26.2 mentiin suomalaisen opettajan (joka on täällä 2 ensimmäistä viikkoa kanssamme) kanssa kuunteleman Maseno Universityn opiskelijoiden harjoitteluraportteja. He olivat tehneet kirjallisen raportin ja lisäksi PowerPoint-esitykset ja kukin opiskelija piti noin 10-15 minuutin esityksen, jota opiskelijat ja opettajat kommentoivat ja kysyivät. Eka päivä oli lyhyt, loppui puolenpäivän kieppeillä. Yliopistolla sai hyvän kuvan opiskelijoiden toiletista. Ei paperia, ei alas laskettavaa rinkiä. Miesten vessan seinällä ol auki murrettu ja tyhjennetty kondomiautomaatti. AIDS onkin suuri ongelma maassa, joten lisääntymistoimintoja harrastavien kannattaa suojautua asianmukaisesti. Havaitsin sen, että paikallist puhuvat erittäin hiljaisella äänella, lisäksi taustamelu liikenteestä ja ihmisten puheesta aiheuttaa, että en tosiaankaan kuunnut kuin murto-osan puhutusta. Lisäksi ansentti täällä on erilainen kuin koulussa opeteltu brittiääntäminen.
27.2 Paikallinen yliopiston opettaja on koordinaattorina ja huolehtii harjoitteluistamme. Hänen johdollaan menimme tiistaiaamuna matutulla Blue Cross -keskukseen, joka on lapsia auttava järjestö. Sen toiminta sisältää mm. katulapsen auttamistyötä ruoan jakamista ja luottamuksen rakentamista, jotta heitä saataisiin autettua pois kadulta takaisin perheisiin ja irti liiman haistelelusta, joka vaurioittaa elimistöä monin tavoin, ei ainoastaan aivoja ja keskushermostoa. Poikien joutuminen kadulle voi johtua mm. siitä, että pariskunta eroaa ja uusi mies ei hyväksy perheesen toisen miehen poikaa. Biologisesta isästä ei yleensä ole huoltajaksi esimerkiksi alkoholinkäytön ja väkivaltaisuuden takia.
Blue cross ylläpitää myös poikien asuntolaa, jonne voi ottaa enintään 20 poikaa. Poikien tarinat ovat surullisia: koti on pitänyt jättää jostain syystä. Tähän asuntolan päässeet pojat saavat asunnon, ruoan ja heille hankitaan koulupuvut ja oppikirjat, jotta he pääsevät kouluun. Sosiaalityöntekijät kertoivat, että kouluun pääsemistä pidetään erittäin tärkeänä ja järjestö tukee lapsia koulunkäynnissä myös perheissä, joissa esimerkiksi taloudellisesti on niin tiukkaa, että koulunkäynti ei muuten onnistuisi. Järjestö tukee päihteettömyyttä. Saimme vierailla entisen alkoholistin kotona, joka kertoi toipumistiestään kuiville ja sen tien vaikeuksista. Samalla hän oli ylpeä isä, sillä lapsi oli Blue Crossin tuen auttamana päässyt kouluun ja menestynyt hyvin. Oli hienoa kuulla hyviä tarinoita siitä, miten järjstön apu on todella auttanut ja yhden ihmisen tai perhekunnan tilanne on helpottunut.
Kuvassa suomalainen opettaja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:in Mikkelin kampukselta keskustelee Blue Cross -järjestön Kisumun toimipisteen johtajan kanssa. Oikealla valkopaitaiset miehet ovat sosiaalityöntekijöitä, joiden mukana saimme käydä muutamissa kodeissa, jotka ovat järjestön toiminnan piirissä. Hetki kuvan ottamisen jälkeen jalkauduimme kentälle ja kävimme yli 600 oppilaan koulussa ja muutamassa kodissa.
28.2 keskiviikkona kävimme sosiaalityöntekijöiden johdolla perheissä, jotka ovat mukana järjestön tukiohjelmassa. Vähävaraisissa perheissä oli lehmänlannasta rakennetut seinät, jotka tukeutuivat puisiin riukuihin kuivuneen lannan sisällä. Varakkaammissa perheissä oli betonilattia ja betonilla rapatut seinät. Kaikissa kodeissa ei ollut lipastoa, jossa esimerkiksi astioita pidetään, mutta näimme myös osassa kodeista sähkövalot, jollakin valonlähteenä oli myrskylyhty. Ruoka valmistettiin ulkona, lämmönlähteenä ovat hiilet tai poltettu puu. Talot olivat pieniä. Oleskelutila täyttyi pöydästä ja nojatuoleista tai muista tuoleista. Sen lisäksi tavallinen talo sisälsi pienen keittiösopen ja makuusopen. Puhelimet löytyivät isommilta lapsilta ja aikuisilta. Mitään sähköllä toimivia laitteita valaisinta lukuun ottamatta en nähnyt.
Kuvassa valmistetaan perinteistä juomaa, joka on tästä vaiheesta kahden päivän päässä juotavissa. Täsä perheessä asuu leskeksi jäänyt äiti, jonka tytär on järjestön tukiohjelmassa mukana.
1.3 torstai. Heti aamusta käymme Juvenile -nimisessä laitoksessa, jossa 11-17 vuotiaita nuoria, tyttöjä ja poikia pidetää lukkojen takana enintään kolme vuotta. Osa on syyllistynyt rikoksiin, osa on vain eksyneitä tai uhreja. Nälkään varastaminen on yksi teko, jolla tänne voi joutua. Nuoret käyvät oikeudessa, jossa teon ansaitsema seuraamus määritellään. Nuoret tkevät vuorollaan maissi-hernekeittoa isoissa muuripadoissa, saavat hengellistä tukea, terapiakeskusteluja ja koulunkäyntimahdollisuutta laitoksen sisällä.
Kuvassa yläpuolella on yksi seinä Juvenile -laitoksen terapiahuonesta. Alapuolella näkyvät muuripadat ovat laitoksen ruokahuollosa merkittävässä roolissa. Isommat pojat kantoivat puita ja huolehtivat lounaan valmistamisesta.
Laitoksen sisäpihalla muurien ympäröimänä kasvoi muutamia puita ja niissä kävi koha kuhina. Keltaisia lintoja oli rakentelemassa pesiä, ilmeisesti jotain kehrääjälintuja, ei ole mun tuntema lintu, mutta taidokkaita pesiä oli paljon. Taivasta päin oli haastava valaistusolosuhde kun oli liikaa valoa, eikä kännykän kameralla mun taidoilla parempaa kuvaa saanut.
Seuraavaksi kävelemme sosiaalityöntekijän johdolla torialueen läpi, jonne ulkomaalaisten ei ole hyvä mennä. Kävelemme nopeasti alueen läpi ja menemme kahden Blue Cross -järjestön sosiaalityöntekijän kanssa Kisumun keskustassa puistoon. Istumme puistossa vähän aikaa. Pian paikalle tulee muutamia katupoikia, jotka ovat sosiaalityöntekijöille tuttuja liimaa käyttäviä poikia. poikien tarinat ovat sydäntä särkeviä! Jokaisella lapsella tulisi olla koti, jossa häntä rakastetaan ja pidetään huolta. Ongelmaperheissä asuvat tytöt lähtevät aikanaan kotoa pois ja avioituvat, mutta pojille ei tilaa yleensä löydy.
Illalla kello 20 menemme kahden sosiaalityöntekijän ja vapaaehtoistyöntekijän kanssa viemään maitoa ja keksejä katulapsille. Työntekijät tietävät, missä katulapset ja -nuoret nukkuvat, sinne menemme joukolla. Turvallisuustekijät varmistettiin ja kadulla asuvien joukosta yksi, johtaja luultavasti, jakoi ostamamme tarvikkeet joukolle. Myös tulomatkalla Suomesta tuleet pari villapaitaa ja pipo kelpasivat.. Luovuin niistä mielelläni, sillä nämä ihmiset tarvitsivat näitä vaatteita enemmän kuin minä, jolla on Suomessa vaatekaapissa lämpimiä paitoja ainakin kymmenen. Hyvin surullista, että näin joutuvat jotkut asumaan. Vähän matkan päässä tuosta paikasta löytyy korkein muurein eristettyjä loistokkaita asuntoja vartioidun portin takana. Ajatukseni siirtyvät Suomeen, joss asielläkin on pieni määrä asunnottomia.
2.3 perjantaina menemme jälleen Blue Crossin toimipisteeseen matatulla. Tämä on paikallinn bussi, joka on lyhytakselivälinen Hiace, jonne mahtuu 16 matkustajaa, tarpeen tullen lähes 20. Matkan oikea hinta on 30 KSH eli noin 30 meikäläistä snttiä, eli halpa. Vastineeksi halvalle hinnalle tule jännitys, miten selvitään kaoottisessa liikenteessä rahastajan roikkuessa liukuoven aukossa, joskus myös matkustajia on 1-2 siinä roikkkumassa. Matatuja on paljon ja ne kilpailevat kyydeistä ja etsivät matkustajia: rahastaja huutaa tien laidassa kulkeville ja seisoville ja houkuttelee kyytiin.
Vuorossa on kouluvierailu ja kahdessa kodissa käynti. Näemme eräässä kodissa tilnteen, jossa äiti on kuollut, isoäiti on onnettomuuden takia kainalosauvoilla liikkuva ja lapsista nuorin on Blue Crossin ohjelman tukema. 14 -vuotias tyttö pärjää koulussa, mutta hänellä on liian suuret vaatimukset, sillä hän joutuu tekemään kodissa lähes kaiken, koska isoäti ei pysty auttamaan. Ikävää, että lapsi ei saa olla vain lapsi, vaan voi joutua aikuisen töitä tekemään koulun ohessa. Ongelma ei ole tosin tuntematon meidän maassammekaan.
