Ma 21.5. Aamupalan jälkeen lähdin hiippailemaan vanhan kaupungin basaarikujille katsomaan tiistaista torstaihin varattua Airbnb -majoitusta, joka löytyikin. Seitsemän hengen ryhmämme palaa kahdeksi viimeiseksi päiväksi yhteen ja torstaina on aika kömpiä koneeseen, joka vie meidät Nairobiin odottamaan Lontooseen lähtevää konetta. Katsoin muutamasta turistikrääsää myyvästä kaupasta tuliasten hintoja. Jotain korviksia ja kietaisuvaatteita lähisukulaisille tulee ehkä hommattua. Yksi paikallinen liimautui seuraani, vaikka sanoin, että en halua maksaa oppaasta. Hän sanoi, että ei halua rahaa vaan haluaa vain puhua englantia kun hän saa puhua vain kiswahilia ja arabiaa. Onneksi rankka sadekuuro tuli ja lähdin sontikan avattua hotellille ja pääsin hänestä eroon. Ramadanin takia alkuillasta ilmestyy taateleiden myyjiä kadun laidoille, samoin zapatin ja seesamileipien ym. myyjät. Ostinkin tonnilla taateleita pienen rasian, euroissa jotain puolen euron kieppeillä. Zapatia olen ostanut päivittäin joitakin ja vähän hedelmiä ja vettä. 

Ti. 22.5. Aamupalan jälkeen pakkailin laukut valmiiksi. Kysyin yövuorossa olleelta työntekijältä, voinko notkua hotellin yleisissä tiloissa kunnes pääsen uuteen kohteeseen ja se kävi päinsä. Luovutin kämpän 10.30 am. ja sitten kulutin aikaa noin klo 1 pm. asti ja lähdin kävelemään laukun ja repun kanssa uuteen kohteseen noin 800 metriä. Kuuma auringonpaiste, joten lepäilin pariin otteeseen rantatien penkeillä. Monta kertaa kysyttiin, saako olla taksi.  Kello kahden maissa pääsin uuden majoituksen ovelle ja valvontakamerasta housekeeper näki mut ja avasi oven. Hyvä olikin, sillä siinä odotellessa kujalla olin liikkuvien kaupustelijoiden saaliina. Eräs yritti sinnikkäästi myydä musiikkia, hänellä oli cd paikallista musiikkia ja ei meinannut mennä viesti perille, että en osta. He myös vetoavat tunteisiin ja sanovat, että etkö voi tukea minua, on nälkä. Mun ongelma se ei kuiteskaan ole, että on low saeson, olen osaltani tukenut turismielinkeinoa maksamalla majoituksista, ruoasta ja vähän myös tuliaisista. 2.40 pm. tulivat muut ryhmäläiset ja saimme vuokrakohteen esittelyn. Kyse on vanhasta talosta, joka on aiemmin ollut perinteinen basaarikauppa, mutta on nyt muunnettu vuokrauskäyttään. Alakerrassa oli keittiö, pesukone ja kuivausrumpu sekä olohuoneena entinen myymälätila. Kierreportaat johtivat ylös. Toisessa kerroksessa oli pesuhuone ja 2 makuuhuonetta, joissa toisessa yksi vuode ja toisessa kaksi vuodetta, pääsin tuohon yhden hengen huoneeseen. Kolmannessa kerroksessa oli kahdessa makuuhuoneessa kaksi vuodepaikkaa molemmissa huoneissa ja kylpyhuone. Neljännessä kerroksessa, rooftopilla oli oleskelutila, pöydän ympärillä tuolit ja jääkaappi kylmiöä juomia varten. Vuokrakohteen ulko-ovesta noin 7 metrin päässä on pikkukaupan ulko-ovi. Juomista saa siis läheltä, mutta hedelmät on haettava kauempaa torilta. Joka ilta saa kaupan luota juuri paistettua leipää ja zapatia sekä paistettua kanaa, jota en uskaltanut kokeilla. 

Ke. 23.5 Aamulla seitsemältä lähdin torille. Ostin kokonaisen ananaksen ja banaaneja. Muu ryhmä lähti opastetulle kaupunkikierrokselle. Minä tapasin erään paikallisen henkilön, jota yritin tavoittaa jo viikonloppuna. Ei sitä koskaan tiedä, jos tulevaisuudessa onnistun työllistymään kehitysyhteistyöprojektiin niin tässä on yksi luotettava kontakti tälle saarelle ja Tansaniaan. Keniassa minulla on myös muutama luotettava kontakti, joista voi olla apua, jos joskus uudestaan palaan näille seuduille muussa kuin turistin roolissa. Parille sukulaiselle ostin pienet tuliaiset, vaimolle myös. Kahdesta isosta huivista, jotka käyvät kietaisuhameeksi esimerkiksi, toinen myyjä tahtoi 55000 TZS ja toinen tahtoi 20000 TZS ja koska kumpikaan ei tee hyväntekeväisyyttä turisteille, voidaan vain arvioida, onko hinnoissa valkonaamalisää. Illalla eräs ryhmäläinen ilmoitti, että huominen lento on peruttu. Oli tuuria, että hän sattui käymään sähköpostissa. Lentoyhtiö tarjosi meille seuraavaa lentoa. Annettiin viestiä, että meillä on yhteys Lontooseen ja sitä konettea emme saa missata. Lentoyhtiö rauhoitteli meitä, että aikaa on kyllä. Lähdemmekin vasta iltaseitsemältä, ja piti lähteä viittä vaile viisi.

To. 24.5. Tänään sanotaan hyvästit sansibarille. Taksit oli tilattu ja mentiin reilut pari tuntia ennen lähtöä lentokentälle. Taksi otti 30000 TZS per auto matkasta vanhasta kaupungista kentälle. Kentällä porter tuli käryn kanssa auttamaan, mutta häädimme hänet pois, ei haluta enää tippiä maksaa, vedettiin itse laukut. Kentällä oli kovasti porukkaa. Siellä oli meitä myöhemmin lähdössä suora lento Moskovaan ja venäläisiä oli tosi paljon, North wind -yhtiön iso kone oli heitä odottamassa, varsin yli 300 henkeä vetävä kone, en tunnistanut konetyyppiä. Me lähdettiin pienellä Atr 42, -potkurikoneella Nairobiin 15 minuuttia etuajassa, ilmeisesti kaikki olivat jo koneessa. Saimme selvitettyä laukut siten, että niitä ei tarvi ottaa Nairobissa haltuun, vaan menevät suoraan British airwaysin koneeseen Lontooseen ja sieltä Helsingin koneeseen. Kahdella ryhmäläisellä oli yli 23 kilon laukut. He eivät halunneet maksaa 5 dollaria ylipainokilolta, joten henkilökunnalta saadun ohjeen mukaan käsimtkatavaroihin saattoi purkaa ruumalaukusta sen verran, että painoraja saadaan kuntoon. Kaksi tyttöä sitten teki siirtotyötä ja me muut mentiin eteenpäin. Täällä ruumalaukut piti avata ja virkailija tutki laukut, niitä ei läpivalaistu. Mulla oli varmistusremmi laukun ympärillä monella solmulla, mutta kärsivällisesti vaan piti  näprätä auki. Mulla oli Neo amiseptia, käsidesiä ja hyttysmyrkkyjä, joissa on helposti syttyvän merkit, mutta virkailija ei niin tarkasti katsonut, sanoin, että aurinkorasvaa ja lääkkeitä ja vaatteita täällä on. 

Iltayhdeksän maissa oltiin Nairobissa ja turvatarkastus meni nopeasti. Söin Javahousessa kanasämpylän ja chipsit, juomaksi otin zero kokiksen. Nyt ei tullut pitkää odotusta, myymälästä ostin vettä ja vähän suklaata matkalle, vesi tosin pitikin juoda ennen turvatarkastusta, vaikka oli sinetti, ei mennyt täällä läpi. Boarding sisälsi yllättäen vielä turvatarkastuksen, mutta se meni nopeasti. Kenialaiselle tuttavalle siirsin oman airtimen mitä oli tähteenä Safaricomilta, se käy näppärästi, laitat vaan summan shillingeissä ja ohjeen mukaan tähtiä ja hashia ja vastaanottaja saa sun saldon.  Iso Boeing 737-400 lähti 23.35 kohti Lontoota. En sanut nukuttua, kun olin valinnut paikan väliseinän edestä ja siinä oli joku säilytystila ja penkkiä sai vain vähän taakse säädettyä. Siinä kärvistelin horroksessa ja selkä puutuneena. 

Pe 25.5. Suomen aikaa amukahdeksalta oltiin Lontoossa ja 13.25 Suomen aikaa lähtee kone Helsinkiin ja on siellä 16.20.  Suomeen lennettiin Airbus 320 -konetyypillä. Piti vielä Lontoon ajan takia kello siirtää pari tuntia taaksepäin, Tansania ja Kenia olivat siis samassa ajassa kuin Suomen paljon parjattu kesäaika. Vaihdoin dollarit ja Kenian setelit pois euroiksi, yksi kymppitonni Tansanian rahaa jäi lompsaan kun käyttämäni vaihtopiste ei tunnista kyseistä rahaa, ehkä Suomessa Forexilta käyn kysymässä, jos siitä pari euroa saisi. Lontoossa turvatarkastuksessa mulla oli erään ryhmäläisen reppu kannettavana ja heitin sen pokkana läpivalaisuun. No se jäi kiinni ja virkailija halusi avata sen ja selitin, että ei ole mun laukku ja omistaja lienee jo mennyt läpi. No siellä oli naisten tapan massiivinen meikkilaukku, joka pullisteli suteja ja erilaisia purnukoita ja pulloja, onnelsi olivat sallittujen kokojen puitteissa ja virkailija hyväksyi sisällön ja sanoi, että nämä olisi pitänyt olla eriteltyinä pusseissa niin ne olisi mennyt sukkana läpi. Tuli ostettua kanaleipä ja vähän vettä ja pieni määrä mkeisia tuliaisiksi. Tuntuu tosi hyvältä olla jo Lontoossa. Ajatus, että Afrikka on nyt takana, on vielä aika heikko, ei tätä heti saa kelattua kun on univelkaa viime yöltä, mutta totta se on. Tänään saan kävellä kotimaan kamaralla ja kaupassa puhua äidinkieltä. On kiva nähdä illalla vaimo, vaikka hän oli huhtikuun Keniassa lomansa aikana. Aina sitä ikävää tulee kun tuttu ja rakas ihminen on kuvioista pois.

Vaihtoblogini päättyy tähän. Eniten Afrikassa minua havahdutti äärimmäinen köyhyys ja vastakohtana erittäin huomattava vauraus. Mahtavia taloja hyvin vartioitujen muurien kätköissä. Monesti näihin vauraisiin taloihin meni loistokkaita autoja ja asukkaiden ihonväri oli usein joku muu kuin perinteinen afrikkalaisen ihonväri. Toki omassa maassamme on myös erittäin varakkaita ja loisteliaasti eläviä ihmisiä, mutta omaan kansaamme kuulivat kerjäläiset puuttuvat. Sydäntä särki nähdä ihmisten kärsivän lääkeiden puuttumisen takia esimerkiksi kovia kipuja. Ihmisten kuoleminen hoidettaviin sairauksiin rahan puuttumisen takia on tosiasia Keniassa ja monissa Afrikan maissa. Köyhillä asukkailla ei ole varaa maksaa kuukausittain terveyskortista, jolla perushoidon saisi sairastuessa. Juomaveden surkea laatu on tosiasia monissa maissa, myös Keniassa. Saamme olla kiitollisia Suomessa hyvistä pohjavesivarannoista. Minulle tuli tuttavaksi muutamia ihmisiä, joita olisi mukava nähdä joskus. Muutama heistä toivoi pääsevänsä joskus Suomea näkemään. Siellä oli eräs seurusteleva nuori pari. Vinkkasin heille, että kun menette naimisiin, ehkä voin sponsoroida häämatkaa Suomeen, mutta sanoin, että tulkaa tammikuun maissa, jotta saatte tietää jotain Suomen talvesta. Tämä blogi on vain pintaraapaisu siitä, mitä olen kokenut - matkalle kannatti lähteä ja tekisin saman ratkaisun nyt: lähtisin ilman muuta. Sanon kwaheri Kenialle nyt, saa nähdä, onko joskus mahista palata.