällä sentään torstaiaamuun asti. Tihkusateista ilmaa, mutta täällä on lämmintä. Onneksi hotellihuoneessa on kattotuuletin ja ilmastointi. Jääkaappi ja kaasulla keittomahdollisuus oli kiva ylläri. Eka ilta syötiin supper ihan vaan hotellilla, ei jaksettu lähteä muualle.

20180414_170401%5B1%5D.jpg

Sivuttain olevassa  kuvassa näkyy parisänky ja vasemmalla keittonurkkaus ja kylppärin ovi taustalla. Oli jopa naisten arvostama bidee-suihku, jota ei huonoissa majoituksissa ole. Suihku on vain ylhäältä tuleva kiinteä malli, käteen ei saa käsisuihkua, mutta tällä mennään. Yksi pyyhe oli vaan varattu ja kahden hengen lakana ilman täkkiä. Emme kovasti pidä samasta lakanasta, koska yöllä se on vaihdellen jomman kumman ympärillä ja toinen yrittää nykiä laidasta, että saisi vähän itselleenkin. Täkkiä täällä ei tartte edes sadekaudella. Ollaan kuiteski eteläisellä pallonpuoliskolla, päiväntasaajan eteläpuolella, heittäisin arvion, että noin 400 kilsaa linnuntietä päiväntasaajan eteläpuolella.

Su. 15.4 Aamupala oli ihan riittävä. Kun tehtiin lähtöä, kokki tuli kysymään, otammeko kananmunaa, piti vielä pyytää paistamaan muutamat kananmunat. Paahtoleipää, hilloa, vesimeloni-ananas smoothieta, ja oli siinä joku kolmaskin hedelmä, sitten kokolihanakkeja, salaattia, pottuja ja lettuja kuten meillä. Näillä pärjättiinkin iltaneljään asti, Vettä vain lipitettiin.

20180415_124908%5B1%5D.jpg

Kuvassa näkyy Intian valtameri, jossa uimaan vaimolla oli kova halu ja sunnuntaina tämä toteutui. Rannalla oli paljon paikallisia myyjiää ja kameliajelukin. Itikanpuremiin vaimo osti myyjältä aitoja aloe vera -kasvin meheviä lehtiä. Myyjä näytti, miten kasvia käytetään. Vaimo kävi myös puolivartalohieronnassa 500 KSH hintaan. Ei kuulemma ihan suomalaisen hierojan veroinen ollut, mutta ei hintakaan, alle 5 euroa, kovin kova ole. Laitoin hotellilla itsekin aloe veraa itikan puremiin, jotka kutisivat ja pitää sanoa, että kyllä se tepsii. 

Ikävä piirre rannalla on se, että paikalliset tulevat mielellään auttamaan vaikka millä tekosyyllä ja tämä pitää tietää. Seuraavana päivänä teemme niin, että emme ota rannalle rahaa lainkaan mukaan, näin korujen ja jalkineiden kaupiaat saavat olla meistä rauhassa, samoin muut riuttojen esittelijät ja ketä toimijoita ikinä esiintyykin. Sanomme myyjille, että meillä ei ole rahaa mukana, niin uskoisin, että mielenkiinto loppuu saman tien. Vuorovesi on metka ilmiö. Täällä Dianilla meri palaa klo 3 PM mennessä siihen pisteeseen, että uiminen on lopetettava. Pitää tulla aamupäivästä seuraavana päivänä. Eka päivä meni ns. opetellessa tavoille.

Vanha sanonta meilläpäin kuuluu seuraavasti: " ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se, joka maksaa". Tämä puhki kulutettu sanonta piti meikäläisen kohdalla tänään paikalla. Tunsin itseni idiootiksi, kun olen Kisumussa ostanut vettä ruokakaupoista, joissa se on sikakallista, 5 litraa 185 KSH. . Täällä kun satuttiin menemään rautakauppaa tai olkoon sitten sekatavarakauppa, niin siellä myytiin 10 litran päppäri vettä 150 KSH hintaan, sinetti oli paikallaan,eikä pohjaan oltu tehty reikää, josta hyvä vesi valutettu pois ja johtovettä tilalle ja reikä umpeen kuumailmapistoolilla sulattamalla muovitäppä reikään. Tätä vanhaa trikkiä ei oltu käytetty, vaan vesi oli okei. Tästä kauppa ottaa oman provikan vielä, joten kun olen maksanut Kisumussa 185 KSH ylihinnan viiden litran päppäristä, niin tuli ikävä olo, enpä ole ottanut asioista selvää ja taas tietämätöntä ulkomaalaista on höynäytetty ostamaan kallista vettä. Mutta tää on tätä. Summat ei tietty ole tähtitieteellisen suuria, harmitus on osin periaatteellista laatua.

20180415_175559%5B1%5D.jpg

Kymmenen litran määrä kuluu täällä nopeammin kuin Kisumussa, koska täällä on lämpimämpää. Saa nähdä, tuleeko kaasukeitintä käytettyä. Kerta päivään on ulkona syöty. Tänään syötiin keitettyä kokolihaa syvältä lautaselta ja chapatia sn kanssa. Vaimo otti coca cola zeron ja mie puoli litraa pullovettä. Maha tuli sopivan täyteen tällä ruoalla. Lasku oli peräti 580 KSH kahdelta. Jätettiin 50 KSH tippiä, koska mielestämme hinta ja laatu oli hyvässä suhteessa.

20180415_163624%5B1%5D.jpg