sunnuntai, 15. huhtikuu 2018

Seitsemäs harjoitteluviikko 9.4 - 15.4. 2018

Ma. 9.4. Vaimo tuli mukaan harjoittelupaikalle. Mielenterveystyön ja terapian ammattilaisena hän oli lupautunut konsultoimaan joitain tapauksia ja tekemään mahdollisia muutosehdotuksia toimintoihin. Käytetään harjoittelupaikan työntekijän suosittelemaa boda-bodaa, joka velottaa 150 KSH suuntaansa 5 kilometrin matkasta. Syötiin Java-nimisessä ravintolassa. Huonon kielitaidon takia tuli sotkua laskuun. En tuntenut sanaa, mitä tarkoittaa laskussa beverage. Myöhemmin selvisi, että meille oltiin tuomassa keltaista juomaa, jota emme koskaan olleet tilanneet. Luulin, että tässä paikassa juomaraha sisältyy laskuun ja että toi sana olisi sitä merkannut, mutta kun tarjoilija otti oma-aloitteisesti 80 KSH vaihtorahasta itselleen, aloin ihmetellä, miten tämä juomaraha menee tuplana.

20180409_154112.jpg

Puhelinoperaattorin pakeilla piti käydä uusimassa datapaketti. Yhteiskäytön wifi  on melko hidas, täytyy sanoa, ja siinä menee hermot, jos teet jotain tärkeää ja kone vaan miettii. Riittävän iso datapaketti edes peruskäyttöön ja kohtalaiseen latauskäyttöön on hinnakas, jos en ole tullut maininneeksi niin 30 G dataa maksaa 3500 KSH. Suomessa rajaton paketti ei tarjouksena kustanna pariakymppiä enempää.

Olen tämän kuudennen viikon tässä harkkapaikassa toddlersien unitissa. Pitää sanoa ja sanoinkin hoitajille, että tämä unit tuntuu eniten haastavalta. Tappelua, ärsyttämistä, hampaiden puhkeamisen aiheuttamia itkuja, sisäsiistiksi opettaminen, asiallisten ruokailutapojen opettaminen, kaksikieliseksi opettaminen. Tässä esimerkkejä asioista, joita hoitajat arkisen työpäivän aikana kohtaavat - paljon asioita tapahtuu lapsen kehityksessä. Kuten kaikki äidit tietävät, normisti maitohampaisto on valmis 3. ikävuoden aikana ja jotain muistikuvaa isän roolista on siinä, että itkua esiintyi jo tämän asian takia. Hoitajien tulee muistuttaa, että sinä ja sinä, ennen ulos leikkimään lähtemistä pitää tehdä susu. Lapset kyllä menevät sitten potille, mutta tämä sisäsiistiksi opettaminen vaatii määrätietoista ja yhtenäistä linjaa. Hoitajien tuntiessa lapset perin pohjin, he osaavat ennakoida tilanteita, joissa vaipoista pois opetteleva lapsi tarvitse muistuttamista rakon säätelyssä. Lisäksi pienet erityislapset ovat ennen Amani-unitiin siirtymistä tavanomaisten lasten joukossa ja vaativat erityishuomiota yksilöllisissä delayed milestones -asioissa. Käyttökieli täällä on Kenian englanti ja englantia paikallisella aksentilla palkattu opettaja täällä opettaa, mutta lapsille ja henkilökunta puhuu keskenään sulavasti vaihtaen myös swahilia. 

Ti. 10.4. Tänään klo 7-14 harkassa. Lounastunnilla olin Mikkeliin yhteydessä harjoittelua valvovaan opettajaan, jolle selvitin harjoittelun sujumista ja tavoitteiden saavuttamista, näköpuhelu what´s upissa toimi moitteetta omalla datapaketilla. Opettaja jutteli vielä nursing manager Christinen kanssa. Hän on ollut työpaikaohjaajana. Tämä johtava sairaanhoitaja tekee nyt sairaanhoitajavajauksen takia itse normisairaanhoitajan vuoroja. Sairaanhoitajilla on tässä yksikössä lääkehoidon toteuttamisen kokonaisvastuu sen mukaan, miten lääkäri on määrännyt plus oman harkinnan mukaan tehtävät toimenpiteet ja lasten kehitysseuranta, kuten paino, pituus ja päänympärys. Tietysti adoptioprosessin aikana tapahtuva kuukausittainen lapsen tarkastus ja lapsi-vanhempisuhteen arvio kuuluvat sairaanhoitajalle. Sairaanhotajan tutkimus ja sosiaalityöntekijän tapaaminen tapahtuvat kuukausittain, kunnes laillinen adoptio astuu voimaan ja New Life vapautuu vastuusta lapseen. Vaimo oli toista päivää erityslasten osastolla tekemässä havaintoja ja lukemassa potilaskansioita. 

Illalla sanoi vettä ja vaimo vielä liukastui uima-altaan luona ja kolhaisi polvea, mutta ei vakavasti. Muutamana päivänä on ollut vesiongelmia - hotellissa ei ole tullut vettä moneen tuntiin. Niin nytkin ja siksi hikisenä oli saatava hiet huuhdeltua pois uima-alteeseen. Normaalisti pitää käydä suihkussa ennen pooliin menoa, mutta mites käyt suihkussa jos hanasta kiertämällä ei tapahdu niin mitään. Toinen juttu on se, että generaattori on hurissut melkein koko päivän ja edellisenkin päivänä tuntikaupalla. Ei sähköjä siis.

20180409_212434%5B1%5D.jpg

Täytyy sanoa, että alkuviikon aikana ja edellisenä viikonloppuna ötökät hakkasivat jalkaan kunnon osumia, kuten kuvasta näkyy. Jalka myös oli turvoksissa tässä kuvassa ihan kunnolla. Kovasti kutiavia olivat nuo osuman paikat, mutta onneksi on olemassa apua tähän, kuten hydrokortisonia ja tiikerisalvaa, mutta en aivan pieniin kutinoihin ole mitään laittanut. Nyt olen muutamana iltana Autan-nimisellä hyönteiskarkoitteella suihkuttanut jalat ja paikallisella repellentillä olen käsivarsia sivellyt tai heronut.

Ke. 11.4. Vaimo jäi potemaan kipeää jalkaa, minä menin tutun boda-boda -miehen moottoripyörän kyydissä harkkapaikalle. Toddlersien aamurutiinit alkavat tulla tutuksi. Ekana porridge juodaan, se on sen verran sakeaa, että se tulee mukista ulos hallitusti. Sitten potalle istumaan. Ne, joilla on pupu housussa, siivotaan hansikkaat kädessä, paikalliset eivät käytä hansikkaita jos on vain susu vaipassa.. Kangasvaippoja käytetään ja muovisuoja sen päällä, yhdellä on vaippapantsit käytössä. Kaikkiaan lapsia on nyt 11 unitissa ja kolme-neljä on osin sisäsiitejä, vesivahinkoja tai pupu-vahinkoja tulee aika ajoin. Potalla istuessa lapset harjaavat itse tai autettuna hampaat, sitten hoitajan auttamana aamupesu vannassa istuen tai lattialla seisten hoitajan tavasta riippuen. Sitten vaipat ja vaatteet päälle. Ihon hoitoon käytetään Valon -merkkistä vaseliinin kaltaista rasvaa. Aamupalalle sitten ja leikkituokio kymmeneen asti, jolloin isot toddlersit lähtevät esikouluun opettelemaan numeroita ja muita perusasioita. Pienet toddlersit ovat aamunavauksen jälkeen kehittävässä leikkituokiossa, kuten leegojen rakentelussa puolisen tuntia ja sitten ulkoleikeihin.Ulkoleikit kestävät pienillä toddlerseilla lounaaseen asti, isot todlersit jatkavat noin 11.30 jälleen luokassa oppimisen alkutaipaleen asioita ja yleensä hoitajan vetämänä. Varsinainen opettaja opettaa erityislapsia.

Aamupalaksi otin kuvassa näkyvän setin. Kylmät potut eivät täysin nappaa aamutuimaan klo 6.10, mutta mandaazit , kananmuna, makkarat ja mixed tea menee. Olen oppinut juomaan paikallisten teetä, joka ei tietysti korkeita arvosanoja saa, mutta en jaksa aina olla pyytämässä ja jäähdyttelemässä strong teata tai saisihan sitä pikakahvia, mutta tässä saa vähän maitoa ohessa. Tapa ei tule siirtymään Suomeen, sen tiedän jo nyt. Illalla ystäväksi tullut työntekijä pistäytyi mun ja vaimon luona tyttöystävänsä kanssa. Ilmeni, että työntekijän nuorempi sisko oli tänään joutunut boda-boda -onnettomuuteen ja viety district -sairaalaan. Työntekijä selitti, että hän on suvun vanhin mies ja hänen tehtävä on huolehtia sisko pois sairaalasta huomenna.Ilmeisesti enintään noin kolmekymppisen miehen isä on kuollut. Paikallinen tapa on, että sairas haetaan sairaalasta  heti kotiin, koska sairaalamaksuja ei kyetä maksamaan kuin yhdeltä yöltä Siiispä jatkohoito annetaan kotona. Muutama tonni paikallista rahaa on iso apu hänelle ja suomalaiselle vähätuloiselle opiskelijalle vajaa 20 euroa on vielä summa, jonka menetys varmuudella hyvään tarkoitukseen on siedettävissä. Tämä työntekijä joutui pyytämään huomispäivän töistä vapaaksi, jotta saa järjestettyä siskon ulos sairaalasta. 

20180413_062001.jpg

To. 12.4. Vaimon kanssa mentiin harjoittelupaikalle. Hän on laatinut suosituksia joihinkin asioihin, joita voisi muuttaa. Eräs mutisti on erityislasten joukossa. Vaimo sai häneltä ulos kuitenkin suomenkielisen sanan kun leikki lasten kanssa laskemall ykkösestä kymppiin suomen kielellä. Mutistilla puhumattomuus johtuu psyykkisistä syistä, eikä elimellistä syytä puhumattomuuteen ole olemassa. Fysioterapeutille tuli ehdotuksia ottaa käyttöön eräitä autistien kanssa kommunikoinin apuvälineitä, joita Suomessa käytössä. Marita jäi viimeisen työpäivänsä jälkeen kaupungille ja syö ulkona ryhmääni kuuluvien tyttöjen kanssa. Itse kirjoitan koko illan raporttia New Lifen johtajalle huomioistani ja esitän ehdotuksia muuttaa joitain asioita, joita voisi tehdä eri tavalla. Eka kertaa vaimo tulee pieällä yksin pois kaupungista. On sovittu, että käyttää luotettavaksi tiedettyä, harkkapaikan työntekijän ystävää tuk-tuk -kuskina. Näin tapahtui ja vaimo tuli iltakahdeksalta hotellille. Tytöt saivat leivinpaperia ja joitain sairaalatarvikkeita, joita Mikkeliläinen opettaja oli tuonut Suomessa vaimon kuljetettavaksi. Olivat kuulemma olleet ns. buddha-ravintolassa ja yllätysvetona pizza oli valikoitunut nokan eteen:)

Täytyi pestä vaatteita. On toi käsipyykkäys vähän mukavuusalueen laitamilla, mutta tää on Afrikka ja asiat on täällä osin eri tavalla kuin Suomessa. Jätin tarkoituksella kaikki bokserit kotiin, koska luontaisesti laiskana ajattelin, että niissä on enemmän kangasta ja enemmän työtä, otin siksi esihistoriallisen mallisia pikkuhousuja mukaan. Ei tuo sappisaippualla peseminen ole kovin kivaa, voisi täältä toki ostaa parempaa pesuainetta, mutta kun lähtöinfossa oli ohjeena hommata, niin minä menin uskomaan ohjeita, vaikka Kisumusta saa kaiken tarvittavan, jos leivinpaperia, Pandan lakritsaa ja ruisleipää ei lasketa mukaan...okei, on ehkä muutakin, mitä täältä ei saa, mutta kattavasti on kyllä kaupassa tavaraa.

Sain ravintolassa syöneen vaimon tuomana garlic naan -leipiä pari kappaletta syötäväksi alumiinifoliossa. Pidän noista valkosipulileivistä. Paistavat pannulla letun tapaisen leivän, joka on siis enempi suolainen syötävä, Sillä voi sitten vaikka korvata riisin tai chipsit tai ugalin eli maissipuurokakun . Tuli kyllä vieressä olevasta kaupasta haettua jäätelöä ja vähän makeita keksejä myös. Yöllä raju kaatosade, vettä tuli asunnon lattiallekin ulko-ovesta, jossa on kaato huoneeseen päin. Vaikka on katos asunnon edustalla niin raju sade tuo silti vähän vettä huoneeseen, laattalattiat on kaikissa osissa lattiaa materialina, ei kastu parketti.

20180412_170420.jpg

Pe. 13.4. Olin viimeisen päivän kuuden viikon jaksosta harkkapaikassa. Klo 7-13.30 toddlers care siis. Kovan vesisateen takia aamupäivän ulkoleikkihetki on jouduttu pitämään sisätiloissa. Nurmikko ei ehdi kuivua aamupäivällä, jotta leikkiminen olisi viisasta, etenkin nyt kun vettä sihnutti aamukymppiin asti. Olen huomannut eroja hoitajissa. Kun aamun pesutoimien jälkeen toddlersit tulevat pyyhe ympärillä yksitellen kävellen puettavaksi, ensin puetut odottavat makuuhuoneessa, kunnes kaikki 11 ovat valmiit. Toiset hoitajat saavat rauhallisella käytöksellä ja ottamalla isot toddlersit ensin, aikaan sen, että tappeluita ei juuri tule. Nämä hoitajat pitävät todlersit kiireisinä, kun heille annetaan omat vaatteet ja heidän tulee itse pukeutua kaikessa, mitä yksin osaavat tehdä. Toiset hoitajat tekevät puolesta liikaa ja säntäilevät rauhoittelemaan kuumentuneita tilanteita saaden lapset rauhattomiksi. Kyllä on suuri vaikutus, miten hoitaja osaa ottaa lapset haltuun. Toisilla on sanaton auktoriteetti, joka toimii hyvin.

Aamulla sain todistaa hellyttävää tilannetta kun nairobilainen pariskunta lähti kaksosten kanssa kotiin ryömintäikäisten unitista. Lapset on tuossa crawling children unitissa 6-12 kk välisen ikähaarukan ja ylikin, jos toddlersien unit ei vedä ja sinne ei mahdu. Olivat nimenomaan halunneet adoptoida kaksoset. Tosi lapsirakas ja mukava pariskunta, varmasti kaksoset saavat rakastavan kodin sieltä. Olivat maanantaista lähtien rakentamassa vaadittavaa bonding prosessia ja perjantaina aamusta yksi hoitaja huikkasi että twins are leaving ja tosiaan siinä pihalla toimistotyöntekijä nappasi muutaman kuvan ja lähtivät kotiin. Tiiviisti olivat viikolla sosiaalityöntekijän kanssa laittamassa vaadittavia asioita kuntoon. Sellaisia juuri kävelemään opettelevia lapsia olivat.. Heillä on mukana gate pass kun menevät portille, ilman sitä maintenance worker ei päästä lapsia portista ulos.   

Kun tuttu boda.boda -mies vei minua harkan jälkeen hotellille, ajaen jalkakäytävällä eka kilometrin, jotta pääsi keskikorokkeellisen tien sille puolelle, josta hotellille mennään, näin erikoisen saattueen. Ruumisarkku oli laitettu tuk-tukin kyytiin.Tietenkään arkku ei mahdu laitteen sisälle kokonaan, vaan osa arkusta oli ajoneuvon ulkopuolella. Kolme-neljä tuk-tukia oli saattueessa, joka liikkui hitaasti. Oli jälleen tosi raju vesisade yöllä ja vielä aamulla. Kysyin tutulta työntekijältä, miten onnettomuudessa olleen siskon kävi. Sain kuulla, että hänet oli tosiaan kotiutettu ja nyt tulee vielä muutama tonni KSH-valuuttaa löytää eli vajaa parikymmentä euroa, jotta tarvittava lääkitys saadaan käyntiin. Kun näitä kuulee, niin saa olla kiitollinen paljon parjatulle meikäläiselle terveydenhuollolle. Mutta onhan se niinkin, että vastapainoksi saamme maksaa kelpo tavalla veroja. 

Illalla kirjoitin puoli kymmeneen asti New Life Homen johtajalle raporttia. Lähetin saman tien sähköpostilla ja huokasin helpotuksesta. Sitten pakkaamaan laukkua, koska huomenna klo 10.50 Kisumun kentältä nousee kone embraer 190, johon mahtuu 100 henkeä. Sillä mennään Nairobiin ja siellä vaihdetaan konetta ja samanlaisella konella mennään Moi international kentälle Mombasaan. Tuk-tuk -kyyti on jo tilattu meitä hakemaan. Edessä on siis viikon loma harkasta.

La. 14.4. Tuk-tukilla vesisateessa lentokentälle. Kaksi turvatarkastusta. Lähtöselvitys oli nopea. Passia näyttämällä virkailija tulosti boarding passit meille. Sain kikkaltua sinetillisen litran vesipullon, joka Kisumun kentältä ostettiin, vielä Nairobissa kahden turvatarkastuksen läpi käsimatkatavaroihin. Lennolla tarjottiin vettä tai tuoremehua ja sekoituspähkinöitä, sama molemmilla lennoilla. Nairobiin kesti vajaan tunnin ja tunnin verran Moi -kentölle Mombasaan. Otettiin taksi Mombasan kentältä hotellille, 41 kilsaa matka. Emme tienneet taksiin astuesamme, että tosiaankin eto matka kestää yli kaksi tuntia, ehkä noin vartin yli kaksi tuntia. Mombasa on saari ja sieltä pääse mantereelle lautalla, joita on kuulemma neljä kaikkiaan. Nyt oli kaksi vanhaa lauttaa käytössä, molemmat lastasivat ja ajoivat vieretysten. Valtava ruuhka ihmisiä, autoja, tuk-tukeja, moottoripyöriä, rekka ja kyllä siinä oli aikamoista suhinaa kun joka suunnasta tunkivat väliin mihin pääsivät. Taksina oli pikku Nissan, meikäläistä Tiida-kaliiperia oleva pikkuauto automattilaatikolla. Ei ihan mukava takapenkki, aika ohut pehmuste ja selkänoja ei ihan kymppiä saa, mutta sillä tultiin. Eka ehkä kymmenisen kilsaa kesti reilun tunnin, lautta hidastaa kovasti. Kuski kertoi, että suunnitteilla on tehdä silta, mutta siihen menee aikaa. Taksin listahinta noille kilometreille oli meille näytetyn hinnaston mukaan 5000 KSH, mutta saatiin siitä 500 pois. Tuo 4500 KSH tekee euron kurssilla tarkasti 37,50 euroa kun Forex käyttää täällä tällä viikolla rate 120 kun euroja vaihtaa shillingeiksi. Meikäläinen taksikuski kun V70 kärrynsä tuo asiakkaan kohdalle, niin tuolla hinnalla ei pitkälle pötkitä. Tosin totta on sekin, että pienkoneella pääsee Diani beachille hintaan 2500 KSH, mutta omien aikataulujen on silloin satuttava kohdallen, me ei edes ymmärretty selvittää, lennetäänkö tuota reittiä nyt kun on low season ja turistien määrä on minimissä. Mutta elokuussa kun turistien määrä hyppää täällä pilviin, niin sitten on toinen juttu.

20180414_173030%5B1%5D.jpg

Hyvin hoidettu uima-allas. Eka päivän iltana ei ollut energiaa lähteä Intian valtamereen uimaan. Ollaan täällä sentään torstaiaamuun asti. Tihkusateista ilmaa, mutta täällä on lämmintä. Onneksi hotellihuoneessa on kattotuuletin ja ilmastointi. Jääkaappi ja kaasulla keittomahdollisuus oli kiva ylläri. Eka ilta syötiin supper ihan vaan hotellilla, ei jaksettu lähteä muualle.

20180414_170401%5B1%5D.jpg

Sivuttain olevassa  kuvassa näkyy parisänky ja vasemmalla keittonurkkaus ja kylppärin ovi taustalla. Oli jopa naisten arvostama bidee-suihku, jota ei huonoissa majoituksissa ole. Suihku on vain ylhäältä tuleva kiinteä malli, käteen ei saa käsisuihkua, mutta tällä mennään. Yksi pyyhe oli vaan varattu ja kahden hengen lakana ilman täkkiä. Emme kovasti pidä samasta lakanasta, koska yöllä se on vaihdellen jomman kumman ympärillä ja toinen yrittää nykiä laidasta, että saisi vähän itselleenkin. Täkkiä täällä ei tartte edes sadekaudella. Ollaan kuiteski eteläisellä pallonpuoliskolla, päiväntasaajan eteläpuolella, heittäisin arvion, että noin 400 kilsaa linnuntietä päiväntasaajan eteläpuolella.

Su. 15.4 Aamupala oli ihan riittävä. Kun tehtiin lähtöä, kokki tuli kysymään, otammeko kananmunaa, piti vielä pyytää paistamaan muutamat kananmunat. Paahtoleipää, hilloa, vesimeloni-ananas smoothieta, ja oli siinä joku kolmaskin hedelmä, sitten kokolihanakkeja, salaattia, pottuja ja lettuja kuten meillä. Näillä pärjättiinkin iltaneljään asti, Vettä vain lipitettiin.

20180415_124908%5B1%5D.jpg

Kuvassa näkyy Intian valtameri, jossa uimaan vaimolla oli kova halu ja sunnuntaina tämä toteutui. Rannalla oli paljon paikallisia myyjiää ja kameliajelukin. Itikanpuremiin vaimo osti myyjältä aitoja aloe vera -kasvin meheviä lehtiä. Myyjä näytti, miten kasvia käytetään. Vaimo kävi myös puolivartalohieronnassa 500 KSH hintaan. Ei kuulemma ihan suomalaisen hierojan veroinen ollut, mutta ei hintakaan, alle 5 euroa, kovin kova ole. Laitoin hotellilla itsekin aloe veraa itikan puremiin, jotka kutisivat ja pitää sanoa, että kyllä se tepsii. 

Ikävä piirre rannalla on se, että paikalliset tulevat mielellään auttamaan vaikka millä tekosyyllä ja tämä pitää tietää. Seuraavana päivänä teemme niin, että emme ota rannalle rahaa lainkaan mukaan, näin korujen ja jalkineiden kaupiaat saavat olla meistä rauhassa, samoin muut riuttojen esittelijät ja ketä toimijoita ikinä esiintyykin. Sanomme myyjille, että meillä ei ole rahaa mukana, niin uskoisin, että mielenkiinto loppuu saman tien. Vuorovesi on metka ilmiö. Täällä Dianilla meri palaa klo 3 PM mennessä siihen pisteeseen, että uiminen on lopetettava. Pitää tulla aamupäivästä seuraavana päivänä. Eka päivä meni ns. opetellessa tavoille.

Vanha sanonta meilläpäin kuuluu seuraavasti: " ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se, joka maksaa". Tämä puhki kulutettu sanonta piti meikäläisen kohdalla tänään paikalla. Tunsin itseni idiootiksi, kun olen Kisumussa ostanut vettä ruokakaupoista, joissa se on sikakallista, 5 litraa 185 KSH. . Täällä kun satuttiin menemään rautakauppaa tai olkoon sitten sekatavarakauppa, niin siellä myytiin 10 litran päppäri vettä 150 KSH hintaan, sinetti oli paikallaan,eikä pohjaan oltu tehty reikää, josta hyvä vesi valutettu pois ja johtovettä tilalle ja reikä umpeen kuumailmapistoolilla sulattamalla muovitäppä reikään. Tätä vanhaa trikkiä ei oltu käytetty, vaan vesi oli okei. Tästä kauppa ottaa oman provikan vielä, joten kun olen maksanut Kisumussa 185 KSH ylihinnan viiden litran päppäristä, niin tuli ikävä olo, enpä ole ottanut asioista selvää ja taas tietämätöntä ulkomaalaista on höynäytetty ostamaan kallista vettä. Mutta tää on tätä. Summat ei tietty ole tähtitieteellisen suuria, harmitus on osin periaatteellista laatua.

20180415_175559%5B1%5D.jpg

Kymmenen litran määrä kuluu täällä nopeammin kuin Kisumussa, koska täällä on lämpimämpää. Saa nähdä, tuleeko kaasukeitintä käytettyä. Kerta päivään on ulkona syöty. Tänään syötiin keitettyä kokolihaa syvältä lautaselta ja chapatia sn kanssa. Vaimo otti coca cola zeron ja mie puoli litraa pullovettä. Maha tuli sopivan täyteen tällä ruoalla. Lasku oli peräti 580 KSH kahdelta. Jätettiin 50 KSH tippiä, koska mielestämme hinta ja laatu oli hyvässä suhteessa.

20180415_163624%5B1%5D.jpg

 

 

 

 

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

Kuudes harjoitteluviikko 2-6.4.2018

Ma. 2.4 Olin toisen pääsiäispäivän Bethel housen poikien kanssa. Aamulla menin ensin aamuhartauteen main compoundille ja sieltä kävelin puolisen kilometriä poikien asuntolaan. Kahdeksalta oli aamupala: mixed tea ja leipää. Oleiltiin ulkona aamupalan jälkeen kunnes oli mopattu, sitten pojat jo halusivat päästä katsomaan elokuvia ja mikä heitä nyt kiinnosti, jotain paikallisia nuorisomusiikin artisteja kuuntelivat. Räppiä heidän äidinkielellä kuuntelivat myös. Ostin sunnuntaina kahdet tavalliset pelikortit ja pari kolme helppoa korttipeliä opetin heille. Pojilla on ajanvieton ongelmia luulen, sillä telkkarista näkyy vain yksi kanava. Nyt huhtikuun ajan pojilla on koulusta lomaa toukokuun alkuun, joten ajanviettoa pitäisi keksiä.

Tänään näin paikallisen tavan käsitellä tuoretta lihaa. Puolenpäivän maissa New Lifen pakettiauto ilmaantui pihaan ja sieltä tulee keittiövastaava lasten yksiköstä driverin kanssa. Tuovat nyljetyn, teurastetun vuohen ruhon sellaisenaan ilman mitään kääreitä. Kaksi poikaa ovat vastuussa keittiöstä, joten housemama määrää heidät pilkkomaan vuohen kattilaan sopiviksi paloiksi. Nurmikon päälle laitetaan aaltopahvin palanen ja työvälineenä ovat machete-veitsi ja kaksi tavallista leikkuuveitseä. Raatokärpäset pyörivät villisti lihapalasten kimpussa. Työ tehdään suorassa auringonpaistessa. Aikaa menee noin tunti tai vähän yli. Kun kaikki on pilkottu kattilaan, lisätään vain vettä kattilaan ja kattila lämpenemään.

Kämpille pääsin noin viideksi. Aloin heti paistamaan lettuja kun eräs tytöistä oli tehyt taikinan valmiiksi. Täytteeksi tuli sipulia, kurpitsaa ja papuja. Letut pysyivät huomosti kasassa ja oli vaikeuksia paistaa ja varmistaa letun eheys.  hajonneita lettuja tuli melko monta, kyllä ne kelpasi muillekin ryhmäläisille, mutta söin niitä itsekin melkoisen kasan ja jäi seuraavaksi päiväksikin vielä tähteeksi. Täytteet olivat hyviä:  lihaa ei ole pakko syödä, kyllä proteiinit löytyy muistakin lähteistä. Tämä vanha totuus tuli taas toteen näytettyä.

20180402_195057%5B1%5D.jpg

Ti. 3.4. Olin tänään erityislasten osastolla. Harmittava yhteensattuma kävi kun head nurse olisi tahtonut minut mukaan neurologiselle poliklinikalle kolmen lapsen käynnille siellä tänään. Oli asunnon muutto ja pakkausjutut tälle illalle ja keikka olisi kestänyt iltaviiteen niin jouduin sanomaan että, muuton takia en pysty tulemaan mukaan. Harmi kun juuri olin tahtonut että pääsisin näihin reissuihin mukaan mitä tulee. Olin isojen poikien hoidossa mukana, ovat pyörätuolissa kaikki kolme. Sitten on pari poikaa, jotka ovat autismikirjon diagnososin alla ja ovat koulua käyviä ja yksi pieni CP-poika. 

Menin lounastunnilta suoraan kämpille ja aloin rauhassa pakkaamaan tavaroita. Iltaviiden maissa sain pakattua ja hieman tavaraa jätin tyhjään huoneeseen, jonne siis palaan kun vaimo on poistunut Keniasta. Vaimon talviloman ajan asun erillään muusta ryhmästä. Laitoin viestiä eräälle tuk tuk -kuskille, jonka numero mulla oli, mutta hän ei vastannut, niinpä menin vain Ring Roadin varteen matkalaukun, ison kassin ja repun kanssa, Eka boda-boda -mies bongasi mut ja sovittiin satasen hinnasta. Hän köytti matkalaukun tavaratelineelle ja siinä sitä pääsin hotellille. Oma prosessi oli se, että kesti puolisen tuntia, että löysivät varauksen ja sain avainkortin ja pääsin huoneeseen. Ikävä juttu on se, että joudun kulkemaan kumipyörillä harkkapaikkaan, koska en ala kävelemään viittä kilometriä suuntaansa ainakaan aamulla. Edelliseltä majoituspaikalta oli vaivatonta kävellä keskustaan, koska oli niin lähellä. Nyt hotellilta ei tarvi lähteä ruokakauppaan, koska kauppa on aivan vieressä, mutta harkkaan ja keskustaan pitää ottaa boda-boda tai tuk-tuk. Toisaalta yhteiskäyttöinen tuk-tuk maksaa hotellilta keskustaan sen 20 KSH, joten kulkeminen ei maksa paljoa, jos hyväksyy tuntemattomia ihmisiä samaan kulkuneuvoon.

Ke. 4.4. Olin erityislasten osastolla 7-12.30 töissä ja sitten lähdin etukäteen varatulla tuk-tukilla lentokentälle vaimoa vastaan. Kuski odotteli vajaan puoli tuntia ja vaimon kone saapui noin vartin myöhässä. Sitten päästiin lähtemään hotellille. 

20180404_132635.jpg

Lentokentällä odotellessa konetta havaitsin taas yhden linnun, joka oli outo minulle. Koneen tuloa oli katsomassa iso liuta koulupukuisia koululaisia, varmaan pari-kolmekymmentä. Kentälle ei ajeta kuten meikäläiseen S-markettiin. Aseistettu poliisivartio pysäytti puomilla tuk-tukin ja kysyi millä asialla. Kun selitin, että vaimo tulossa Nairobista ja menen häntä vastaan, niin sillä selityksellä pääsi läpi, eikä ruumiintarkastusta tehty.Hotellilla käväistiin ja lähettiin takaisin keskustaan, jotta vaimolle saatiin Kenian puhelinliittymä ja datapaketti hommattua. Syötiin pizzat ja palattiin kämpille. Mullakin on matkalaukku purkamatta.

To. 5.4.menin aamulla 100 KSH maksavalla tuk-tukilla harkkaan, jossa olin 13.30 asti. Teen nyt lyhyempää päivää, että ehtii olemaan vähän aikaa vaimon kanssa. Tulin hotellille boda-bodalla. Lähdettiin sitten vaateostoksille ja muutamia hyviä vaatteita löytyi kohtuulliseen hintaan. Syötiin ravintolassa, jossa ei anneta tippiä, eikä tippiä ollut lisätty ruoan hintaan. Soitettiin meille tuttu tuk-tuk -kuski viemään hotellille. Muutamilla erityislapsilla on päiväohjelmassa kävelyharjoituksia kävelytuen kanssa. Lapsi laitetaan telineen valjaisiin, jolloin  jaloille ei tule kehon painoa ja jalkoja on helppo käyttää. Yksi lapsi seisoo seisomistuen varassa noin puolisen tuntia. Tämäkin tyttö käyttää lastenrattaita, eikä kykene itsenäiseen kävelyyn, vaikka on jo noin viisivuotias.

20180406_110116.jpg

Vähintään kerran viikossa keittiön vastaava käy autonkuljettajan kanssa ruokaostoksilla. Olen oma-aloitteisesti mennyt auttamaan tavaroiden kantamisessa sisään. Nytkin tuli säkillinen pottuja, yleensä irish potatoa ja sweet potatoa. Sitten tuo banaaniterttu on niitä keitettäviä banaaneja. Sipuleita kassillinen ja kolme vesimelonia. Niin ja jauhoja tietysti iso määrä myös jotka ei kuvassa.

Pe. 6.4. Aamulla selvisi, että torstain ja perjantain välisenä yönä poliisi oli tuonut hylätyn vauvan yövuorossa olevan sairaanhoitajan hoiviin. Nyt on seitsemän tämän vuoden puolella syntynyttä vauvaa hoidettavana. Uuden vauvan tullessa, hänet pidetään eristyksessä eri huoneessa kuin muut vauvat muutaman viikon. Aamuhartaudessa supervisor pyysi minua rukoilemaan hartauden loppurukouksen, joka tehdään piirissä sisten ja käsi kädessä. Tein työtä käskettyä, mutta koska englanti ei ole sydämeni kieli eli en ajattele englanniksi, rukoilin osin suomeksi ja osin englanniksi. Kieltaitoni on sen verran alkeellinen, että en luontaisesti ajattele englanniksi vaan äidinkielellä, siksi luulen, että puheen tuottaminen ei ole niin sujuvaa kuin sen tulisi olla. 

Menin 20 KSH maksavalla yhteistuk-tukilla Ring roadin risteykseen ja sieltä harkkapaikkaan yhden työntekjän kanssa samalla boda-bodalla kun hän sattui samaan tilanteeseen kun olin hintaa kyselemässä. Satasella mentiin noin kolme kilsaa.

Vähän ripsutteli vettä aamupäivästä, mutt asilti lähdettiin kävelyretkelle. Opettajalla oli mukana iso kuvakirja, jossa oli tarina tytöstä, joka laittoi pään päälle koriin 7 hedelmää ja villieläimet pihistivät yksi kerrallaan hedelmän korista. Lapset vastasivat, mikä eläin oli varas ja minkä hedelmän varas vei ja montako hedelmää on jäljellä jne. Vähäinen sade loppui ja emme kastuneet. Käveltiin noin puoli kilsaa ja tien laitaan nurmelle levittivät pari huopaa, joiden päälle kävelevät lapset istuivat. Rattaissa ja pyörätuolissa olevat lapset istuivat niissä missä olivat. Kahden maissa lähdin pois harkasta. Head nurse ilmoitti, että olen viimeisen viikon toddlersien kanssa. Sanoin, että tarvitsen aikaa kirjoittaa raporttia johtajalle havainnoistani. Ensi viikolle pitää open kanssa sopia aika puhelinkeskustelua varten. Tavoitteiden saavuttamisesta puhutaan. 

Hotellille ja sitten kauniimman puoliskon kanssa kaupungin keskustaan Tusky´s tavarataloon. Jotain kivoja vaatteita oli siedettävissä hinnoissa alennusmyynin takia. Naisille tosiaan löytyy kivan näköisiä afrikkalaisesta kankaasta ja kuvioista tehtyjä vaatteita. Syötiin kauppakeskuksen B-siivessä, jonka ravintola on tunnettu siitä, että siellä maan tavasta poiketen ei jätetä tippiä, kuten saatoin mainita jo jossain edellä. 

La. 7.4. Aamu-uinti altaassa, ihan kivaa teki. Laitoin aamupävällä kuntarekryn hakemukseni edistämiseksi viestiä psykiatrisen sairaalan asiakaspalvelupäällikölle. Paha mennä kuntarekryn haastattelupäiviin kun olen fyysisesti päiväntasaajalla ja pitäisi olla Kouvolassa. Tunnen itseni lähes tumpeloksi kun huhtikuun alussa mulla ei ole lukkoon lyötyä kesätyötä aimpien vuosien tavoista poiketen, mutta paikkakunnan muutto juuri ennen Afrikkaan lähtöä sotki kesätyökuvioita. Uskon, että ainakin perusperus hoitotyötä löytyy jos ei sh-sijaisuuteen onnistu pääsemään. Vanhasta kesätyöpaikasta jo puhuttiin sh-sijaisuutta kun opintopisteet riittää, mutta nyt olen ihan nollatilanteessa kun ei ole paikkakunnalla suosittelijaverkostoa. Mut ne on sitte edessä kun täältä kotiutuu toukokuun lopussa Suomeen. 

Päivällä pistäydyttiin keskustassa kun mulla on puhelimen data loppunut ja koko verkkoyhteys kadonnut, vaikka on airtimea jäljellä niin en voi soittaa. No siellä Safaricomin liikkeessä ei apua tullut. Kehotettiin tulemaan toisena päivänä. No, mun pitää maanantaina sinne mennä. Vähän kierreltiin tienvarsimyyjiä ja syötiin ravintolassa.

20180407_201301.jpg

Ajateltiin ostaa kämpille pari makeata pullaa. Pari mandazia ja noi mitä kuvassa. Toi kolmiomallinen oli rapisevan lehtitaikinan tapaista mitä kotimaassa on kaupan tähtitortut ja vastaavat. Mandazit on vähän meikäläisen munkin tapaisia mutta ei ole sokerissa pyöritelty, on kyllä rasvassa paistettu. Näitä jos vetäisi vakituisesti, saisi vesijuosta altaassa kilsan tai pari vastapainoksi. No, pitihän se paikallinen makea maistaa. Jäätelö on asiallista täällä, vaikka on sillä hintaa Suomen tasoisesti. Ei oo pakki menny sekaisin jätskeistä eikä hotellin kuumista makkaroista, joita aamupalalla toisinaan on. Huoneen hintaan kuuluva aamupala on kiva. Aamupala tosin alkaa vasta 6.30, joten töihin menevälle liian myöhään. Nyt jätinkin respaan kirjallisen toiveen, että saisi ensi viikolla aikaistetun aamupalan, saa nähdä, toimiiko.

Su. 8.4. Käytiin paikallisen nuoren parin kanssa ulkona syömässä ja hippoparkissa sekä aamusta katsomassa, millaista sunday serviceä keskustan laitamilla peltisessä pienessä kirkorakennuksessa pdetään. Musiikki ja rytmi, on siinä eroa. Kun kotimaassa vedetään urkusäestyksellä vaikka mollivetona virsi 361 Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen, on yhä hämärää? Taivaalle nostan yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan. Onhan se juhlallinen ja kaunis ja asiaa siinä sanoissa on, mutta on vähän toinen poljento, kun paikalliset taputtaen saavat sellaisen rullaavan laulun päälle, se ikäänkuin pulppuaa tsestään. Olihan siellä peltirakenteisessa kirkossa sähköinen kosketinsoitin, jolla worshipia normisti säestetään, mutta sitä ei käytetty. Tilaisuus jatkui hääjuhlalla, joten emme jääneet iltakuuteen asti paikalle.

Paikalliset ystävät hoitivat tinkimisen hippoparkissa ja sen halvempaa hintaa kuin 1500 KSH kahdelta ja vain me suomalaiset veneessä, emme saaneet, mutta suostuimme nyt tuon ulkomaalaishinnan pulittamaan. Jos veneessä olisi ollut useampia, olisi hinta ollut luultavasti huokeampi. Olihan niitä otuksia kiva bongata vedestä. Rannalla kasvaa muinaista paperin tekotarvetta eli papyrusta. Tuli oltua Viktoriajärvellä veneessä, uimaan sinne ei saa tietenkään mennä skistosomiaasin eli bilhartsian takia. Tämä tauti on malarian jälkeen yleisin trooppisten alueiden loistauti. Aiheuttajamadon toukka-aste tunkeutuu makeassa vedessä uivan ihon läpi ja saa aikaan mm. kuumetta ja virtsa- ja suolisto-ongelmia. Muutamat suomalaisetkin saavat vuosittain taudin uituaan tropiikissa makeassa vedessä.  


lauantai, 31. maaliskuu 2018

Viides harjoitteluviikko 26.3-31.3.2018

Ma. 26.3. olin vauvojen osastolla. Ei kovin näppärästi suju pienten vauvojen käsittely. Pienten ihmisten pukeminen ja vaipan vaihto on ihan tavallista työtä, mutta tottumista vaatii. Juttelin monenlaisista asioista senior supervisorin kanssa. Tutkailin lasten kansioita ja lääkitysten hoitomerkintöjä. Satuin nyt näkemään lastenlääkärinkin, käy kahdesti viikossa. General practitioner käy kolmesti viikossa, mutta ellei ole tarvetta, hän saa puhelimitse tiedon, että ei silloin tule. Tänään lähdin klo 16 pois harkasta, koska Jobiilissa alkaa syksyn harjoittelupaikkojen haku kello 17.00.

Kävelin kämpille ja laitoin lap topin valmiiksi että kun hetki koittaa, olen valmiina varaamaan paikan. Helmikuinen muutto toiseen maakuntaan aiheuttaa sen, että haen sairaalaan, jonne en ole jalallani sisään astunut koskaan elämässäni. Onneksi oma oppilaitos toimii neljällä paikkakunnalla ja mihin vain näistä kampusalueista voi haun kohdistaa. Ongelmat alkavat heti. Järjestelmään sisään kirjautuminen ei meinaa onnistua. Muka ei ole ryhmätunnusta, vaikka taatusti on asia kunnossa. Eikun uudestaan selainta päivittämään ja odottelemaan, haku pomppaa useasti pois tiedotuksella: varaus ei onnistunut, yritä uudestaan tai jotain tähän suuntaan. Raivostuttavaa. Olen varma, että hyvillä ja nopeilla yhteyksillä varaavat opiskelijat vievät parhaat paikat ja noinkohan tästä mitään tulee. Mutta ihme tapahtuu, 17:12 avautuu hetkeksi mulle tilaa ja saan hädissäni ruksattua 10 viikkoa ainoaan harkkapaikkaan, jonka sain auki, suljetulle psykiatriselle osastolle. Paikka ei ihan satasella vastaa syventävien opintojen sisältöä, mutta viitekehys on oikea ja uskon opettajan hyväksyvän tämän paikan. Siellä sitten olisin elettävän vuoden 10 viimeistä viikkoa harjoittelussa. Tahdoin tarkoituksella vetää harkkaviikot ihan vuoden loppuun, jotta jää aikaa tehdä tätä koskeva teoria kohtuullisen hyvin ja lisäksi saada opparin suunnitelma esitettyä seminaarissa. Riippuu tulevasta kesästä, miten paljon saan opparisuunnitelmaa tehtyä kuviteltujen kesätöiden ohessa. Eka kesä vuosiin, että en maaliskuussa pysty osoittamaan paikkaa, josa olen kesätöissä, kiitos muuton. Entinen kesätyöpaikka on liian kaukana.

Päivän tunteeksi kirjaan vihaisuus: eletään Suomessa, joka mainittu tietotekniikan mallimaana jne. Jo viime syksynä sai pelleillä Jobiilin kanssa ja vastuutahot eivät ole viisastuneet edellisistä ongelmista, olen tosi vihainen. Tunnustan samantien, että en itsekään osaa edes alkeellista C-kieltä, eli en koodausasioista ymmärrä mitään, mutta maassa on paljon huippuväkeä tältä alalta, miksiköhön tämä tunarointi on mahdollista. Ehkä järjestelmän omistava oppilaitos osaisi antaa jotain vastausta.

20180327_065629%5B1%5D.jpg

Kuvia en saa ottaa harkasta, mutta pihapiirin puusta nappasin kuvaan tän linnun. Kyyin englanninielistä nimeä, mutta oli outo mulle eikä jäänyt mieleen, näitä on kuulemma monia alalajeja. Mut kuiteski nätti lintu, mutta karmean paha ääni, Mikä sitte lieneekin.

Ti. 27.3. Vauvojen syöttämistä, hyssyttelyä, pukemistaja vaipanvaihtoa. Sairaanhoitaja selitti lääkkeenjakorutiinit. Sanoi, että kahden sairaanhoitajan lääketarkistusta ei käytetä. Aion loppuraportissa ehdottaa, että koska vuorossa on vain yksi sairaanhoitaja, hän jakaisi lääkket siten, että seuraava sairaanhoitaja tarkistaisi ne ja jakaisi. Tämä sopisi etenkin po. lääkkeille mutta nesteitä ei tietty oteta puolta vuorokautta ennen käyttöä valmiiksi. Kivi putosi illalla sydämeltä siinä, että sähköpostin mukaan hätäpäissä tehty varaus on pätevä.

Illalla taas ukkonen jyrisee kuten eilen illalla. Näköjään tää sadekausi on tällä kertaa tätä että pimeän aikaan tulee ukkosta ja vettä. Tunteeksi kirjaan huojennus, toi harkkapaikka rasitti tosi paljon, on nyt edes joku paikka fillarimatkan säteellä kämpiltä.

Ke. 28.3. Pääsin mukaan Children´s Chamber -nimisessä paikassa. Meitä lähti driverin lisäksi 4 henkilöä koska 4 vauvaa vietiin oikeuteen. Hylätyn vauvan laillinen huoltajuus saadaan, kun New Life Home hakee huoltajuutta kahteen kertaan. Eka kerralla niin kuin nyt oli näillä, Magistrate esitteli tuomarille jokaisen vauvan taustan, yleensä tausta oli abandoned and rescued by a good samaritan. Nämä yleensä poliisiasemalle päätyvät ja sieltä heti turvaan sopivaan paikkaan, kuten tähän mun harkkapaikkaan. Kun vauva on esitelty eka kerran oikeudessa, siinä on puilen vuoden jakso ja toki poliisi yrittää jäljittää äitiä, joskus onnsituu, usein ei ja ajan kuluttua umpeen, vauva esitetään oikeudelle uudestan ja koska huoltajaa ei olesaatu vastuuseen, huoltajuus siirtyy laillisesti tälle harkkapaikalle ja aikanaan adoption myötä sitten kasvattivanhemmille.

20180328_102248%280%29%5B1%5D.jpg

Vauvojakun oikeuteen vietiin niin nappasin auton ikkunasta joitakin kuvai matkalta. Nämä kyytiä odottavat kuskit ovat siinä tarjolla uppopäivät toisensa jälkeen, on sekin ammatti. Toisaalta, ei niitä työllistymismahiksia niin vaan ole.

Oli jännä kokemus siellä oikeudessa istua vauva sylissä. Onneksi tuomari käsitteli vauvat heti putkeen alta pois ja päästiin lähtemään siedettävän ajan päästä pois. Tää lasten tuomioistuin oli tosiaan sitä. Siellä oli poliisin vartioimina nuoria, enimmäkseen poikia, ehkä siinä 12-15 vuotiaita odottamassa asiansa käsittelyä. Mentiin jotain 9.15 paikalle ja noin puolen tunnin kuluttua kuului sisäovesta koputus ja kaikki nousivat ylös tuomarin saapuessa. Hän sitten nyökkäsi antaen näin luvan istua. Kaikki käsittelyä odottavat istuivat paikalla ja kaikki kuulivat toistensa tapauksen käsittelyn, ei yksityisyyttä. Tuomari istui pikku salin etuosassa muita ylempänä, hänen edessään oli pikku pöytä, jossa oli tuomarin avustaja, joka käsitteli papereita siinä ja sitten saman pöydän ääressä olivat asianajajat, kysyinkin harkkapaikassa, oliko se lakimies, joka esitteli vauvojen tapaukset, mutta tuota magistrate -sanaa mulle vastauksessa tarjottiin, joka puhui lasten puolesta tuomarille. Pois lähtiessä kumarrettiin kevyesti tuomarille. Olipahan tuokin kokemus nyt koettu. Ulkoisesti hyvin vaatimaton rakennus, hyvin aidattu ja poliisien vartioima toki. Loppupäivä meni totutusti vauvojen hoidon parissa. Jos aikaa jää ennen lounasta, menen syöttämään muutaman crawlersin toiselle osastolle, jonne nämäkin pikku piltit päätyvät, kunhan puoli vuotta ovat tässä babypuolella. Näen pari amerikkalaista merkittävää lahjoittajaa, ottavat joitakin kuvia ja menevät Nairobin  yksikköön täältä. Lahjoitusten varassa mennään kokonaan, lahjoittajat ovat olellinen lenkki tässä karusellissa, ilman heitä kone yskii välittömästi.

To. 29.3. Herään yöllä monta kertaa, hiottaa ja vessassa käyn muutamia kertoja. Herään vasta varalla olevaan herätyskelloon, ekana soiva kännykkä oli yöllä mennyt oudosti sekaisin (kyllä: kyseessä on windows-käyttiksellä varustettu Nokia -nimeä kantava historiallinen laite, eläkkeellä muuten, mutta hoitaa herätyskellon virkaa ja toimii siinä, kun en löydä androidiani ja pitää siihen soittaa). Olin ihan sekaisin, tosi väsynyt ja puolittain zombina tein aamutoimet ja ihmettelyyn ei ollu aikaa, aamupalaa helttaan ja tien päälle kävelemään. En varsinaisesti kokenut olevani sairas eikä kuumeinen olo. Työpaikalla kuulostelin oloa ja arvioin itseni kykeneväksi olemaan pienimpien lasten osastolla, koska laitoin oloni huonon yön piikkiin. Ei ollut oikein nälkäkään. Pakotin itseni syömään paikallista leipää ja otin teetä hitaasti juoden. Iltapäivää kohti olo parani, mutta ei niin huipuksi, että olisi ruoka maittanut illalla. Normipäivä, vauvoja hoidin, mutta väsymyksen takia työ sujui hitaammin. 

Pe. 30.3. Klo 7-18 harkassa. Alle kolmekioisen vauvan kylvettäminen ei ole kauhean sujuvaa, mutta kyllä siitä selviää näköjään. Halusin olla lääkekierron mukana, koska se ajoittuu mun harkkatuntien ulkopuolelle normaalisti. Hoitopuolen ylin johto eli johtajan rouva kävi pyytämässä lounaalle ja menin ko 13 johtajan talolle. Siellä 7 nuorta harjoitteli yhteen laulamista moniäänisesti, taitavia olivatkin, näin he lauloivat ja johtaja korjasi vähän väliä äänenkorkeutta ja lausumista: Come to the table of mercy / Prepared with the wine and the bread / All who are hungry and thirsty / Come and your soul will be fed. Ymmärsin laulun aiheen siten, että kun täällä on Good Friday niin se selittää lauluvalinnan.

20180330_134405%5B1%5D.jpg

Toi rapeakuorinen leipä, chapati se lienee, niin se on todella herkullista ja toi kastike, en sit iiä, oliko linssejä ja kikherneitä tai mitä, mutta riisin kanssa erittäin hyvää. Kastiketta santsasin pari kertaa.  Sitte oli makea pottu ja vaaleita kasviksia. Käsien pesulle ohjatiin vessaan. Mitään ruokajuomaa ei ollut, täällä ehkä syödään ilman juomaa ja teetä litkitään usein. Tällaista johtajan rouva tarjosi ja oli hyvää.

Kun tulin johtajan talolta harkkaan, hetken päästä tuli yllätys: minulle tarjottiin henkilökunnalle valmistettua ruokaa. Valkoista ugalia eli maissijauhoista tehtyä puuroa, kiinteä sellaista. Sitten oli vihreitä kasviksia ja vuohenlihaa. Ei hullumpaa, kyllä tuon vuohenlihan söi. Olin jo melko täysi aiemmasta ruoasta, joten ugalia jäi tähteeksi.

Lääkekierto oli hyvä olla mukana. Muutamille lapsille lääkkeen ottaminen vaati päättäväisiä otteita vastustelun takia. Vauvojen HIV-profylaksia menee tällä hetkellä pikatestin perusteella parille vauvalle, mutta tilanne voi muuttua kun aikaa menee - tulos voi ollakin negatiivinen myöhemmin. Tulipahan harjoiteltua erittäin hankalasti lääkettä ottavan lapsen lääkitystä.

Päivällä isot pojat ilmestyivät läheiseltä asunnoltaan tähän isompaan yksikköön. Pelailivat jalkapalloa pihassa ja kävivät katsomassa eri osastoilla olevia lapsia. Henkilökunta välillä patisteli heitä pois jos olivat tiellä liikaa.

La. 31.3. Aamulla menin aamuhartauteen ja siellä olikin kuukauden viimeisen päivän takia jokaisella puheenvuoro. Mun vuoron kohdalla kerroin, miten olen aikanaan kokenut Jumalan olemassaolon todellisena ja juuri omalla kohdalla todella todeksi, kun nyt olen mielestäni jonkun sortin seurakunta-aktiivi, ainakin näin oli ennen opintoja, jolloin oli enempi aikaa olla mukana jopa avioparityössä. Englanniksi kun mulla toi puhuminen ei ole kovin sujuvaa niin lyhyesti vain esitin pääasian, joka mulle eniten merkityksellinen. Hartauden jälkeen sain palautetta että olen kehittynyt fellowshipissä. Sanoin, että kun toi kielitaito on niin heikko niin rohkaisivat  että on sujuvoitunut. Onhan se tosi, että kun pakosti on kaikki sanottava puhuttava sllä englannilla mitä on, niin kait se ilmaisu vähitellen kehittyykin.

Hartauden jälkeen eräs työntekjä lupasi escort mut sinne isojen poikien kämpille. On muuten hieno juttu, että joku lahjoittaja oli aikanaan lahjoittanut merkittävän summan, jolla harkkapaikka saattoi ostaa poikien asuntolaksi sopivan ison omakotitalon aidatulla tontilla. Nyt siellä asuu yhdeksän poikaa, vanhin 17 täyttänyt ja nuorimmat alun toisella kymmenellä. Hyvin käyttäytyviä poikia. Paikalla on house mama, mulle sanottiin very mature hoitaja, joka osaa käsitellä poikia kuten pitää. Pojilla on vastuutehtävät ja kouluahan he käyvät arkena ja herätys täällä on tosi aikaisin koulupäivinä. Kouluaamuina hartautta ei ole, iltaisin on ja vapaapäivisin aamuin ja illoin. Sinä noin yhteentoista asti olin poikien kanssa opiskeluhuonessa, jota laittoivat siistiin kuntoon ja siinä uunoa ja jotain muistipeiä korteilla pelasivat ja uunoon otin myös osaa.

Koska olin eilen luvannut pojille, etä tuon lap topin niin pojat sitä odoti. Heillä on vanha kuvaputkitelkkari ja siinä kuulemma näkyy vain yksi kanava. Eihän heillä ole puhelimia, läppäitä tai ipadeja tai muuta. No, mie sitten jaoin omasta puhelimesta netin läppärille ja nääytin esttelyvideoita Suomesta ja sitten pojst sai katsoa youtubelta elokuvaa ja kyllä he toimintaleffoja löysivät ja samoin paikallista räppärimusiikkia. Jonkun verran veristä jälkeä siinä oli mitä pojat katsoivat, mutta heillä oli tieto, mitä etsiä, joten ehkä koulussa ovat päässeet nettiin tutustumaan kun osasivat kyllä etsiä.

Söin poikien kanssa aamupalaa, teetä ja makea pottu. Lounaalla oli siellä puoli kahden tienoilla keittobanaanista tehtyä muhennosta. Suolaa vaan siihen vähän ja vettä kyytipojaksi. Tarvitsin vettä, mutta pojista vain yksi otti mukilla vettä, mulle olisi tullut huono olo jos en juonut vähän väliä pikkuisen, vaikka sisätiloissa oltiin. Mietin päivän tunteeksi myötätuntoa. Mietin poikien tilannetta kun tulevat aikuisuuteen. Ei ketään sukulaista maassa, joka on sukukeskeinen. Ei helppo startti, mutta harkkapaikka osaa tehdä kevennetyn laskeutumisen aikuisuuteen. Mama komentaa pojat puoli viideltä iltatoimiin eli suihkuun ja sitten lounaalle. Lähden 16.40 yhden pojan saattaessa että varmasti osaan oikealle kadulle, jossa pääasiallinen harkkapaikka sijaitse. Pojille oli varattu iltaruoka varmen näköjään vajaan kilon kimpale meikäläistä jauheihaa muistuttava nyssykkä. Kuulin, että yleensä se on cow meat kun lihaa tarjotaan. Kuulemma aiemmin ollut jotain pikkukalaa, mutta nyt sitä ei ole ollut. Mutta jostain se proteiini on saatava. Leipää ei tarjottu aamupalalla eikä lounaalla, ehkä se oli varattu ltapalaksi tai lounaan kanssa. Samaa vaaleata leipää näytti olevan pahvilaatikossa, mitä olen nähnyt aiemmilla viikoilla.

Kokonaisuutena tällä viikolla on tullut uutta nähtyä ja se on toki tarkoituskin. Hieman olen jo harjaantunut näkemään hieman erilaisia tapoja hoitaa ja kohdata lasta. Yleisesti hoito on hyvälaatuista ja en osaa merkittäviä asioita sanoa, että olisi pahasti pielessä.


 

 

lauantai, 24. maaliskuu 2018

Neljäs harjoitteluviikko 19.3-24.3.2018

Ma. 19.3  aloitin toddlers unitissa. Nuo yli yksivuotiaat ovat very mobile..ovat vain silmänräpäyksen aloillaan ja taas mennään. Itkua, taistelua leluista, toisen lapsen lyömistä ja ärsyttämistä ynnä muuta...kun katselee noita pieniä lapsia, olivatpa täällä Keniassa tai Suomessa, niin samalta näyttää. Kirjasin päivän tunteeksi riittämättömyys. Hattua nostan hoitajille, joilla oltava erittäin hyvä pinna. Seurasin hoitajien työskentelyä. Ymmärsin nopeasti, miksi mulle sanottiin "don´t carry him/her." Muutama lapsi oli sellainen, joka tekeytyi avuttomaksi ja tahtoi tulla kannetuksi ja sylissä pidetyksi. Eka ajatus oli mulla että tottakai otan syliin ja lohdutan, mutta henkilökunta sanoi, että päivärytmi on pidettävä kasassa ja jatkuvasti syliin pyrkiviä on myös torjuttava, jotta aikataulut eivät pahasti petä. Havaitsin, että hoitajilla oli lempeys ja lujuus  mielestäni oikeassa suhteessa. Tosiaan hoitajat tekevät laajalla sydämellä töitä ja pitkää päivää 7-7 on vuorot. Lounastauolla näytin erityislasten osastolla omalta läppäriltä kuvia Suomesta ja joitain videoita luonnosta ja vuodenajoista. Näytän uudelleen jonain päivänä kun saadaan kaapeli läppärin ja tietokoneen väliin.

Olen paikalliseen teehen totuttautunut. Brewed tea, johon maitoa ja sokeria. Olen huomannut joinain päivinä, että ei meinaa silmät pysyä auki kun lounastauko on noin 13-14 välillä ja sitten taas töitä siitä eteenpäin. Olen syönyt tarjottua vaaleaa leipää ja omia eväitä Kyllä väsytti kun olin auttamassa päivähedelmän tarjoilussa ja syöttämisavussa ja sitten iltapäivän leikkihetkessä päivälliseen asti, joka tarjotaan klo 17.00. 

Ti 20.3 Edelleen päivän tunne on riittämättömyys. Kun vain olisi mahdollista ottaa talteen tuo lasten energia aikuisna käytettäväksi. Sairaanhoitajalta kysyin lääkitysasioista. Kuuden maissa aamulla ja illalla jaetaan lääkkeet. Kaksoistarkastusta ei ole käytössä. Jätän vaipanvaihdot hoitajille pääosin, mutta pitihän se kokeilla..on kömpelöä kun ei ole aikoihin enää tarvinnut noita juttuja hallita.  Käytän vaipanvaihdon tilanteessa hanskoja, mutta paikallisesti näin ei aina ole.

Ke. 21.3 Senior supervisor tuli hetkeksi juttelemaan kanssani. Pyysin, että hän voisi huomenna lounastauolla jutella ja kysellä jotain. Lounastauolla näytin erityislasten osastolla lisää videoita Suomesta. Kerroin jotain samalla asioista, jotka on eri tavalla kuin suomessa. Äitiyspakkaus on vaikkapa yksi erikoisuus. Hoitajat ovat niin tehokkaita, että ajoittain tulee tunne, että olen vain tiellä. Mutta harjoittelu tämä onkin vain ja minusta ei olekaan tarkoitus tulla lasten hoivan osaaja, vaan sairaanhoitaja, jonka syventävä jakso on tulevana syksynä lasten ja nuorten psykiatrinen hoitotyö. 

Noita pieneläimiä on paljon, tosin nautojakin on jonkun verran. Ja vuohia.

20180228_085926.jpg

To. 22.3 Lounastauolla senior supervisor selitti laitoksen toimintaa ja esimiessuhteita. Paikallinen tapa on, että erotessa usein paikallinen henkilö tahtoo rukoilla vierailijan puolesta ja niin nytkin. Ajattelin, että on kohteliasta tehdä samoin ja sanoin rukoilevani suomeksi hänen puolestaan niin hän saa kuulla, miltä suomen kieli kuulostaa. Halusin ottaa erityisesti puheeksi erityislasten tulevaisuuden. Hallitus ei tue heitä, vaikka lain mukaan kuulemani mukaan heille kuuluu tietty avustus, mutta nyt sitä ei ole saatu. Kaikessa ollaan lahjoitusten varassa. Aikuisikää kohti kasvavien lasten asia on jotenkin ratkaistava. Tämän harjoittelupaikan toiminta-ajatus on hylättyjen lasten pelastaminen aina adoptioon asti. Aikuiseksi kasvavat erityislapset tarvitsevat joko ympärivuorokautisen hoivan tai osa heistä tätä vähemmän tukea. Tällaisen palvelukonseptin järjestäminen on uusi asia. Tarvittaisiin kiinteistö, henkilökunta ja niin edellen. Tilanne on uusi ja tulee ratkaista muutaman vuoden kuluttua.

Pe. 23.3. Olen tänään lähdössä yövuoroon ja olen asunnolla aamupäivän. Kirjoitin harjoittelutavoitteiden lomakkeelle tietoja englanniksi. Sähkökatkon takia yhteinen päivällinen ei ehtinyt ennen lähtöäni iltakuudeksi harjoittelupaikkaan. Otin näkkileipää ja tonnikalaa. Kävelin harjoittelupaikkaan ja vauvojen osastolle oli tullut lyhyessä ajassa kolme vauvaa lisää, nyt vauvoja on kuusi kappaletta, vanhimmat tammikuussa syntyneitä. Siinä sitten headnursen kanssa hoidtaan vauvoja. Yksi vauvoista saa kuumetta yöllä ja seuraan, kuinka sister antaa parasetamoli-ibuprofeeni osaaliliuosta. Aamulla kuume on laskenut kaksi astetta ja oli 36,6. Näin myös pakallisen tavan imeä nenän eritteet pois. Kysyin valmisteesta, jota vauvat saavat ja kirjaamiskäytännöistä. Perehdyn lasten kansioihin myöhemmin, samoin treatment sheetit aion lukea läpi, jotta saan yleiskuvan lääkehoidon ja lääkärin toiminnan. Seuraan aamulääkeiden jaon valmistelut. Tosiaan ei tulostettu LÄÄKEO -välilehdeltä listaa osastolääkityksistä, vaan luettiin käsin kirjoitettua treatment sheet -korttia.

Surullista, että vauvoja hylätään. Sain kuulla, että jotkut äidit hylkäävät vauvan siinä vaiheessa, kun syntymän jälkeen on tehty HIV rapid test ja tulos ollut reaktiivinen eli positiivinen. Joissain korteissa luki, että good samaritan oli toimittanut löytämänsä vauvan poliisiasemalle. Näinkin viikolla yhtenä aamuna kun laitoksen sosiaalityöntekijä pakkasi aamulla ennen seitsemää pienen vauvan kantokassia ja valmistautui lähtemään hakemaan vauvaa, joka olikin nyt hoidettavien joukossa tänä yönä.

La 24,3. Aamuhan sieltä tuli yövuoron jälkeen. Kuten tiedetään, näitä pieniä syötetään 3 h. välein. kello aamukolmen syöttöjen jälkeen oli lupa oikaista selkää sohvalla. Sainkin nukuttua ehkä tunnin ja vartin. Toisen pätkän sain nukuttua ennen aamukuutta, ehkä puolisen tuntia. Headnurse sanoi, että hän herää vauvan itkuun ja uskaltaa ottaa torkut. Näin olikin. En ollut itse kuullut mitään kun hän oli käynyt syöttämässä ja vaipat vaihtamassa parilta vauvalta ainakin. Vauvat kun eivät aina suostu olemaan nälköisiä tarkasti kolmen tunnin välein, vaan tekevät omia sovelluksia ohjesäännöstä. Huvitti, kun pe. iltana moikkasin erityislasten osaston työntekijöitä, varoittelivat, että et pärjää aamuyöllä lyhythihaisella. Sanoin, että etsin sitten jotain. Totruus oli, että aamuviideltä, ennen auringonnousua, kun on kylmintä, oli kuiteski 18 astetta plussaa eli ihan ookoo. Sanoinkin lauantaiaamuna näille työntekijälle että ei ollut kylmä ja olin ennemminkin sweaty kuin kylmissään. Puoli kahdeksan maissa raportti päivävuoroon tulleesse sairaanhoitajalle, Sitten kämpille. Sain ihme kyllä nukuttua puoli ysistä puolille päivin. 

Söin eilistä perunasalaatia ja parsaa ja vahingossa kahden ihmisen lämpimät voileivät, toiset oli toiselle varattu. Taas oletin asioita. Jääkaapissa oli kaksi samanlaista alumiinifolioon käärittyä nyyttiä päällekkäin. Oletin, että alimmäinen on samaa kuin päällimmäinen. Alimmainen olikin mandaaseja eli paikallisia munkkeja. Piti anteeksi pyytää leipiä ilman jääneeltä. Tää yhteisöasuminen, 7 henkeä amasa talossa, teettää joskus pieniä tilanteita, joita ei oman perheen kanssa asuessa voi tulla, mutta tää oli ennalta tiedettyä ja ei siitä sen enempää. Tällä viikolla illalla usein kun pimeys tulee, niin salamoi ja ukkostaa ja sataa vettä. Päivällä ei ole tällä viikolla satanut. Kivaa, että Suomessakin alkaa kevään merkkejä kuulemaan mukaan olla, vaikka kylmää ja lunta on ihan tarpeeksi. Päivälämpötilojen kipuaminen nollan kieppeille, jopa plussalle on kiva asia. Kysyin yöllä sisteriltä, voiko joskus olla niin kylmää kuin vain plus 10 ja sanoi, että on se joskus mahdollista. Että tällei täällä. Kertoivat, että täällä oli erittäin kuivaa vielä helmikuussa mutta nyt sateet virvoittavat ja kukat kukkii kuin keväällä tai kesällä ainakin.

20180324_075302%5B1%5D.jpg

Käväisin kaupassa iltapäivästä ja kuljin pikkukatua, jonka varrella oli pikaruokaa ja varrasruokaa. Kyllä yrittivät saada syömään heillä. Mennessä kävelin keskustaan pari kilsaa, mutta tullessa pois otin boda.bodan. 50 KSH teki yhteen suuntaan matka. Onhan se erikoista ilman kypärää painella motskarin takaosassa istuen.

lauantai, 17. maaliskuu 2018

Kolmas harjoitteluviikko 12-16.3. 2018

Viikonloppuna ennen kolmannen harjoitteluviikon alkamista pistäydyin kävelemässä noin kolmen kilometrin päässä paikassa, jossa olen majoituksessa huhtikuusta suurimman osan, kun vaimo on tulossa lomallaan mua tapaamaan. Polttoaineiden hinnat ovat valuutassa KSH ja viimeksi eilen kun verkkopankissa kävin, yhdellä eurolla sai 121 Kenian shillinkiä, joten alle euron litralta maksaa toi lyijytön bensa, mutta ei vielä pärjää teille, jotka käytte Venäjällä tankkaamassa, kuten eräs hyvä ystäväni Imatralta on tehnyt jo vuosia. Taustalla näkyy tuk-tuk, joka on Piaggio -merkkinen kolmipyörä, jota kuski ohjaa kuten moottoripyörää ajetaan sarvista kääntämällä. Sitä en tiedä, miten vahteita käytetään, mutta polkupyörä parempi laite on, sillä takavuosien mainos väitti, että vain pakki puuttuu..tuk-tukista sekin löytyy. Kuvassa näkyvä epäsiisteys esimerkiksi tienlaitojen ja ojien ja muiden vastaavien suhteen on tyypillistä. Täällä poltetaan roskia yleisesti varhain aamulla tai illalla ja tien reunoilla näkyy hiiltyneitä nuotion pohjia vähän väliä. Siisteys ei ole aivan samaa tasoa kuin Suomessa, mutta hyviäkin asioita on, kuten se, että muovikassit ovat maassa kiellettyjä.

 

20180310_142903.jpg

Ma 12.3. Aloitan työt erityislasten osastolla. Esimerkiksi cerebral palsy eli CP voi olla syynä, jonka vuoksi lapsi on kyseisellä osastolla. Keniassa ei ole tavatonta, että synnytys tapahtuu ilman koulutetun midwifen läsnäoloa ja esimerkiksi erilaiset virheasennot voivat pitkittää synnytystä ja aiheuttaa hapenpuutosta syntyvälle lapselle ja sitä kautta eriasteisia aivojen vammautumisia. Yllätyin positiivisesti osaston käytännön järjestelyistä. Lapsille oli jräjestetty päivään kahdesti aisteja simuloivia harjoitteita ja lisäksi raajojen ja nivelten liikkuvuutta ylläpitävä, päivittäinen aktiviteetti hoitajien toimesta.

Ti 13.3. Vein kumpparit harkkapaikkaan niin suihkussa avustaminen sujuu kätevämmin. Paikalliset työntekijät käyttävät pääsääntöisesti varvassandaaleja, joissa isovarpaan ja seuraavan varpaan väliin tulee se tappi. Ovat lisäksi aina ilman sukkia. Ilahduin siitä, että lääkäri on paikalla päivittäin ja tekee kierroksen ja määrää lääkityksiä. Nyt viileän ilmanalan vallitessa (hehheh..päivälpt huonoimmillaankin ollut nyt sadeviikolla jotain 22-23 astetta) pikkulapset saavat vilustumisoireita ja nenät vuotaa, yskää ja lämpöä esimerkiksi esiintyy, näihin lääkäri sitten tutkittuaan lapsen, määrää käsin kirjoitetun reseptin. Päivän tunteeksi kirjasin itselleni tyytyväisyys näkemääni maan oloihin nähden voin sanoa, että tässä laitoksessa erityislapsia todella rakastetaan ja otetaan kontaktia rajoitusten sallimissa rajoissa.-

Ke 14.3. Normaalien perushoitotoimien lisäksi pääsin mukaan osastopalaveriin. Erityislasten osaston työntekijät kävivät yksilökohtaisesti lapsen tilanteen ja tarpeet läpi ja asia kirjatiin, mitä tulee tehdä jos on muuttuvia asioita. Esimerkiksi hoitokäytänteistä keskusteltiin, kuinka tietyssä tilanteessa on hyvä toimia yhteisesti sovitulla tavalla. Käytännön esimerkkinä palaverista mainittakoon esimerkiksi erään lapsen koulupuvun hankkimisen tarve. Taloudelliset raamit ovat hyvin ahtaat, siksi mahdollisia isompia tarpeita varten New Life kääntyy lahjoittajiensa puoleen. Myös pieniä keräyksiä järjestetään henkilökunnan sisäisesti.

Koska en itse ole käynyt maksullista koulua, halusin tietää, mitä ala-asteikäisen tytön koulunkäynti maksaa. Kuulin, että lapset käyvät yksityiskoulua, lienee hieman parempi laadultaan kuin hallituksen järjestämä koulu. Kolmelta kuukaudelta fee oli 20000 KSH ja loman jälkeen seuraava jakso maksaa 18000 KSH eli hinnat ovat pienipalkkaiselle henkilölle aivan liikaa. Kuulin, että sairaanhoitaja saisi noin 300 USD kuussa, mutta vähemmän vaativa työtä tekevä saisi esimerkiksi vain 10000 KSH niin jo tästä voi päätellä, että ei ihme, jos kaikki lapset eivät köyhistä perheistä pääse kouluun. Tätä samaa ongelmaa kohtasimme jo eka harkkaviikolla kun olimme tutustumassa Blue Cross -järjestön tekemään työhön. Koulupuvun hintaa en tullut kysyneeksi.

20180317_112802%5B1%5D.jpg

Majoituspäikan portista kun lähtee ulos ja vähän matkaa kävelee, niin pian alkaa kadunvarsilla näkyä kuvassa näkyviä rähjäisiä peltisiä tai puun riuúista tehtyjä koppeja, joissa sitten myydään vaatteita, hedelmiä, jopa teurastajan koju oli tällainen, lämpimässä roikkui pieni ruho naru takajalassa. Saattoi olla nyljetty vuohi. Lämpötilavaatimukset ovat näemmä tuntemattomia. Eräänä päivänä opiskelijajoukkomme oli ulkona syömässä ja muutama meistä tilasi kanaa. Ruokahalu oli koetteilla, sillä pian tilauksen jälkeen viereisessä myyntikojussa toiminut teurastaja toi pari juuri tapettua kanaa höyhenineen pesuvadissa ravintolan keittiöön. Siinä kävi ajatus, oliko näin, että tuossa ovat meille tulevat kanat, emme toki varmasti tiedä, mutta sillä kertaa kana ei maistunut niin hyvältä kuin tavallisesti ja vaikutti jopa liian vähän aikaa kypsytetyltä. Monet talot ovat hyvin rähjäisiä ulkoasultaan, mutta on hienojakin taloja visusti muurien takana. Kämpille kävellessäni noin 10 minuutin kävelymatkaa iltaviiden jälken, kastuin pahanpäiväisesti. Sade on kuitenkin lämmintä kun lämpötila on jotain 24 astetta ja ei siitä vilustunut. Sontikka pitää muistaa ottaa reppuun mukaan, mutta kun käy kaupassa niin repua aina tyhjentää tavaroista pois eikä aina tule takaisin laitettua.

To 15.3 Tänään osa henkilöstöstä oli tulipalon hallintakoulutuksessa, vaikutti olevan samanlaista kuin meillä, luennoitsija näytti samat otteet mitä Suomessa opetetaan, kuinka apua tarvitseva saadaan palavasta rakennuksesta turvaan yhden auttajan tekniikalla ja kahden auttajan tekniikalla. Sammuttimien käyttöopastus tietysti kuului mukaan. Koulutuksen jälkeen tarjottiin ruoka ja jälkiruoka. Toivat minullekin riisiä ja papukastiketta. Kastike oli niin hyvää, että lienenkö milloinkaan näin loistavaa papukastiketta saanut. Sitä kun toivat kelpo annoksen ja verensokerit nousi, niin ei meinannut silmä pysyä auki seuraavan nivelten ja lihasten liikoratoja ylläpitävän tuokion aikana. Päivän tunteksi olin kirjannut päiväkirjaan ihailu. Ajattelin mielessäni, että kyllä on ihailtavaa se, kun nekin työntekijät, jotka eivät olleet vahvuudessa vaan olivat palokoulutuksessa, tulivat väliaikoina ja koulutuksen päätteeksi moikkaamaan lapsia ja vahvuudessa olevaa henkilöstöä. On tämä erilaista tämä ihmisen kohtaaminen täällä, kätellään paljon, joskus halataan, tosi vahva sosiaalisuus. Mulla oli omissa oppimistavoitteissa yhtenä asiana yhteisöllisyydestä oppiminen, todellakin jotain olisi viemisiä tältä alueelta Suomeen. 

Pe 16.3 Nämä harkkajaksoni alussa olevat viikot olen kiertänyt eri osastoilla viikon aina yhdessä. Tänään olen viimeistä päivää erityislasten osastolla. Osa on tavallista koulua käyviä lapsia, osa jatkuvaa hoivaa vaativia. Ensi viikolla olen todlersien kanssa. Nuo yli yksivuotiaat ovat kovasti vilkkaita ja vauhtia tulee riittämään. Vastaavalta sairaanhoitajalta on paljon kysyttävää, hän heti eka viikolla kehottikin kysymään ja kyllä niin paljon asioita tehdään toisin, että kysyttävää on runsaasti. Se tuli selväksi jo eka harkkapäivänä, että potilastietoja ei kirjata sähköisesti lainkaan. Iltapäivästä konttoristi kiersi osastolla ja kyseli lasten mieltymyksiä, mistä kukin erityisesti pitää. Joku hoitosuunnitelma tai vastaava oli varmaan rakenteilla, mutta sekin aikanaan selviää. Tämä henkilö ei ole hoitotyössä mukana kuin satunnaisesti kun hänellä on siihen aikaa. Päivittäin toimistosta 2 ihmistä kiertää muistilehtiöiden kanssa ja jotain he kirjaavat, lasten määrä voisi olla yksi, onko koulussa kuinka moni tai sairaalassa osastolla tai muualla, mutta näihin perehdyn harkkani loppuviikoilla tarkemmin. Illalla syötiin pasta bolognesea ja valkosipulia ja mausteita muutenkin oli riittävästi. Tiskasin ja osallistuin ruokaostoksiin. Pikkukaupasta ei löytynyt tuorejuustoa niin meni cheddarilla tää kerta.

Kysyin fysioterapeutilta, joka on siis jatkuvasti paikalla, voinko näyttää laptopilta jotain kuvia Suomesta lapsille ja hän piti sitä hyvänä ideana ja lupasi etsiä kaapelin television ja laptopin väliin. Aikuiset, sen paremmin kuin lapsetkaan eivät ole nähneet oikeaa lunta, etsin jotain kuvia ja ehkä videoita valmiiksi. Ensi maanantaina ajattelin ottaa koneen mukaan harkkaan ja kokeilla, näkyykö telkassa nämä läppäriltä otetut jutut.

20180317_120054%5B1%5D.jpg

Nousin Kisumusta Nairobiin lähtevän valtatien yli kulkevalle kävelysillalle ja nappasin oppilaitoksen viestintäosaston toiveesta opilaitoksen mainosrepun ja harjoittelukohteen maisemista yhteiskuvan. Taustalla näkyy koilliseen, Eldoretiin päin vuorijonoa, joka on Kenian halkaiseva the Great Rift Valley, jonka korkein vuori, Mount kenya kohoaa 5199 metriin Nairobista pohjoiskoilliseen hieman päiväntasaajan eteläpuolella. Kisumu sijaitsee 1131 metriä merenpinnan yläpuolella ja maan pääkaupunki Nairobi 1795 metrin korkeudessa, jonka vuoksi pääkaupungin ilmasto on viileämpi kuin tämän Kisumun ilmasto. Vertailun vuoksi palautetaan muinaiselta yläasteelta mieliin Halti-tunturin korkeus, joka on 1324 metriä, mutta koska se on Norjan puolella vielä korkeampi, voidaan ehkä hyväksyä Ridnitsohkka, jonka huippu on 1317 metriä merenpinnasta ja kokonaan Suomen rajojen sisällä.