Edeltävänä lauantaina suunnitellusti Embraer 190 laskeutui Zanzibarin saarelle, välilasku oli ensin Kilimanzaron asemalla, sekin siis Tansanian puolella. Majoituksen kautta oli tilattu kyyditys lomapaikkaan ja se tulikin. Kyytiä tarjosi moni muukin ja arveluttavia henkilöitä notkui lähellä, sai pitää varansa, kun ei tiedä, mitä olivat, lähinnä toivoivat, että saa auttaa ja maksua siitä sitten. Matka majoitukseen oli jotain päälle 40 kilometriä ja huonojen teiden takia kyllä siinä lähes se puolitoista tuntia meni. 50 USD siitä porukalla maksettiin. Tilava pakettiauto, paljon isompi perushiacea, joita täällä takseina paljon.
Ilmasto oli erilainen, tosi kostea ja lämmin yö. Aivan merenrantahiekan tuntumassa oli sitten 3 majoitusmökkiä, kaksi tytöille ja mulle oma. Ongelma oli sade. Sadetta riitti oikeastaan keskiviikkoon asti kun torstaina oli vaihto toiseen majoitukseen. Pesin muutamia vaatteita vielä lauantai-iltana., mutta ei ne kuivuneet. Tiistai-iltana sitten kuivasin ne matkasilitysraudalla. Samoissa kamppeissa tuli oltua pitempään kuin kotimaassa kun vaatteet olivat hikiset koko ajan, päivälpt siinä 29-30 ja yöllä siinä 26-27 eli pienet vuorokausivaihtelut.
Respan ja yläkerrassa olevan ruokailutilan kalustus oli merihenkistä, vanhoja veneitä oli käytetty eri tavoin sisustuksessa. Taustalla näkyvän näkäräisnurkan sivuutin kokonaan, vuokraan kuuluva aamupala tuli syötyä täällä, en sitten täältä omaan laskuun muuta syönyt. Tästä oli näkymä merelle, joka tosin aamupäivällä ei ole kovin kaunis kun laskuveden jäliltä ranta on roskainen heinistä ja liejuinen alue näkyy muutaman kilsan päähän, jossa Intian valtameren tyrskyt lyövät riuttoihin. Iltapäivä parasta uintiaikaa, ei tarvi kävellä pitkälle veden luokse.
Rannalla kun kävelee laskuveden aikaan niin sivuttain liikkuvien valkoisten rapujen lisäksi myös saa pitää varansa. Lasia on, mutta tässä Uhuru Beachillä Jambianissa ja sen lähellä rannat olivat suht hyvin siivottuja. Eräs ryhmämme jäsen teki virheen. Lähti aamulla paljain jaloin juoksemaan rantaa pitkin. Juoksulenkin aikana sattui ikävä episodi: merisiili oli parkkeerannut itsensä juuri siihen kohtaan, johon kyseisen kuntoilijan jalka osui maahan täydessä vauhdissa. Tulos oli 10 merisiilin piikkiä ihon sisällä. Majoituksessa oli onneksi henkilö, joka osasi paikallisen ensiavun, taisi olla papaijasta tehty voide siihen, kun ensin henkilö poisti 9 tikkua, yhden vilä jäädessä jalkaan. Seuraavana päivänä jalka oli jo parempi ja viimeinen tkku lähti pois ihon sisältä. Onneksi ei tullut lääkärireissua. Tästä oppineena uin meressä lenkkarit jalassa, joita en tosin saanut kuivaksi kahdessa vuorokaudessa, vaan jäivät kuivatettavaksi seuraavaan majoitukseen.
Torstaina ryhmämme hajaantui, kuuden henkilön suunnistaessa rantalomalle saaren pohjoisosaan. Allekirjoittanut sai merenrannasta tarpeeksi ja suuntasi kulkunsa jo Stone towniin eli Zanzibarin keskustaajaman alueelle. Maksoin 70000 TZS kyydistä eli karvan alle 30 USD. Otin pienellä lisämaksulla oman kylppärin, halvemmassa versiossa kylppäri on käytävällä. Tulvaa oli yhdessä paikassa tiellä. Majoituin sataman lähelle, tästä vierestä lähtee lautat mantereelle Tansaniaan ja tässä aivan kohdalla on kalasatama ja hiilisatama. Kova kuhina käy kalasatamassa aamun valjetessa ja ennen pimeää, kalastajat tuovat kalaa rantaan ja ostajia on tungokseen asti. Laskuveden takia aamulla kalanostajat kahlaavat ämpärin kansa veneelle, jopa niin kauas että uivat loppumatkan veneelle. Ämpäri täytetään veneestä ja uimari palaa lähes täyden astian kanssa rantaan.
Nythän on low season ja se näkyy turistien vähäisenä määränä. Kun rantabulevardia kävelee niin taksikuskit ja oppaat ampuvat kiinni ja tarjoavat palvelujaan, samoin erilaiset paitakauppiaat ja venematkojen tarjoajat. Lähellä sijaitsee mm.vankisaari ja maustematkoja tehdään myös, saarihan on kuuluisa entisajan maustesaari, ja vieläkin. Vanhan kaupungin kapeat basaarialueet ovat täynnä turistitavaraa myyviä kauppiaita. Vaatteita, koruja, tauluja ja ties mitä.
Kuvassa näkyy leveämpi basaarialueelle johtava katu. Skootteri on oiva peli kapeilla kujilla, samoin polkupyörä. Huvikseni muutamissa rihkamamyymälässä kävin. Ehkä jotain pientä tulee ostettua kun en Keniasta ostanut matkamuistoja mitään.
Alla näkyy paikallinen bussi. Näillä paikalliset matkustavat ja tällainen on siitä kätevä, että mukaan mahtuu isot jauho- tai riisisäkit, mitä lienevät, niitä naisilla on aina kuljetettavana. Tällaiset sitten kulkevat kautta koko pääsaaren täältä keskustaajamasta alkaen. Katolle saa myös rössäkkää heitettyä.
Matkustajasatamassa käy säännöllisesti mantereelle kulkevia lauttoja ja kantosiipialuksia. Alla olevassa kuvassa näkyy tästä esimerkki. Noilla katoksella varustetuilla pikkuveneillä saa sitten maksua vastaan retkellä käydä. 20 USD:lla yrittivät mulle kaupata kyytiä, en tarttunut tarjoukseen.
Täällä alkoi muslimien paasto eli Ramadan keskiviikkona ja päiväsaikaaan sen takia paikallisia ravintoloita on suurin osa kiinni. On kuitenkin tarpeeksi paikkoja, jos haluaa ulkona syödä. Sunnuntaihin mennessä olen käynyt kerran ravintolassa ja muuten olen mennyt omilla ostamillani eväillä. Puolikas, hyvin paistettu kana lisukkeiden ja limpparin kera kustansi 30000 TZS eli siinä noin 14 euroa merenrantaravintolassa, joka ei selvästi ollut halvimmasta päästä. Tippiä en antanut.
Veikeä lintu tuli aamupalan aikaan norkoilemaan, josko hän saisi jotain hiukopalaa, ei tippunut minulta. Muuten, olen saanut olla yksin aamupalalla to-pe, mutta lauantaina tuli kolme muuta majoitukseen, eli tämäkin noin 15 huoneiston hotelli on melko vajaalla käytöllä. Pyykkiä kyllä huoltavat joka aamu noin 3-4 henkilön edestä, en sitten tiedä, onko alakerrassa jotain halpoja huoneita paikallisille, aamupalalla en ole muita kylläkään nähnyt. Rooftopilta on kiva näkymä merelle kun aamupala on siellä ylhäällä.
Ajattelin, että sunnuntaina kurkistan, onko mitään seurakuntaelämää. Myöhästyin anglikaanien englanninkielisestä tilaisuudesta kun en tarkistanut asiaa mistään, menin aamukympiltä paikalle, sanottiin turvatarkastuspisteellä, että tilaisuus on ohi ja muunkielisiä tilaisuuksia mm. kiswahiliksi on, mutta en sitten mennyt kuuntelemaan sellaista, josta en mitään ymmärrä. Jäi sit väliin tältä kerralta. Entisellä orjakauppapaikalla on siis nykyisin kirkko. Sellainenkin löytyy täältä lähes täysin muslimienemmistöiseltä saarelta. Muita uskontoja esiintyy tosi marginaalisesti. Alla olevassa kuvassa näkyvät kajarit (äänentoistoammattilaiset saa sit sanoa, mikä tän tyyyppisen kajarin oikea nimi tarkasti on) ovat yleisiä täällä ja useita kertoja sieltä ämyristä tulee muslimien rukoushuuto.
Alla on kuva siipeensä saaneesta roikasta. Siinä oli ainekset että ois saanu rynnätä sammutinta hakemaan huutaen fire, fire.
Sain aikaan tulipalon poikasen lauantaina aamupäivällä, tai en ollut mielestäni muuten syypää kuin että latasin läppäriä ja kahta puhelinta eli kuorma oli naurettavan pieni.. Roikka pamahti ja siihen tuli 3-4 sentin kokoinen liekki, joka poltti muovikuorta. Tuli kiire vetää piuhaa irti ja respaan ilmoittamaan. Hyvä että olin kämpillä, tiedä mitä ois tullu. Nää brittimallin socketit on varustettu kytkimellä, joka tekee jännitteettömäksi, ehkä tulee paremmin käytettyä jatkossa sitä ominaisuutta. Sulake ei palanut ja ylikuormaa ei siis ollut.
