sunnuntai, 27. toukokuu 2018

The very last week in Africa 21-24.5.2018

Ma 21.5. Aamupalan jälkeen lähdin hiippailemaan vanhan kaupungin basaarikujille katsomaan tiistaista torstaihin varattua Airbnb -majoitusta, joka löytyikin. Seitsemän hengen ryhmämme palaa kahdeksi viimeiseksi päiväksi yhteen ja torstaina on aika kömpiä koneeseen, joka vie meidät Nairobiin odottamaan Lontooseen lähtevää konetta. Katsoin muutamasta turistikrääsää myyvästä kaupasta tuliasten hintoja. Jotain korviksia ja kietaisuvaatteita lähisukulaisille tulee ehkä hommattua. Yksi paikallinen liimautui seuraani, vaikka sanoin, että en halua maksaa oppaasta. Hän sanoi, että ei halua rahaa vaan haluaa vain puhua englantia kun hän saa puhua vain kiswahilia ja arabiaa. Onneksi rankka sadekuuro tuli ja lähdin sontikan avattua hotellille ja pääsin hänestä eroon. Ramadanin takia alkuillasta ilmestyy taateleiden myyjiä kadun laidoille, samoin zapatin ja seesamileipien ym. myyjät. Ostinkin tonnilla taateleita pienen rasian, euroissa jotain puolen euron kieppeillä. Zapatia olen ostanut päivittäin joitakin ja vähän hedelmiä ja vettä. 

Ti. 22.5. Aamupalan jälkeen pakkailin laukut valmiiksi. Kysyin yövuorossa olleelta työntekijältä, voinko notkua hotellin yleisissä tiloissa kunnes pääsen uuteen kohteeseen ja se kävi päinsä. Luovutin kämpän 10.30 am. ja sitten kulutin aikaa noin klo 1 pm. asti ja lähdin kävelemään laukun ja repun kanssa uuteen kohteseen noin 800 metriä. Kuuma auringonpaiste, joten lepäilin pariin otteeseen rantatien penkeillä. Monta kertaa kysyttiin, saako olla taksi.  Kello kahden maissa pääsin uuden majoituksen ovelle ja valvontakamerasta housekeeper näki mut ja avasi oven. Hyvä olikin, sillä siinä odotellessa kujalla olin liikkuvien kaupustelijoiden saaliina. Eräs yritti sinnikkäästi myydä musiikkia, hänellä oli cd paikallista musiikkia ja ei meinannut mennä viesti perille, että en osta. He myös vetoavat tunteisiin ja sanovat, että etkö voi tukea minua, on nälkä. Mun ongelma se ei kuiteskaan ole, että on low saeson, olen osaltani tukenut turismielinkeinoa maksamalla majoituksista, ruoasta ja vähän myös tuliaisista. 2.40 pm. tulivat muut ryhmäläiset ja saimme vuokrakohteen esittelyn. Kyse on vanhasta talosta, joka on aiemmin ollut perinteinen basaarikauppa, mutta on nyt muunnettu vuokrauskäyttään. Alakerrassa oli keittiö, pesukone ja kuivausrumpu sekä olohuoneena entinen myymälätila. Kierreportaat johtivat ylös. Toisessa kerroksessa oli pesuhuone ja 2 makuuhuonetta, joissa toisessa yksi vuode ja toisessa kaksi vuodetta, pääsin tuohon yhden hengen huoneeseen. Kolmannessa kerroksessa oli kahdessa makuuhuoneessa kaksi vuodepaikkaa molemmissa huoneissa ja kylpyhuone. Neljännessä kerroksessa, rooftopilla oli oleskelutila, pöydän ympärillä tuolit ja jääkaappi kylmiöä juomia varten. Vuokrakohteen ulko-ovesta noin 7 metrin päässä on pikkukaupan ulko-ovi. Juomista saa siis läheltä, mutta hedelmät on haettava kauempaa torilta. Joka ilta saa kaupan luota juuri paistettua leipää ja zapatia sekä paistettua kanaa, jota en uskaltanut kokeilla. 

Ke. 23.5 Aamulla seitsemältä lähdin torille. Ostin kokonaisen ananaksen ja banaaneja. Muu ryhmä lähti opastetulle kaupunkikierrokselle. Minä tapasin erään paikallisen henkilön, jota yritin tavoittaa jo viikonloppuna. Ei sitä koskaan tiedä, jos tulevaisuudessa onnistun työllistymään kehitysyhteistyöprojektiin niin tässä on yksi luotettava kontakti tälle saarelle ja Tansaniaan. Keniassa minulla on myös muutama luotettava kontakti, joista voi olla apua, jos joskus uudestaan palaan näille seuduille muussa kuin turistin roolissa. Parille sukulaiselle ostin pienet tuliaiset, vaimolle myös. Kahdesta isosta huivista, jotka käyvät kietaisuhameeksi esimerkiksi, toinen myyjä tahtoi 55000 TZS ja toinen tahtoi 20000 TZS ja koska kumpikaan ei tee hyväntekeväisyyttä turisteille, voidaan vain arvioida, onko hinnoissa valkonaamalisää. Illalla eräs ryhmäläinen ilmoitti, että huominen lento on peruttu. Oli tuuria, että hän sattui käymään sähköpostissa. Lentoyhtiö tarjosi meille seuraavaa lentoa. Annettiin viestiä, että meillä on yhteys Lontooseen ja sitä konettea emme saa missata. Lentoyhtiö rauhoitteli meitä, että aikaa on kyllä. Lähdemmekin vasta iltaseitsemältä, ja piti lähteä viittä vaile viisi.

To. 24.5. Tänään sanotaan hyvästit sansibarille. Taksit oli tilattu ja mentiin reilut pari tuntia ennen lähtöä lentokentälle. Taksi otti 30000 TZS per auto matkasta vanhasta kaupungista kentälle. Kentällä porter tuli käryn kanssa auttamaan, mutta häädimme hänet pois, ei haluta enää tippiä maksaa, vedettiin itse laukut. Kentällä oli kovasti porukkaa. Siellä oli meitä myöhemmin lähdössä suora lento Moskovaan ja venäläisiä oli tosi paljon, North wind -yhtiön iso kone oli heitä odottamassa, varsin yli 300 henkeä vetävä kone, en tunnistanut konetyyppiä. Me lähdettiin pienellä Atr 42, -potkurikoneella Nairobiin 15 minuuttia etuajassa, ilmeisesti kaikki olivat jo koneessa. Saimme selvitettyä laukut siten, että niitä ei tarvi ottaa Nairobissa haltuun, vaan menevät suoraan British airwaysin koneeseen Lontooseen ja sieltä Helsingin koneeseen. Kahdella ryhmäläisellä oli yli 23 kilon laukut. He eivät halunneet maksaa 5 dollaria ylipainokilolta, joten henkilökunnalta saadun ohjeen mukaan käsimtkatavaroihin saattoi purkaa ruumalaukusta sen verran, että painoraja saadaan kuntoon. Kaksi tyttöä sitten teki siirtotyötä ja me muut mentiin eteenpäin. Täällä ruumalaukut piti avata ja virkailija tutki laukut, niitä ei läpivalaistu. Mulla oli varmistusremmi laukun ympärillä monella solmulla, mutta kärsivällisesti vaan piti  näprätä auki. Mulla oli Neo amiseptia, käsidesiä ja hyttysmyrkkyjä, joissa on helposti syttyvän merkit, mutta virkailija ei niin tarkasti katsonut, sanoin, että aurinkorasvaa ja lääkkeitä ja vaatteita täällä on. 

Iltayhdeksän maissa oltiin Nairobissa ja turvatarkastus meni nopeasti. Söin Javahousessa kanasämpylän ja chipsit, juomaksi otin zero kokiksen. Nyt ei tullut pitkää odotusta, myymälästä ostin vettä ja vähän suklaata matkalle, vesi tosin pitikin juoda ennen turvatarkastusta, vaikka oli sinetti, ei mennyt täällä läpi. Boarding sisälsi yllättäen vielä turvatarkastuksen, mutta se meni nopeasti. Kenialaiselle tuttavalle siirsin oman airtimen mitä oli tähteenä Safaricomilta, se käy näppärästi, laitat vaan summan shillingeissä ja ohjeen mukaan tähtiä ja hashia ja vastaanottaja saa sun saldon.  Iso Boeing 737-400 lähti 23.35 kohti Lontoota. En sanut nukuttua, kun olin valinnut paikan väliseinän edestä ja siinä oli joku säilytystila ja penkkiä sai vain vähän taakse säädettyä. Siinä kärvistelin horroksessa ja selkä puutuneena. 

Pe 25.5. Suomen aikaa amukahdeksalta oltiin Lontoossa ja 13.25 Suomen aikaa lähtee kone Helsinkiin ja on siellä 16.20.  Suomeen lennettiin Airbus 320 -konetyypillä. Piti vielä Lontoon ajan takia kello siirtää pari tuntia taaksepäin, Tansania ja Kenia olivat siis samassa ajassa kuin Suomen paljon parjattu kesäaika. Vaihdoin dollarit ja Kenian setelit pois euroiksi, yksi kymppitonni Tansanian rahaa jäi lompsaan kun käyttämäni vaihtopiste ei tunnista kyseistä rahaa, ehkä Suomessa Forexilta käyn kysymässä, jos siitä pari euroa saisi. Lontoossa turvatarkastuksessa mulla oli erään ryhmäläisen reppu kannettavana ja heitin sen pokkana läpivalaisuun. No se jäi kiinni ja virkailija halusi avata sen ja selitin, että ei ole mun laukku ja omistaja lienee jo mennyt läpi. No siellä oli naisten tapan massiivinen meikkilaukku, joka pullisteli suteja ja erilaisia purnukoita ja pulloja, onnelsi olivat sallittujen kokojen puitteissa ja virkailija hyväksyi sisällön ja sanoi, että nämä olisi pitänyt olla eriteltyinä pusseissa niin ne olisi mennyt sukkana läpi. Tuli ostettua kanaleipä ja vähän vettä ja pieni määrä mkeisia tuliaisiksi. Tuntuu tosi hyvältä olla jo Lontoossa. Ajatus, että Afrikka on nyt takana, on vielä aika heikko, ei tätä heti saa kelattua kun on univelkaa viime yöltä, mutta totta se on. Tänään saan kävellä kotimaan kamaralla ja kaupassa puhua äidinkieltä. On kiva nähdä illalla vaimo, vaikka hän oli huhtikuun Keniassa lomansa aikana. Aina sitä ikävää tulee kun tuttu ja rakas ihminen on kuvioista pois.

Vaihtoblogini päättyy tähän. Eniten Afrikassa minua havahdutti äärimmäinen köyhyys ja vastakohtana erittäin huomattava vauraus. Mahtavia taloja hyvin vartioitujen muurien kätköissä. Monesti näihin vauraisiin taloihin meni loistokkaita autoja ja asukkaiden ihonväri oli usein joku muu kuin perinteinen afrikkalaisen ihonväri. Toki omassa maassamme on myös erittäin varakkaita ja loisteliaasti eläviä ihmisiä, mutta omaan kansaamme kuulivat kerjäläiset puuttuvat. Sydäntä särki nähdä ihmisten kärsivän lääkeiden puuttumisen takia esimerkiksi kovia kipuja. Ihmisten kuoleminen hoidettaviin sairauksiin rahan puuttumisen takia on tosiasia Keniassa ja monissa Afrikan maissa. Köyhillä asukkailla ei ole varaa maksaa kuukausittain terveyskortista, jolla perushoidon saisi sairastuessa. Juomaveden surkea laatu on tosiasia monissa maissa, myös Keniassa. Saamme olla kiitollisia Suomessa hyvistä pohjavesivarannoista. Minulle tuli tuttavaksi muutamia ihmisiä, joita olisi mukava nähdä joskus. Muutama heistä toivoi pääsevänsä joskus Suomea näkemään. Siellä oli eräs seurusteleva nuori pari. Vinkkasin heille, että kun menette naimisiin, ehkä voin sponsoroida häämatkaa Suomeen, mutta sanoin, että tulkaa tammikuun maissa, jotta saatte tietää jotain Suomen talvesta. Tämä blogi on vain pintaraapaisu siitä, mitä olen kokenut - matkalle kannatti lähteä ja tekisin saman ratkaisun nyt: lähtisin ilman muuta. Sanon kwaheri Kenialle nyt, saa nähdä, onko joskus mahista palata.

sunnuntai, 20. toukokuu 2018

Lomaviikko harjoittelun jälkeen 14-20.5.2018

Edeltävänä lauantaina suunnitellusti Embraer 190 laskeutui Zanzibarin saarelle, välilasku oli ensin Kilimanzaron asemalla, sekin siis Tansanian puolella. Majoituksen kautta oli tilattu kyyditys lomapaikkaan ja se tulikin. Kyytiä tarjosi moni muukin ja arveluttavia henkilöitä notkui lähellä, sai pitää varansa, kun ei tiedä, mitä olivat, lähinnä toivoivat, että saa auttaa ja maksua siitä sitten. Matka majoitukseen oli jotain päälle 40 kilometriä ja huonojen teiden takia kyllä siinä lähes se puolitoista tuntia meni. 50 USD siitä porukalla maksettiin. Tilava pakettiauto, paljon isompi perushiacea, joita täällä takseina paljon.

Ilmasto oli erilainen, tosi kostea ja lämmin yö. Aivan merenrantahiekan tuntumassa oli sitten 3 majoitusmökkiä, kaksi tytöille ja mulle oma. Ongelma oli sade. Sadetta riitti oikeastaan keskiviikkoon asti kun torstaina oli vaihto toiseen majoitukseen. Pesin muutamia vaatteita vielä lauantai-iltana., mutta ei ne kuivuneet. Tiistai-iltana sitten kuivasin ne matkasilitysraudalla. Samoissa kamppeissa tuli oltua pitempään kuin kotimaassa kun vaatteet olivat hikiset koko ajan, päivälpt siinä 29-30 ja yöllä siinä 26-27 eli pienet vuorokausivaihtelut.

20180516_084757.jpg

Respan ja yläkerrassa olevan ruokailutilan kalustus oli merihenkistä, vanhoja veneitä oli käytetty eri tavoin sisustuksessa. Taustalla näkyvän näkäräisnurkan sivuutin kokonaan, vuokraan kuuluva aamupala tuli syötyä täällä, en sitten täältä omaan laskuun muuta syönyt. Tästä oli näkymä merelle, joka tosin aamupäivällä ei ole kovin kaunis kun laskuveden jäliltä ranta on roskainen heinistä ja liejuinen alue näkyy muutaman kilsan päähän, jossa Intian valtameren tyrskyt lyövät riuttoihin. Iltapäivä parasta uintiaikaa, ei tarvi kävellä pitkälle veden luokse.

20180516_101004.jpg

Rannalla kun kävelee laskuveden aikaan niin sivuttain liikkuvien valkoisten rapujen lisäksi myös saa pitää varansa. Lasia on, mutta tässä Uhuru Beachillä Jambianissa ja sen lähellä rannat olivat suht hyvin siivottuja. Eräs ryhmämme jäsen teki virheen. Lähti aamulla paljain jaloin juoksemaan rantaa pitkin. Juoksulenkin aikana sattui ikävä episodi: merisiili oli parkkeerannut itsensä juuri siihen kohtaan, johon kyseisen kuntoilijan jalka osui maahan täydessä vauhdissa. Tulos oli 10 merisiilin piikkiä ihon sisällä. Majoituksessa oli onneksi henkilö, joka osasi paikallisen ensiavun, taisi olla papaijasta tehty voide siihen, kun ensin henkilö poisti 9 tikkua, yhden vilä jäädessä jalkaan. Seuraavana päivänä jalka oli jo parempi ja viimeinen tkku lähti pois ihon sisältä. Onneksi ei tullut lääkärireissua. Tästä oppineena uin meressä lenkkarit jalassa, joita en tosin saanut kuivaksi kahdessa vuorokaudessa, vaan jäivät kuivatettavaksi seuraavaan majoitukseen.

Torstaina ryhmämme hajaantui, kuuden henkilön suunnistaessa rantalomalle saaren pohjoisosaan. Allekirjoittanut sai merenrannasta tarpeeksi ja suuntasi kulkunsa jo Stone towniin eli Zanzibarin keskustaajaman alueelle. Maksoin 70000 TZS kyydistä eli karvan alle 30 USD. Otin pienellä lisämaksulla oman kylppärin, halvemmassa versiossa kylppäri on käytävällä.  Tulvaa oli yhdessä paikassa tiellä. Majoituin sataman lähelle, tästä vierestä lähtee lautat mantereelle Tansaniaan ja tässä aivan kohdalla on kalasatama ja hiilisatama.  Kova kuhina käy kalasatamassa aamun valjetessa ja ennen pimeää, kalastajat tuovat kalaa rantaan ja ostajia on tungokseen asti. Laskuveden takia aamulla kalanostajat kahlaavat ämpärin kansa veneelle, jopa niin kauas että uivat loppumatkan veneelle. Ämpäri täytetään veneestä ja uimari palaa lähes täyden astian kanssa rantaan.

20180519_083700.jpg

Nythän on low season ja se näkyy turistien vähäisenä määränä. Kun rantabulevardia kävelee niin taksikuskit ja oppaat ampuvat kiinni ja tarjoavat palvelujaan, samoin erilaiset paitakauppiaat ja venematkojen tarjoajat. Lähellä sijaitsee mm.vankisaari ja maustematkoja tehdään myös, saarihan on kuuluisa entisajan maustesaari, ja vieläkin. Vanhan kaupungin kapeat basaarialueet ovat täynnä turistitavaraa myyviä kauppiaita. Vaatteita, koruja, tauluja ja ties mitä. 

20180520_101851.jpg

Kuvassa näkyy leveämpi basaarialueelle johtava katu. Skootteri on oiva peli kapeilla kujilla, samoin polkupyörä. Huvikseni muutamissa rihkamamyymälässä kävin. Ehkä jotain pientä tulee ostettua kun en Keniasta ostanut matkamuistoja mitään.

Alla näkyy paikallinen bussi. Näillä paikalliset matkustavat ja tällainen on siitä kätevä, että mukaan mahtuu isot jauho- tai riisisäkit, mitä lienevät, niitä naisilla on aina kuljetettavana. Tällaiset sitten kulkevat kautta koko pääsaaren täältä keskustaajamasta alkaen. Katolle saa myös rössäkkää heitettyä.

20180520_110454.jpg

Matkustajasatamassa käy säännöllisesti mantereelle kulkevia lauttoja ja kantosiipialuksia. Alla olevassa kuvassa näkyy tästä esimerkki. Noilla katoksella varustetuilla pikkuveneillä saa sitten maksua vastaan retkellä käydä. 20 USD:lla yrittivät mulle kaupata kyytiä, en tarttunut tarjoukseen.

20180518_153810.jpg

Täällä alkoi muslimien paasto eli Ramadan keskiviikkona ja päiväsaikaaan sen takia paikallisia ravintoloita on suurin osa kiinni. On kuitenkin tarpeeksi paikkoja, jos haluaa ulkona syödä. Sunnuntaihin mennessä olen käynyt kerran ravintolassa ja muuten olen mennyt omilla ostamillani eväillä. Puolikas, hyvin paistettu kana lisukkeiden ja limpparin kera kustansi 30000 TZS eli siinä noin 14 euroa merenrantaravintolassa, joka ei selvästi ollut halvimmasta päästä. Tippiä en antanut.

20180519_085735.jpg

Veikeä lintu tuli aamupalan aikaan norkoilemaan, josko hän saisi jotain hiukopalaa, ei tippunut minulta. Muuten, olen saanut olla yksin aamupalalla to-pe, mutta lauantaina tuli kolme muuta majoitukseen, eli tämäkin noin 15 huoneiston hotelli on melko vajaalla käytöllä. Pyykkiä kyllä huoltavat joka aamu noin 3-4 henkilön edestä, en sitten tiedä, onko alakerrassa jotain halpoja huoneita paikallisille, aamupalalla en ole muita kylläkään nähnyt. Rooftopilta on kiva näkymä merelle kun aamupala on siellä ylhäällä.

Ajattelin, että sunnuntaina kurkistan, onko mitään seurakuntaelämää. Myöhästyin anglikaanien englanninkielisestä tilaisuudesta kun en tarkistanut asiaa mistään, menin aamukympiltä paikalle, sanottiin turvatarkastuspisteellä, että tilaisuus on ohi ja muunkielisiä tilaisuuksia mm. kiswahiliksi on, mutta en sitten mennyt kuuntelemaan sellaista, josta en mitään ymmärrä. Jäi sit väliin tältä kerralta. Entisellä orjakauppapaikalla on siis nykyisin kirkko. Sellainenkin löytyy täältä lähes täysin muslimienemmistöiseltä saarelta. Muita uskontoja esiintyy tosi marginaalisesti. Alla olevassa kuvassa näkyvät kajarit (äänentoistoammattilaiset saa sit sanoa, mikä tän tyyyppisen kajarin oikea nimi tarkasti on) ovat yleisiä täällä ja useita kertoja sieltä ämyristä tulee muslimien rukoushuuto.

20180520_085802.jpg

Alla on kuva siipeensä saaneesta roikasta. Siinä oli ainekset että ois saanu rynnätä sammutinta hakemaan huutaen fire, fire.

20180519_103143.jpg

Sain aikaan tulipalon poikasen lauantaina aamupäivällä, tai en ollut mielestäni muuten syypää kuin että latasin läppäriä ja kahta puhelinta eli kuorma oli naurettavan pieni.. Roikka pamahti ja siihen tuli 3-4 sentin kokoinen liekki, joka poltti muovikuorta. Tuli kiire vetää piuhaa irti ja respaan ilmoittamaan. Hyvä että olin kämpillä, tiedä mitä ois tullu. Nää brittimallin socketit on varustettu kytkimellä, joka tekee jännitteettömäksi, ehkä tulee paremmin käytettyä jatkossa sitä ominaisuutta. Sulake ei palanut ja ylikuormaa ei siis ollut. 

 

 

perjantai, 11. toukokuu 2018

Kymmenes harjoitteluviikko 7.5- 11.5.2018

Olin jo eilen eli su. 6.5 kiikuttanut opettajalle harkkapaperit allekirjoitettavaksi. Lauantaina vasta sain käännetyksi kaikki omat reflektoinnit ja omat tavoitteet englanniksi, meikäläisen rallienglanti kun on vähän sinnepäin kaikilla mitareilla niin tää meni hitaasti. Pitää tosin myöntää että on tässä puhumistaito vähän petraantunut, mutta on se edelleen aika kömpelöä kun en automaattisesti ajattele asioita englanniksi niin se hidastaa. Kävin sunnuntaiaamusta klo 8 Citam -kirkossa, koska opettajalta olin varmistanut, että hän tulee sinne, sain siellä jätettyä paperit. Hän sitten antoi kyydin keskustaan ja kävelin sieltä kaupassa käytyäni kämpille tekemään mielenterveysharkan korvaustehtävää.

Ma. 7.5. 

Olin New Lifella klo 6.40. Kamppeet päälle ja menin moikkaamaan erityislasten osastolla kouluun lähteviä tyttöjä, pojat olivat jo menneet eri kouluun. Aivan harkan alussa kolme tyttöä oli jalan virheasennon korjausleikkauksessa ja heillä oli kevytkipsi polven ja nilkan välissä 6 viikkoa ja kulkivat walkerilla silloin sisällä ja eivät olleet koulussa. Nyt vika viikolla oli kiva nähdä tytöt kun jalassa ollut kipsi oli pois ja kävelivät paremmin, yhdellä heistä tulee ilmeisesti vielä korjausleikkaus. Mulle kerrotun mukaan suomalainen lääkäri oli ollut leikkaamassa nämä tyttöjen jalat. Jonkun telkkariohjelman näin jokunen vuosi sitten, jossa kesäloman aikana eräät kirkkokunnan jäsenistöön kuuluvat lääkärit kävivät tekemässä vapaaehtoistyönä leikkauksia, nimenomaan ortopedisia leikkauksia olivat. En sitten tiedä, oliko tämä tyttöjen leikkaukset tehnyt ryhmä samaa tai muuta porukkaa, mutta hyvä joka tapauksessa, että jotkut lääkärit ovat mukana tällaisessa toiminnassa ihmisten terveyden hyväksi. 

Olin erityislasten osastolla tämän päivän. Erikoisen mukava oli nähdä kymmenen vuoden kieppeillä iältään oleva autistipoika, johon en aiemman kuuden viikon jaksolla saanut kontaktia. Nyt tuli iloisena halaamaan. Olin hyvällä mielin tästä. En ole autistien kanssa toimimisen erityisasiantuntija, mutta luottamuksen rakentaminen vie ainakin aikaa.

Senior supervisor pyysi minua mukaan the world orphans day tapahtumaan Nyamasaria primary schoolille. Olin valmis sinne menemään, pakettiautoon lastattiin monta säkillistä vaatetta, kenkiä ja leluja, jotka oli liian heikkoja New Lifen tasoon, tai kuluneisuutta vähän, mutta täysin pidettäviä vaatteita, samoin yksi syöttötuoli. Koulu oli hieno, saksalaisten rakentama, melko uusi ja siis hyvässä kunnossa. Iso juhlasali täyttyi yleisöstä kun esitykset alkoivat. Lapsilla oli paljon ohjelmaa. Sosiaalityöntekijät ja pari muuta työntekijää osallistui päivään. Komea torvisoittokunta lapsista oli paikalla ja rummun tahdissa monta sataa lasta marssivat pienehkön lenkin. Sitten takaisin ja soittokunnan johtaja ilmoitti osaston tarkastavalle henkilölle ja tarkastus suoritettiin juhlallisesti kuten presidentti tarkastaisi sotilasosastoa rivi riviltä.  Valitsin monista kuvista tänne sellaisen, että henkilöiden kasvot eivät ole juurikaan tunnistettavissa. Porukkaa oli sen verran paljon, että aina joku käveli kuvaan kun otit kuvia. Älyttömän huono tie sinne meni, Pakettiauton pohja jossain raapi maahan mutta sinne päästiin ja pois. Korkea maavara ja neliveto olisi poikaa.

20180507_113207%5B1%5D.jpg

Pyysin saada päästä kotiin kolmen äikaan, kun korvaustehtävän kirjoittaminen ahdistaa, sitä väkersin illalla. Tultiin vähän ennen kolmea takaisin harkkapaikkaan. Lounaana oli tilaisuudessa limsapullo ja vaaleaa leipää pieni pussillinen. Oikea lounas olisi pitänyt olla 1000 KSH pääsymaksuun mutta sitä ei ollut.

Ti. 8.5.

Olin taasen tänään erityislasten osastolla poikien kanssa. Henkilöstö on valittu siten tänne erityislasten osastolle, että tyttöjä hoitavat naispuoliset työntekijät ja poikia hoitavat miespuoliset työntekijät. Täällähän vanhimmat osaston asukkaat ovat jo siellä14-15 vuoden hujakoilla. Tällä viikolla ja kahdella edeltävällä samoin on ollut Leedsistä eli Englannista kotoisin oleva pariskunta auttamassa ja he ovat säännöllisiä lahjoittajia ja ovat täällä noin 3 kuukauden välein muutamia viikkoja kerrallaan. Ovat jo eläkkeellä ja heillä on joku yritys siellä kotopuolessa. Hienoa nähdä näin sydämestään työtä tukevia ihmisiä. Muutamat tytöt ryhmästämme Suomesta ovat myös tällä viikolla tutustumassa NLHT:n toimintaan. Päivärutiinit ovat melko selkeät: ekana herätellään ja autetaan pyörätuoliin pojat ja aamupapalle, avustetaan ruokailussa, käytönnössä kaikki pojat tarvitsevat täyden syöttöavun, diagnoosina esimerkiksi cerebral palsy. Aamupalana voi olla vaikka keittobanaania, protskuna kananmunaa tai herneitä/papuja kastikkeessa ja juotava puuro. Sitten aamupesulle, hampaat ekana harjataan, avustettuna suihkutuolissa tai kiinteällä, pehmustetulla pesutasolla pesu ja sitten pukeutumaan asuinhuoneen puolelle. Kaksi työntekijää kun on vahvuudessa tyttöjen ja poikien puolella, niin toinen on kylppärissä ja tuo puhtaan lapsen toisen puettavaksi. Vaippa, jos tarvitsee, iholle suojavoidetta, vaatteet päälle, sukat ja kengat jalkaan ja pyörätuoliin tai rattaisiin riippuen lapsen koosta. 

Lakanat vaihdetaan kerran viikossa, mutta kastuneet aina muulloinkin. Kello yhdeksältä alkaa päivä yhteisellä kokoontumisella ruokasalissa. Siinä opettaja, fysioterapeutti ja hoitajat ovat läsnä. Lauletaan paljon lauluja, joilla siirrytään eri toimintaan, kuten "now it's time to go to school, go to school, on this tuesday morning". Isot lapset, jotka eivät käy ulkopuolella koulussa, ovat opettajan opetuksessa mukana, siellä ovat myös vanhimmat toddlersit. Siellä käydään läpi viikonpäivät, montako lasta on mukana ja opettajalla eri teemat mitä hän kulloinkin opettaa, kuten värejä, eläinten nimiä tai kuukausia tai tunteita esimerkiksi. Sitten on palikoilla harjoittelua, palikat pitää osata laittaa kokojäörjestykseen tai värin mukaan tms. Koulunkäyntiin kykenemättömät, esimerkiksi vaikeampi kehitysvamma ja sokeus, nämä lapset ovat  kymmeneen asti aististimulaatioharjoituksessa. Kymmenen jälkeen on ulkoilu. Osa erityislapsista harjoituttaa jalkalihaksia siten, että heidät autetaan ja valjailla kiinnitetään kävelytelineeseen, johon saavat itse antaa vauhtia, hoitaja kulkee vierellä koko ajan. Eräällä on seisomistukiteline, hän ei pysty seisomaan omin lihasvoimin, mutta vartalosta tuettuna valjain hän saa oman kehon painon jalkateriin asti vaikuttamaan. Henkilökunta juo sopivassa välissä mixed tea and bread -yhdistelmää, talo tarjoaa tämän, laittavat reilusti sokeria siihen. Olen opetellut sitä juomaan, vaikka en erityisesti sitä rakasta, mutta menee se, ei jaksa vaatia strong teata itselle.

Lounaan klo 12 jälkeen on sensory room eli pimennetty huone, jonne menevät ne lapset, jotka eivät ole opetusessa mukana. Siellä on täristävä makuualusta, vaihtuvia valoja ja ääniärsykkeitä ja sitten erilaisilla palloilla ja rullilla ja riippumaton avulla annetaan ärsykkeitä rauhallisessa tahdissa. Sitten onkin aika henkilökunnan lounastauon. Tänään lähdin lounaalta pois, ajattelin nostaa pienen määrän jenkkivaluuttaa varalta kun lauantaina pitäisi olla Sansibarille lento siis harkan jälkeen lomalle.

Illan pakersin mielenterveysharkan korvaustehtävää ja vähän ennen kymmentä illalla olin saanut asiat kuntoon. Koska mulla ei ole täällä omaa, parempaa läppäriä mukana, ajattelin, että en haluaisi pelleillä oppilaitoksen nettiyhdeydessä olevan onlinewordin kanssa ja pyysin opelta armoa, että saisin lähettää työn hänelle ilman xamkin vaatimaa pitkien tehtävien asiakirjamallia ja sen mukaista asettelua. Onneksi opettaja hyväksyi tämän erityistapauksen takia, että riittää kun asiasisältö on kohdallaan. Lähetin siis open arvioitavaksi tehtävän jossa piti käsitellä harkan ajalta myönteinen ja mielteinen kokemus ja toinen näistä piti perata tosi tarkasti, ajattelu, tunteet ja sitten piti ottaa riittävästi lähteitä ja teoriaa, miksi olen toiminut kuten olen toiminut ja ajatellut kuten olen ajatellut tässä valitussa tilanteessa. Olisin päässyt paljon helpommalla olemalla läsnä mutta en ole tähän ikään mennessä osannut ratkaista sitä, miten olen fyysisesti sekä Keniassa että Suomessa. No tietty, periaatteessa videoyhteydellä ehkä olisin voinut seminaariin osallistua, kuten jihinkin luentoihinkin voi osallistua, mutta en jaksanut edes selvittää, olisiko se ollut mahdollista.

20180511_062926%5B1%5D.jpg

Sellainen henkilö, joka on nilviäisiin ja muihin vastaaviin perehtynyt, voi sitten sanoa, mikä otus tää on. Sinä se aamutuimaan puoli seitsemältä päivän valjettua oli kiivennyt compoundin muuria noin metrin morkeudelle maasta. Tuota kotiaan se raahasi selässä mukana ja pituutta sillä on noin 12-15 senttiä, olisin arvioinut, kun en viitsinyt vieraan tontin muurin viereen mennä, otin kuvan noin kolmesta metristä.

Ke. 9.5.

Olin harkassa klo 6.40-17.00. Fyssari tarjosi kyytiä omalla 100 cc motskarillaan, olin menossa main tusty's kaupan edustalla sijaitsevaan pizzaravintolaan, jonne opettaja tulee myös. Kyllä oli sadekausi saanut tulvaa aikaan, fyssari ajoi sellaista reittiä, että parissa paikassa oli reilusti vettä kadulla. Sain opelta takaisin allekirjoitetut harkkapaperit. Aamulla puoli yhdeksän maissa olin pukemassa isoa erityislasta. Ihmettelin, että  miten tuntuu kuin olisi tikku jalassa, hetkeksi kipu meni pois mutta kohta palasi. Sanoin, että pitää katsoa, mkä on jalassa. Otin sandaalin ja nilkkasukan pois. Sukan sisältä tippui lattialle tuollainen puolestoista sentin mittainen toukka. Se oli purrut pienen palan ihosta rikki, sehän se pisti jalkaan. Noin seitsemän vuotta sitten eräs lähetystehtävissä Afrikassa ollut sanoi, että aamulla tulee ensimmäiseksi ravistella kengät tyhjäksi, jos skorpioni on mennyt yöllä kenkään. Mulle Afrikka opetti, että muistapa poika tarkistaa lattialla yön olleet sukat, että ei oleyöllä mennyt toukka sukkaan. Erityispoikien hoidossa olin mukana. Klo 21 oltiin kämpillä. 150 KSH teki kolmelta tut tuk asunnolle, pyyti kahtasataa, mutta tytöt olivat tiukkana ja suostuivat vain maksamaan 150. Pizzaa piti mun ja open odottaa noin 50 minuuttia, vähän ketutti kun tytöt söivät omiaan jo siinä. Kotona kämpillä havaitsin, että ope oli yhden allekirjoituksen unohtanut, laitoin viestiä, ttä se puuttuu. Tytöt olivat iltapäivällä Orongossa lähtiäisissä, kaikki saatiin muistopaidat ja kortit sieltä.

20180511_060643%5B1%5D.jpg

Tuollainen punainen toukka oli sukan sisällä jalkaa puremassa. Näitä on asuntomme alakerran vessassa ja sieltä toukka oli tietysti tullut huoneeseeni ja sukan sisälle. Ei mtään käryä, mitä tosta toukasta isona pitäisi tulla.

to. 10.5. 

Kello yhdelksältä alkavassa erityislasten osaston aamunavauksessa oli brittirouva mukana. Osaston supervisor sanoi minulle, että saan kertoa jotain, miltä täällä new Lifessa olo on tuntunut. Menin siinä möläyttämään, että olen pitänyt siitä, että täällä on selkeä kristillinen pohja, jonka perustalle toimintaa ja työtä tehdään, pidän siksi, että olen newborn believer. Tätä ei olisi pitänyt sanoa. Brittirouva innostui ja sanoi että niinkö, en tiennyt ja kerro tästä jotain. No siinä sitten rallienglannilla selvitin, miten olen vuosia sitten päässyt irti eräästä riippuvuudesta ja yliluonnollinen tapahtuma kohdallani veti minut sitten seurakunta-aktiiviksi, nykyään tosin opiskelu on kutistanut vapaaehtoistyöt vähiin, joskus aiemmin on jopa avioliittoleirillä tullut oltua veturina. Osastolla työskentelevä fyssari tuli jälkikäteen kiittelemään, että olin puhunut hyvin ja yksinkertaisesti ja tämä oli kuuleman mukaan ollut hyvä puheenvuoro. Pitää todeta, että pakkotilanteessa englannin puhuminen on sillai hyödyksi, että väkisin niistä oppii, mutta täällä mun pitäisi olla muutama vuosi, että englanti olisi luontevaa, vaikka ääntäminen on mitä sattuu niin sujuvasti puhuvat henkilöt kyllä saavat tolkkua jopa mun puheesta. 

Ólin erityislasten kanssa klo 13 asti, jolloin johtaja oli kutsunut meidät taloonsa lounaalle, hänen vaimo on erinomainen kokki. Riisiä, herkullista herne-papukastiketta, intialaista leipää, ei lättymallista naan leipää vaan kuohkeaa, vielä lämmintä, oliko se pita vai mikä lyhyt nimi, herkullista. Alkukeitto oli ja vielä sitruunakakkua ja papaijaa jälkkäriksi. Brittipariskunta oli myös lounaalla täällä ja muutama työntekijä myös, työntekijät söivät eri tilassa. Kolmen pyörteissä olin kävellyt keskustaan ja ostin gigan verran dataa lisää puhelimeen. Olin pyytänyt yhden kolmesta  paikallisesta ystävästä lounaalle, en itse jaksanut syödä mitään, mutta siinä jutusteltiin kun hän söi ja kun rahat oli tiukalla, tarjosin hänelle, että osta kaupasta urgent needs ja niin hän teki ja maksoin hänen laskun. Jäähyväiset on toisaalta aina niin haikeita, only God knows if we sometimes meet again. 

20180510_131942%5B1%5D.jpg

Otin vain alkukeitosta ja intialaisesta leivästä kuvan, ei kehdannut enempää kuvia ottaa kun johtajan talolla lounasta syötiin, aluksi ja lopuksi rukoiltiin.

Aamupäivästä yksi työntekijä kertoi kahden kesken lyhyesti oman tarinansa. Hän oli isosta lapsikatraasta ja äiti ei pystynyt pitämään kunnon huolta, ei ruokaa kunnolla ym. Tämä tyttö päätyi kadulle ja onni oli se, että katutyöntekijät pelastivat tämän tytön ja hän ei onneksi joutunut syvälle katulasten maailmaan, liima, päihteet, hyväksikäytetyksi tuleminen ym. Hän on kiitollinen, että nyt asiat ovat kunnossa, hänellä on työpaikka ja ok elämä, kiitti Jumalaa tästä. Meikäläisittäin 15000 KSH kuukausipalkka tuntuu vaatimattomalta, mutta paikallisten tulee säätää kulut sen mukaan, näin tämä rouva sanoi palkan olevan.  Ei sillä palkalla voi asua 25000 KSH kuussa maksavassa kämpässä kuten minä tässä opiskelijana, uima-allas ulko-oven takana ja vartioitu, muurilla eristetty compound. Toi suuri lasten määrä on tosi ongelma. Köyhä perhe ei pysty kustantamaan koulumaksuja kaikille lapsille, ruoka ja vaatetus on työn takana, että olisi edes perusasiat. 

Hyviä asioita tapahtuu: tänään täällä harkkapaikassa kävi äiti, joka oli tammikuussa hylännyt lapsensa. Viranomaiset olivat saaneet hänet jäljitettyä ja nyt hän on valmis menemään oikeuteen ja tahtomaan lapsen takaisin itselleen. Tämä on erittäin toivottu tilanne, mutta äärimäisen harvinaista. Juuri tämä lapsi minulla oli sylissä kun meitä oli neljä henkilöä oikeudessa ja tuomari myönsi sen tavallisen kuusi kuukautta aikaa viranomaisille selvittää asiaa. Todella oli koskettavaa kuulla kun muistaa, miten juuri tämä poikavauva oli erittäin itkuinen, koliikin tyyppistä itkua ja sitä ei saatu rauhoittumaan, oli kuiva, oli syönyt, ei kuumetta, mutta itkua tuli. Ja nyt biologinen äiti on käynyt katsomassa lasta, jonka hylkäsi. Uskon, että ilman kyyneleitä äiti ei tilanteesta ole selvinnyt. En nähnyt itse tilannetta, koska olin alakerrassa ja lapsen ja äidin kohtaaminen tapahtui yläkerrassa. Ei voi kun iloita, että olosuhteista huolimatta äiti on nyt lapsen puolella ja haluaa hänet.

Kello 11 oli uuden lahjoituksena saadun 11 kg pesukoneen juhla. Lahjoittajat kävivät pesulassa itse näkemässä koneen olevan töissä ja sitten pihalla olevassa katoksessa heille oli vähän tarjottavaa ja johtaja piti tietysti kiitospuheen. Tuon koneen kävin itsekin katsomassa ja työntekijä sanoi, että kone pesee noin tunnissa satsin ja kun siihen menee kohtuullinen määrä pyykkiä niin on siitä iso apu. Pyykkiä on valtavasti joka päivä. Yö- ja päivävaatteet ovat vain yhden päivän kerrallaan päällä. lisäksi kangasvaipat ja petivaatteet ynnä muu.

Oli myös sellainen ilonaihe, että näin omin silmin erään pojan, jolla delayed milestones autismin takia, että hän aina konttasi menemään ja tukea vasten sitten nousi.  Nyt poika otti pieniä askeleita, ikä on siellä parin vuoden huitteilla jo. Muistan, miten tämä poika oli aina syliin pyrkimässä kun olin toddlersien puolella. Nyt hän opettelee kävelemään, erittäin kiva nähdä.

20180506_062618.jpg

Ehkä täällä on nyt tullut oltua sen verran, että erilaiset torakan tai koppakuoriaisen tapaiset otukset ei hätkäytä. En ehtinyt napata kuvaa tikkuaskin kokoisesta kopiksesta, joka paineli erityislasten osaston keittiön lattialla, oli tullut avoimesta ovesta, mutta se oli äkkiä kengällä nitistetty. Seinillä kiipeävät pikkuliskot ei tunnu enää missään.

Pe. 11.5. olin viimeisen harkkapäivän baby unitissa. Syötin ja puin vauvoja. Nyt on kolmessa viikossa tullut kolme vauvaa. Kyllä kolmepäiväinen on pieni, oli vielä navan sulkuklipsi paikoillaan. On tosi kivoja vaatteita kyllä pienillekin, tälläkin tytöllä oli pikkuruinen bolero, ihmettelin, että miten tää takki oikein on ja sanoivat, että se kuuluu olla sellainen lyhyt kun se on bolero, ei nuo naisten vaatetusasiat aivat räpsässä ole. Kuumetta oli yhdellä vauvalla ja yksi toinen oksensi juodun maidon täysin pois, tällä epäiltiin, että ei siedä laktoosia, kuten nyt on yksi muukin lapsi, hänelle jatkossa kokeillaan josko laktoositon maito pysyy vatsassa eikä aiheuta oireita. Käväisin toimistossa tekemässä pienen rahalahjoituksen harkkapaikkaan. Lahjoituksista pidetään erittäin tarkkaa kirjaa, lahjoittaja saa skannatun laskun, mitä on ostettu. Yksi supervisor valvoo muun työn ohella näitä, että lahjoittajan rahat menevät lyhentämättömänä oikeaan kohteeseen, kuten minä sanoin tässä tapauksessa vauvan nimen ja maidonkorvikkeeseen nämä rahat.

Opettaja soitti 12.03, että tavataan 12.30 Kisumu hotellin kohdalla, siihen sitten kiirehdin, vaihdoin nopeasti vaatteet ja hyvästelin osaston työntekijät ja ryntäsin toimistoon allekirjoittamaan uloskirjautumisen. Onneksi headnurse oli jo kymmenen maissa pyynnöstäni hakenut leiman tuntilistaan ja se oli valmiina niin pääsin nopeasti singahtamaan ulos. Jätin omat työvaatteet New Lifen pyykkikoriin, käyttököön kuka haluaa, mulla on toinen pari vielä kotiin vietäväksi, mtta ei sille käyttöä pitäisi olla kun viimeisen harkan teen psykiatrisessa sairaalassa ensi syksynä tai alkutalvena. Pääsinpä loppuhehkutuksista pois, olen vähän vaivautunut kun on huomion keskipisteessä. Kadulle kun pääsin, ei boda bodaa mailla halmeilla, lähdin kävelemään kiiruusti kohti keskustaa. Eka motari kun tuli vastaan niin vilkutin erittäin selvästi, tämä oli siviilipyörä, joku taiteilija, joka maalaa tauluja ja myy niitä Impala parkin lähellä tienhaarassa. Tarjosin lyhyestä matkasta 100 KSH niin suostui viemään kohtauspaikalle kun aikaa oli vähän. Onneksi tavoitin open ja sain nimen paperiin. Sitten toivotin hyvästit ja blessings hänelle ja kävin kaupassa keskustassa, sitten otin 50 KSH bod bodan kämpille. Tässä se harkka nyt oli. Viimeinen päivä takana ja New Lifen leima tuntilistassa. Kämpillä vähän ruokaa ja sitten suihkuun ja tunnin päikkäreille. Olin niin väsynyt niukoista yöunista, että oli taivaallista oikaista raato sängylle tunniksi. 

Illaksi on sitten pakkaamista. Kirjoitan tätä klo 20.50 perjantai-iltana ja tavarat on pakattu, vain läppäri ja pari laturia on tuossa odottamassa että pääsevät huomenna muiden tavaroiden seuraksi. Pitää tunnustaa, että tullessa ollut tavaramäärä ei olisi mahtunut tähän laukkuun. Lahjoitin paikalliselle henkilölle mun vanhan lentolaukun ja muutamia lämpimiä vaatteita, kuten pakasta vedetyn vetoketjullisen collegetakin ja yhdet pukukengat, jotain collegehousuja parit ja oli jotain muutakin. Säästänpä 25 dollaria kun ei mene laukkumaksua ja pienellä palkalla elävä, leskeksi jäänyttä äitiä taloudellisesti tukeva henkilö sai jotain apua itselleen. Tämä tuttava esitteli minut äidilleen, joka asuu 1500 KSH kuukausivuokralla. Alkeellisessa talossa on sähköt, mutta leskirouva ei pysty ostamaan sähköä pienillä tuloilla, mitä sipulinmyynnistä saa. Lisäksi osa lapsista vielä kouluikäisiä ja on koulumaksua ja muuta.

20180511_182810%5B1%5D.jpg

Lento on 13.55 lähtö Kisumusta eli ei edes kovin varhain tarvi nousta.

20180511_181349%5B1%5D.jpg

Tuli pidettyä tunnesyömisen perinnettä sen verran yllä, että kun sain open nimen harkkaan niin kaupasta ostin perjantaipullon asemesta suklaalevyn. 

Mutta nokka kohti uutta. Tansaniaan kuuluvalle saarelle pitäisi lauantai-iltana klo 21 kiepeillä kone laskeutua. Siellä tunetaan amerikan dollari ja tällaiset rahat. Katsoin jostain taulukosta, että toi 10000 vastaa euroissa noin 3.67 euroa eli aika suurilla luvuilla pelataan. keniassa oli helppo ottaa kaksi nollaa valuutasta pois niin sai eurot karkeasti, mutta nyt on eri juttu.

20180510_194940%5B1%5D.jpg

lauantai, 5. toukokuu 2018

Yhdeksäs harjoitteluviikko 30.4 - 5.4.2018

Ma 30.4. Synttäripäivä meni sen merkeissä, että olin muutaman suomalaisen opiskelijatytön kanssa Orongo widows and orphans -järjestön maisemissa Kisumun keskustasta noin 7 kilometriä maalle päin. Totisesti maalle, sillä tänne tullaan tuk-tukilla melko lähelle, ja loppumatka kävellään tietä, joka on maalajiltaan pikimustaa, joka tarttuu inmottavasti kenkiin. paikallisista osa kulkee tien paljain jaloin. Näin sadekaudella, kun yleensä yöllä sataa, aamulla tie on juuri sellainen saappaisiin tarttuva. Meillä oli saappaat jalassa tietä varten, Orongon piha-alueella pärjäsi sateen määrästä riippuen lenkkareilla tai tarvitsi kumpparit. Alue ehkä entistä Victoriajärven pohjaa, on niin alavaa ja kosteaa. Parissa talossa käytiin terveyskysekyä tekemässä. Iloitsin siitä, että saksalainen rouva oli lahjoittanut ison aurinkokeittimen Orongolle. Kun aurinko paistoi, siellä ugali valmistui ilman polttopuita. Saatiin lounaaksi pieniä monneja. Nämä viksiniekat oli eläviä ämpärissä aamupäivästä ja ne olivat tosi kypsäksi paistettuja, kuin suomalaiset pikkumuikut ja ne olivat suolaisia, mutta hyviä. Ugalin ja riisin kanssa ne menivät hyvin. 

20180502_112708.jpg

Kun miettii, miten naiset hengittävät savukaasujen aineosia pienissä keittokopeissa, on todella kiva nähdä savuton aurinkokeitin. Sääli näitä naisia, ei todella ole terveydelle hyväksi vetää keuhkoihin palokaasuja vuodesta toiseen. Niin ja se ympäristöjuttu..puut ovat maapallon keuhkot ja aikamenekki niden keruussa, kuten on tullut todettua jo aiemmin. Orongon keittokatos kuvassa, jossa orpolasten ruoka valmistetaan. lapset tulevat läheisestäkoulusta lounaalle tähän orpokodin pihaan, matka on luokkaa puoli kilsaa suuntaansa.

Ti. 1.5. Nyt olin vapaalla koska on yleinen labour day. Kävin syömässä main tuskys ravintolassa, matka yksin boda-bodalla maksoi 100 KSH. Paikallinen tuttava oli ottanut asiakseen käyttää mun sandaalin suutarilla. Nilkan takaa kulkeva remmi irtosi ja sen korjaus onpelukoneella maksoi 80 KSH eli alle euron. Paikallinen opettaja kävi illallisella yhteisellä asunnollamme illalla ja laittoi tyttöjen harkkapaperit kuntoon. Omani ovat vielä kesken, koska englanniksi kääntäminen on yhtä tuskaa. Söin garlic chipsit vain, koska illalla on luvassa tyttöjen laittamaa ruokaa ja suomalaisen reseptin mukaisia munkkeja.

20180503_090655.jpg

Kyyhkysiä orpokodin pihakirkon katolla. Bongarit saa määritellä oikean alalajin, en sitä tiedä.

Ke. 2.5. Tänään saimme Orongossa perusteellisen selvityksen, miten orpokotiministryn taloutta pyöritetään. Mama Florence on hoitanut asiat läpinäkyvästi ja todistettavasti. jokainen avustus pystytään yksilöimään ja osoittamaan, mihin jonkun antama avustus vaikkapa koulupukuun tai koulumaksuihin on käytetty. Erillinen kirjanpitäjä hoitaa asiat niin, että viranomaisten kanssa ei ole ollut koskaan vaikeuksia. Mama korosti sitä, että hän ei voi kristittynä maksaa lahjuksia mihinkään asioiden hoitumiseksi, vaan hoitaa asiat ja viranomaisten luvat ja tarkastusmaksut kuntoon, eikä oikaise missään, vaan tekee, kuten lakien mukaan asiat on oikein. Mama kertoi koskettavan tarinan siitä, miten eräs lapsista Orongon orpokodista sairastui vakavasti ja oli joutunut sairaalaan. Koska olot ovat köyhät, sairaalamaksuihin ei ole varaa. Orpokodin johtajana hänen tuli ratkaista, miten tilanteesta selvitään. Asian puolesta rukoiltiin ja mama sai rohkean ajatuksen mieleensä, josta meni puhumaan miehelleen. Asia oli se, voimmeko tehdä niin suuren uhrauksen, että myymme kaiken karjan: lehmät, vuohet pois ja kustannamme rahoilla pojan sairaalamaksut. Kova päätös tehtiin kuulemamme mukaan Jumalaan turvaten. Lopputulema oli se, että Orongossa ei ollut karjaa ja poika pääsi sairaalasta ja on tänään terve ja vahva. Nyt tilanne karjan suhteen on se, että kolme hiehoa on kasvamassa ja ovat pian jatkamassa sukua ja tuottamassa sen jälkeen maitoa vasikalle ja on siellä kuulemma myös lypsetty maitoa.

20180503_090539.jpg

Orpokodin pihapiirissä oleva kirkkorakennus toimii sunnuntaisin paikkana, johon alueelta kokoontuu ihmisiä sunday serviceen. Maalattia ja puiset penkit sekä peltiseinät riittävät täällä. Paikassa voi pitää tietysti myös luentoja. Mama luennoi ajoittain luonnonlääkityksestä, josta hänellä on erittäin pajon tietoa ja puutarhassa kasvaa erilaisia kasveja eri tarkoituksiin koska lääkkeisiin ei juuri ole rahaa. Illalla Mama ja ruotsalainen Ola kutsuttiin illalliselle ja munkeille yhteisasuntoomme. Täytyy 49-vuotiaallle ruotsalaiselle nostaa hattua. Rakennutti talon Orongon orpokodin tontille ja muutti sinne. Rikkinäinen elämä takana ja nyt hän kokee paikakseen olla vapaaehtoistyöntekijä lasten ja leskien hyväksi. Hän on Ruotsissa rekisteröidyn järjestön puheenjohtaja - järjestö kanavoi apua juuri tarkasti valittuihin ja dokumentoitavissa oleviin tarpeisiin, välikäsiä ei ole - lahjoitusrahat saavuttavat kohteen luotettavasti. Tämän kun on itse nähnyt, voi luottaa siihen, että monia sihteereitä ja projektijohtajia ei ensin elätetä lahjoitusvaroilla ja sitten rippuja vaan menee avun tarvitsijoille, tässä tapauksessa toiminta kestää päivänvalon kaikilla mittareilla tarkasteltuna.

To. 3.5. Tänään aamupäivä meni paljon erilaisissa keskusteluissa, mutta kun olimme jo kärsimättömiä, eikä päästä töihin, saimme nähdä autenttisen tilanteen, miten luonnonlääkinnällä ihmisiä hoidetaan. 46 -vuotias äiti oli tulut apua saamaan. Tuberkuloosiepäily oli oletus, koska tähän sopiva yskä oli jatkunut pitkään. Tähän sitten vapaaehtoistyöntekijä antoi lääkitystä tiputtaen joitakin tippoja uutetusta nesteestä kylmään veteen. Osa näistä luontaislääkkeistä on hollantilaista alkuperää, joista saimme nettisivut tutkittavaksi, jos jotain kiinnostaa.

20180503_105004.jpg

Vesi on elintärkeä juttu, kuten tiedetään. Jatkuvasti näemme, että naiset lähitaloista käyvät hakemassa vettä orongon pihapiirin kaivosta. Tämä nuori nainen tuli eka kerran ainakin neljän tyhjän vesipäppärin kanssa, vetoisuus ehkä 30 litraa ja kaivolla hän ne täytti ja nosti pään päälle ja siten kuljetti kotiinsa. Käsissä näin painavia taakkoja ei pitkään kanna, mutta afrikkalaiset naiset ovat vahvoja ja sitkeitä, tällä tavalla kulkee isoja taakkoja. En ota kantaa siihen, mikä on selkänikamien ja välilevyjen kunto kun keski-iästä käännytään vanhuuden puolelle kun tätä touhua tehdään jatkuvasti nuoresta pitäen. Tällaisessa parinkympin iässä asia ei vielä tunnu missään. Nainen on juuri poistumassa Orongon orpokodin portista pois.

Pe. 4.5. Tänään tyttöjen organisoima keräys Suomesta muuttui valuutasta tavaraksi. Suomalaiset apua antaneet olivat kerryttäneet lähelle pari tonnia meikäläistä kotivaluuttaa ja niillä rahoilla tytöt saivat paljon hyvää aikaan Orongon orpojen hyväksi. Esimerkiksi lopussa olevat patjat korvattiin uusila, samoin moskiittoverkot ja lakanat ja kenkiä iso kasa tulee uusille käyttäjille todella tarpeeseen. Joskus tulevaisuudessa haaveena on uusi asuntola, mutta nyt mennään tällä avulla.

20180504_110238.jpg

Joka nurkasta raapiva pick-up kolmen litran moottorilla selviytyi leikiten kevyen lastin tuomisesta. Kantomatkaa asuntolaan jäi noin sata metriä. Naapuruston lapsia pyykillä polun vieressä ja suomalaisia opiskelijoita valmistautumassa kantotehtävään. Patjat teetettiin mittojen mukaan ja patjan päällys on materiaalia, joka estää mahdollisen yöllisen vesivahingon pääsemisen pehmusteeseen asti. Uloin kangas on pestävissä, tosin se pitää sitten yksinkertaisella ompeleella ummistaa, mutta siihen on orpokodilla jalalla poljettava Singer.

Iltapäivästä tulin kämpille ja vetäydyin selkäpiille muutamaksi tunniksi, koska olin sopinut New Lifen headnursen kanssa, että voin tulla yövuoroon perjantaina klo 19 alkaen ja lauantaiaamuun kello seitsemään saakka. Kuvauskiellon takia en voinut ottaa nuorimmasta vauvasta kuvaa, 19.4 syntynyt tyttövauva oli nuorin asukas, seuraava olikin jo kuusiviikkoinen poika. Kun näitä syötti ja vaippaa vaihtoi, niin taas tuli mieleen, että kyllä se on pienestä kun kohdun ulkopuolella elämä alkaa. Ovat ne niin ihania, että ihan näistä ilahtuu. Etenkin kun tietää, että saavat new Lifella asianmukaisen hoidon. Tuo kuusiviikkoinen oli juuri perjantaina saanut IV-antibioottia ripuliin ja nesteytystä tietysti samalla. Oli jo kohentumassa, mutta kyllä otti aikaa, että sai imettyä 1 oz verran maitoa.

La. 5.4. Yövuorosta tultua piti ottaa unta jokunen tunti. Tytyön olivat pitäneet illalla läksiäisiä joillekin pihapiirin henkilöille ja sain maistella rocky road. makeisia. Olivat hyviä, sulatettua suklaata ja pähkinää ainakin, toivottavasti reseptit tulee jossain vaiheessa pilveen kaikkien halukkaiden luettavaksi. Ovat taitavia nämä tytyöt tkemään ruokaa, sekä suolaista että makeaa. Munkitkin olivat kuin aikanaan äidin tekemät, tosin tekee vaimokin yhtä hyvin, mutta tuli ihan lapsuus ja kookosrasvassa keitetyt munkit mieleen kun Keniassa söi 1.5 munkkeja, siis vappuna.

20180505_130541.jpg

Jääkaapin sisällä leivinlaudalla olevat herkut ovat siis erittäin hyviä, ehkä niissä on jokunenkalori, mutta ei näitä vedetä joka viikko.

 

lauantai, 28. huhtikuu 2018

Kahdeksas harjoitteluviikko 23.4 - 28.4.2018

Ma. 23.4.

Osa ryhmäämme kuuluvista tytöistä on jo ollut mutaman viikon Orongon yhteisössä ja minä liityin heidän joukkoonsä tänään. Orongon keskushahmo on rouva Florence O Gundo, joka yli 70 -vuotiaana vaikuttaa ikäistään nuoremmalta ja yllättävän pirteä ja touhukas mama hän onkin. Hänellä on paljon tietoa luonnonkasvien käytöstä lääkinnässä. Hän esitteli muutaman kasvin meille, muun muassa sellaisen, jota käyttämällä henkilö pääsi irti s.c. -insuliinipistoksista. Todella hieno asia. Orongosta löytyy verensokerin pikamittari ja verenpainemittari, joilla saadaan edes joitain perusasioita tarkistettua. Sairaat hakeutuvat Orongon toimistoon ja monesti rahattomina saavat jotain luontaista lääkitystä. Kylän terveysasema on melko lähellä, jossa voidaan ultraäänilaitteella tutkia potilasta, mutta potilaalla tulee olla rahaa joitakin satoja shillinkejä, ilmaiseksi on turha pyrkiä tutkittavaksi.

Orongo widows and orphans pitää sisällään sitä, että orpoja lapsia kasvatetaan ja tuetaan isoksi asti. Poikia ja tyttöjä asuu eri asuntolassa kumpaakin sukupuolta,  yhteensä kolmekymmnetä, joista 11 tyttöjä. Lisäksi ympäristössä on kymmenittäin taloja, joissa monissa asuu iäkkäitä ihmisiä, joilla saattaa olla melko pieniä lapsia muutamia huollettavana, koska vanhempia ei ole tai eivät pysty huolehtimaan lapsista. Eräskin äiti oli nostanut kytkintä ja jättänyt lapset isovanhemmille, en nyt tätä muista, oliko mies kuollut vai oliko avioero tullut, mutta pokkana vaan äiti päätti lähteä ilman lapsia.

20180423_134415%5B1%5D.jpg

Poikittain olevasta kuvasta selviävät Orongon visio, missio ja keskeiset toiminnot. Kristillinen arvopohja näkyy poikittain asetetussa keltaisessa kartongissa, joka kuvaa ristin poikkipuuta. Osin näkyvä motto kertoo sen, että autetaan nyt ja tehdään se, mitä nykyisillä resursseilla on tehtävissä, eikä jäädä toimettomana odottamaan parempaa aikaa auttamiselle. Mama sanoikin, että häntä kannustaa toimimaan mm. tämä Raamatun kohta (Matthew 25: 34-36 ESV) Then the King will say to those on his right, ‘Come, you who are blessed by my Father, inherit the kingdom prepared for you from the foundation of the world. For I was hungry and you gave me food, I was thirsty and you gave me drink, I was a stranger and you welcomed me, I was naked and you clothed me, I was sick and you visited me, I was in prison and you came to me.’

Ti. 24.4.

Loistava keksintö on ollut se, että proteiinin lähteeksi on yhdeltä osin valittu crickets. Mailla asuneet voinevat muistaa, kuinka ärsyttävä tuo koirassirkkojen hankausääni onkaan. Mama Florence kertoi, että aikuiset sirkat upotetaan pariksi sekunniksi kiehuvaan veteen, sitten kylmään veteen. Tämän jälkeen ne voidaan kuivata ja jauhaa jauhoksi, toki voi paistaa sellaisenaan pannullakin.

20180423_124331%5B1%5D.jpg

Muutama haastattelu tehdään päivässä ja mahdollisesti muuta, mitä mamalla on suunniteltuna. Tytöt kertoivat, että olivat päässeet siistimään taloa, johon muutti ruotsalainen vapaaehtoistyöntekijä. Tapasin miehen heti ensimmäisenä päivänä. Itse HIV-positiivinen mies on juuri muuttanut Keniaan ja Orongoon, Kertoi viime syyskuussa käyneensä eka kerran Orongossa ja oli menettänyt sydämensä Orongon orvoille lapsille. Hän on ruotsalaisen yhdistyksen puheenjohtaja, joka auttaa Orongoa ja kerää varoja ja muuta tukea Orongon hyväksi. Alla olevassa kuvassa hän näkyy selin kameraan vasemmassa alalaidassa.

20180425_131901%5B1%5D.jpg

Ke. 25.4. Keskiviikkona olimme YWCA -järjestön vuosikokouksessa, jossa lopuksi uudet jäsent otettin yhteyteen mukaan. Mama Florence näkyy punaisessa hameessa pitäen paperia selän takana. Hyvä ja rohkaiseva puhe kuultiin. Liikaa tapahtuu pahoja asioita vielä naisille, mutta nämä henkilöt haluavat omalla paikallaan vaikuttaa, että järjestön arvot etenevät yhteiskunnassa ja paikallistasolla. Maailmanlaajuinen järjestön arvopohja tiivistetään Raamatusta löytyvään jakeeseen Zec. 4:6, joka on KJV-käännöksen mukaan Not by might, nor by power, but by my spirit, saith the Lord of hosts. 

Mottona järjestön toiminnassa on find your voice - tell your story. Lyhyen hartauden pitänyt pastori liikutti monia. Kelvottoman isän lapsesta tuli jotain, koska äiti päätti, että maksoi mitä maksoi, vaatipa mitä uhrauksia vaan, tämä poika on saatava koulutettua ja niin pojasta tuli kouluja kiertävä pastori, joka esimerkillään ja omalla kertomuksella pyrkii vaikuttamaan nuorten asenteisiin, jotta tekisivät hyviä elämänvalintoja. Päivän päätteeksi tarjottiin lounas. Otin tietoisesti valkoista ugalia pienen palan ja ajan kanssa se katosi lautaselta. En tosin itse aivan kympn arvosanaa tälle anna, mutta kyllä sillä nälkä siirtää, perussafkaa täällä.

To. 26.4. Olin yksin tulkkina toimivat Stephenin kanssa. Kumpparit olivat ihan tarpeen, mutaiset tiet ja liejuiset polut ovat tosi kamalia. Parissa paikassa käytiin, ekassa tarjottiin riisiä meille, tokassa maallikkouskova piti alkuun kunnon palopuhen ja antoi traktaatin. Kylä se sydäntä repii, kun satasen tai parin puute on että pääsisi lääkärin katsottavana käymään. Jätin molempiin paikkoihin parasetamolia ja toiseen myös ibuprofeenia. Raskaan työn kuluttamat polvinivelet kun ovat jatkuvasti kipeät niin sano siinä nyt sitten jotain. 

20180427_115847%5B1%5D.jpg

Pe. 27.4. 

Parissa talossa käytiin aamusta ja kello 11 tuli aurinkohellan esittelijät saksalaisen henkilön johdolla. Jätemateriaalista voi koota alumiiniteipillä vuoratun kaukalon ja sillä voi keittää mietoa lämpöä tarvitsevia ruokia. Kuvassa näkyvä iso malli on tehokas ja nopea. Pienen perheen hellan saksalainen henkilö arveli saavan noin 30 eurolla. Mama rukoilee ja toivoo, että saadaan kerättyä raha aurinkohelloihin, jotta naiset vapautuisivat puun keräämiseltä muihin töihin.

20180424_113901%5B1%5D.jpg

Tässä kuvassa on iäkäs rouva, joka asustaa kroonista sairautta sairastavan tyttönsä kanssa.Ajoittain tytär pystyy auttamaan äitiä, välillä taas ei pysty olemaan keittiötehtävissä mukana. Asunnot ovat vaatimattomia.

La. 28.4. Harjoittelusta vapaata. Vähän pakkailin tavaroita ja paikallinen ystävä ehdotti, että käydään 7. päivän adventistien tilaisuudessa, Heillehän lauantai on pyhäpäivä. Sateiden takia liejuiset tiet, ei yllätys. Tuli käytyä näkemässä tämäkin seurakuntayhteys. Saarna oli Mark 10: 46-52 sokean parantamisesta, erittäin havainnollinen saarna, joka ei jättänyt kuulijoita kylmäksi. Illalla vähän kirjoittelin harjoittelupapareita, jäänyt vähän roikkumaan, mutta täytyy ne saada kirjoitettua valmiiksi. Harjoitteluviikot käyvät vähiin ja jossain vaiheessa paikallisen opettajan nimikirjoitusta pitää kysyä.

 

 

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Blogi-arkisto

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista

  • Linkkilista